perjantaina, kesäkuuta 04, 2004

Meikäläinen vaihtoi tänään siviilisäätyä. Huomenna mennään piruntorjuntabunkkeriin hakemaan siunaus ja sitten juhlimaan. En voi oikein pitää itseäni kunnolla uskovaisena, mutta kyllä minä jonkinlainen luterilainen taidan olla. Evankelis-luterilaisuus on kristinuskon ja samalla tietääkseni kaikkien uskontojen muodoista mielestäni kaikkein paras. Se on maltillinen muttei yhtä vanhoillinen kuin katolilaisuus eikä meikäläiseen luterilaisuuteen kuulu sellainen seinähulluus kuin amerikkailaiseen lahkolaiseen protestanttisuuteen.

Eilen tuli Venäjältä emännän sukulaisia muutama autolastillinen. Pelasin taas pikkupoikien kanssa jalkapalloa takapihalla ja käytin vaimoni veljen perhettä Hervannan vesitornilla. Sunnuntaina, kun on enemmän aikaa, menemme lasten kanssa Särkänniemeen. Kahdeksanvuotiaat pikkupojat ovat aika hassuja. Vaimoni veljenvaimo on ammatiltaan englanninopettaja. Hän oli opetellut huvin vuoksi hiukan suomeakin.

Oma venäjäntaitoni paranee hitaasti mutta varmasti. On kyllä pakko tunnustaa, etten ole opiskellut sitä niin ahkerasti kuin olisin voinut. Kansalaisopiston kursseja ole kyllä vieläkin vuosikausia edellä, mutta sujuvaan keskustelukykyyn tarvitaan paljon enemmän.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu