maanantaina, kesäkuuta 28, 2004

Nyt voisin viimeinkin kommentoida Kärkkäisen Jounin vastinetta kirjoitukseeni Suomen evankelisluterilaisen kirkon mainioudesta.

Jouni lainaa minua ja kommentoi:
"Rationaalinen teologia pitää kurissa taikauskoisen mielikuvituksen ja tarjoaa puitteet mielenrauhalle ja psyykkisella stabiiliudelle, jota ilman sivilisaatiota ei voi rakentaa."

Tätä voisi problematisoida Russellin esimerkin mukaan (ja ehkäpä haluatkin itse vastata tähän kohtaan?) seuraavasti: Kuinka niinkin moni vapaa-ajattelija on onnistunut aikojen kuluessa pysymään selväjärkisenä?. (Eräs mahdollinen välihuuto tähän on sanoa, että vapaa-ajattelijat eivät ole olleet koskaan eristyksissä uskonnollisesta valtavirtakulttuurista.)
Taikausko, jota ei rationaalinen teologia -- tai naturalistinen maailmankuva -- pidä kurissa, johtaa selväjärkisyyden menettämiseen. Konteksti, jossa lausumani on tulkittava, on primitiivinen yhteiskunta, jossa animismi on hallitseva maailmankuva.
Siihen, onko uskonnoton sivilisaatio mahdollinen - tai paremminkin, millainen sivilisaatio on mahdollinen ilman uskonnollisuutta - on jo vaikeampi vastata. Onhan uskonnollisuus, siten kuin useimmat sen ymmärtävät, ollut aina sivilisaation valtavirtaa (tällaisessa yhteydessä muistetaan usein mainita, kuinka Euroopan neanderthalinihmiset hautasivat kuolleensa kukkien kera - tämä kaunis tapa ei mielestäni sinänsä toki todista metafyysisestä uskonnollisuudesta.) Metafyysisen rakenteen kannalta "lännen" teistisillä uskonnoilla ja "idän" non-teistisillä uskonnoilla ei ole juuri mitään yhteistä: Edellisten omaksumiselle on lähes välttämätöntä omaksua dualistinen (tai monistinen idealistinen) maailmankatsomus (Jumala on luonut maailmankaikkeuden, on olemassa siitä riippumatta ja siten eri substanssia); jälkimmäisten ymmärtämiselle taas monistinen maailmankatsomus on tarpeen. Länsimaisen uskonnollisuuden kriisin syyksi on ehkä suoraviivaisinta todeta, ettei naturalistinen maailmankuva ole yhteensopiva dualismin kanssa.
Olet varmasti oikeassa siinä, että luonnontieteet ja naturalistinen maailmankuva ovat osaltaan heikentäneet kristinuskon asemaa. Vaikka naturalistinen maailmankuva toki ajaakin dualismin ja siten kristillisen teologian ongelmiin, ei uskonto silti ole olennaisesti älyllinen vaan sosiobiologinen ilmiö. Uskonto ilman emotionaalista ja sosiaalista sisältöään ei ole yhtään mitään. Teologia ilman sosiaalista, emotionaalista ja moraalista viitekehystään olisi kaikista älyllisistä leikeistä kaikkien tylsimmästä päästä.

Uskonnollisuuden väheneminen länsimaissa on luullakseni eniten seurausta modernin ajan sosiaalisista ja taloudellisista muutoksista. Vaurastuminen ja teknologia ovat vapauttaneet ihmiset pakollisesta yhteisöllisyydestä sekä köyhyydestä ja sairauksista ja lisänneet ihmisten valtaa oman elämänsä yli. Nykyaikainen länsimainen yhteiskunta on vapaampi, rauhallisempi, turvallisempi, vauraampi ja ennustettavampi kuin koskaan aikaisemmin. Nykypäivän länsimaiset ihmiset eivät joudu elämään tyrannien, luonnonkatastrofien tai heikon terveyden armoilla samalla tavoin kuin ennen. On tehokas psyykkinen selviytymiskeino vaikeissa olosuhteissa uskoa, että ihmiskohtaloita hallitsee pohjimmiltaan hyväntahtoinen superolento, jonka suunnitelmaan kaikki kuuluu.
Kierkegaardilainen ratkaisu tähän ongelmaan lienee vaikuttanut paljon myöhempien aikojen teologiassa: Paradoksin - ristiriitaisten selitysten - hyväksyminen otetaan peruslähtökohdaksi, paradoksin perustalle rakennetaan koko tietoteoria. Ratkaisusta, joka on mielestäni johdonmukaisempi - karsitaan metafysiikka uskonnosta - seuraa toisaalta haittana todistustaakka: mikä erottaa tällaisen uskonnon pelkästä moraaliopista?
Ei mikään. Asian ydin onkin juuri siinä, että metafysiikan karsiminen pois heikentää uskonnon suggestiivista tehoa.
Evankelis-luterilaisuuden nykyiset degeneroituneet ja demokratisoituneet muodot ovat yksi asia; johdonmukaisesti, dogmaattisesti ja Tunnustuskirjojen := luterilaisten kirkkojen perustan mukaan tulkittu evankelinen usko toinen. Kehotan tutustumaan esimerkiksi Luther-säätiön näkemyksiin. Syyllistyt mielestäni virheajatteluun, jossa läheltä nähdään (post)moderni ja universaali, kaukaa dogmaattinen.
Minä olenkin juuri sitä mieltä, että evankelisluterilaisuuden nykyiset "degeneroituneet ja demokratisoituneet muodot" ovatkin juuri sitä parasta olemassa olevaa uskonnollisuutta. On aivan yhdentekevää mitä johdonmukainen johdonmukaisesti ja dogmaattisesti tulkittu evankelis-luterilaisuus on, koska sitä eivät harjoita kuin aivan pienet piirit maassamme.

Islam on huonompi Afrikkaan levitettäväksi kuin kristinusko, koska islamilainen teologia (myönnän, että nyt puhuvat ennakkoluuloni) ei ole joutunut sopeutumaan moderneihin ilmiöihin samoin kuin kristinusko. Islam on dogmaattisempi ja kaiken lisäksi sotaisampi, mikä näkyy siten, että militantti islamilaisuus terroristiliikkeineen on paljon laajempi ilmiö kuin vastaava militantti kristillisyys. Aivan suoraan sanottuna, en halua, että afrikkalaiset värvätään Persianlahden kiihkoislamilaisten öljysheikkien tykinruoaksi länsimaita vastaan. Siksikin on parempi, että Afrikka kristillistetään mahdollisimman perusteellisesti.
Käännyttämällä ihmisiä lähetystyöntekijät tuhoavat peruuttamattomasti vieraita kulttuureita. Aktiivisesti ja tietoisesti tapahtuvaa kulttuurin hävittämistä on vaikea oikeuttaa millään tavalla. Eklektismilläkin on toki rajansa, kun kohdataan kannibalismia, ihmisuhreja jne. - haluankin osoittaa tässä pikemminkin sitä tietoisuutta, jonka varassa tuo hävitystyö tapahtuu. Olen itse tässä asiassa valistusajan lapsi: Paras lääke ihmisarvon kanssa sotivalle "kauhuntäyteiselle primitiiviselle taikauskolle" on totuus niin hyvin kuin sen tunnemme - luonnontieteellinen maailmankuva ja humanismin arvoista lähtevä ihmiskäsitys ja etiikka.
Olen eri mieltä. Luonnontieteellisellä maailmankuvalla ei sinänsä ole mitään eettistä ulottuvuutta. Mittasuhteiltaan maailmanhistorian pahimmat ihmisoikeusrikokset ovat ateististen oppien nimissä tehtyjä. "Humanismin arvoista lähtevä ihmiskäsitys ja etiikka" eli kai ihmiselämän ja kanssaihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen sekä pyrkimys rakentavaan yhteiselämään ovat täysin hampaattomia ilman raudanlujaa yhteiskuntasopimusta. Pelkäänpä, että etnisesti ja kulttuurisesti hajanaisen Afrikan maihin ei ikinä voi syntyä tarpeeksi lujaa yhteiskuntasopimusta ilman jokin uskonnollisen lähetystyön kaltainen ulkoinen tekijä katkaisee noidankehät.

Kulttuurien arvosta olen sitä mieltä, että jotkut kulttuurit ovat aivan selvästi huonompia kuin toiset. Ihmiset osoittavat todellisen mielipiteensä äänestämällä jaloillaan. Esimerkiksi kulttuuri, joka ei kykene tyydyttämään ihmisten perustarpeita, kuten turvallisuus, on huono ja kuuluukin museoon ja vain museoon.

1 kommenttia:

5:26 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Joku sanoi että älyllisesti kaikesta animismista ja konkreettisuudesta etäännytetty protestanttinen kristinusko on uskontomaailman virus joka syö tilan muilta ja kun on vierottanut uhrit rituaalisuudesta ja magiasta tappaa itse itsensä.

Tommi

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu