sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2004

Ihmisten kadehtimistaipumusta on tutkittu kysymällä heiltä tienaisivatko he mieluummin 100 000 yhteiskunnassa, jossa keskiansiot ovat 85 000, vai 110 000 yhteiskunnassa, jossa keskiansiot ovat 200 000. Kuulemma ihmiset yleensä valitsevat mieluummin 100 000 kuin 110 000. Minä taas mietin, miten vastaukset jakautuvat eri sukupuolten kesken. Miehellehän tuollainen valinta ei ole läheskään niin yksinkertainen kuin naiselle, koska matala sosioekonominen asema alentaa miehen seksuaalimarkkina-arvoa.

Mikäli seksuaalinen markkina-arvoni ei merkittävästi kärsisi suhteellisesti alemmasta tulotasosta, valinta olisi itsestäänselvä. Totta kai jälkimmäinen vaihtoehto kannattaa monestakin syystä. Vaikka kyse olisikin nettoansioista, suurituloisten yhteiskunnassa infrastruktuuri olisi kehittyneempi ja teknologian kehitysvauhti olisi nopeampi. Suurituloisten yhteiskunta olisi lähempänä singulariteettia kuin pienituloisten.

14 kommenttia:

2:53 ip. , Blogger Ilkka Kokkarinen kirjoitti...

Kysymys on siitä huonosti muotoiltu, ettei siinä sanota mitään siitä, ovatko elinkustannukset ja yleinen hintataso samoja molemmissa yhteiskunnissa. Näinhän ei todellisuudessa ole, kun oikeita valtioita katsotaan. Intiassa eläisi melkein kuin suomalainen miljonääri $20K vuosituloilla.

 
3:02 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyväntahtoisesti kysymystä voisi tulkita niin, että kyse on ostovoimakorjatuista tuloista.

 
10:51 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse hieman kritisoisin tätä käsitystä, että ansioilla olisi suurempaa merkitystä miehen seksuaaliseen markkina-arvoon (ainakaan pariutumisiässä, eli 20-30 -vuotiaana). Luonnollisestikin huomattavan suuret varallisuudet (miljoonia) voivat kiinnostaa joitakin naisia, mutta en näkisi että esim. 1500? kuussa ja 3000? kuussa tienaavalla miehellä olisi mitään käytännön eroa, ulkonäkö, iskutaidot ja city-trendikkyyden tuoma sosiaalinen status dominoivat niin selkeästi ettei tuloilla ole merkitystä.

Lisäksi pitää muistaa, että jos miestä tarkastellaan perheen elättäjän näkökulmasta, ei ainakaan Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä ole naisilla paljoakaan tarvetta miettiä tälläisiä kysymyksiä ja arvottaa miestä sen mukaisesti.

 
11:52 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ei elättäjyydellä olisi merkitystä, vaikkei sosiaaliturvaa olisikaan. Jos et ole huomannut, valtaosa (n 90%) suomalaisnaisista hankkii itse oman elatuksensa.

- miikka

 
1:23 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Siitä huolimatta, että suuri enemmistö naisista käy töissä, suuret tulot ovat miehelle plussaa. Naimisissaolon todennäköisyys ja siten seksuaalisen aktiviteetin taajuus kasvavat miehillä sosioekonomisen aseman funktiona eikä tuo vaikutus ala vasta miljonääritasolla. Ja vaikka kyseessä ei olisikaan suoranaisesti kuukausipalkan suuruudesta, keskimääräistä korkeampi kuukausipalkka viittaa keskimääräistä korkeampaan sosioekonomiseen asemaan.

Otetaanpa esimerkiksi ero 1500 euron ja 2500 euron nettopalkkojen välillä. Oletetaan, että nettopalkkaero on keskimäärin 1000 euroa 30 vuotta kestävän työuran ajan. Kuukausipalkkoja on vuodessa 12, joten eroksi vuotuisessa nettopalkassa tulee 12000 euroa. 30 vuodessa eroa kertyy 360 000 euroa. Tuo ero vastaa suurikokoista (min. 200-300 neliötä) ja uutta omakoti-
taloa hyvällä paikalla. Jos suostuu asumaan tavallisessa uudessa hyvätasoissa omakotitalossa tai tilavassa rivitaloasunnossa, johon tavallisella keskiluokkaisella perheellä on varaa, tuo koko kaksi vanhaa milliä on käytössä vaikkapa kalliiseen matkusteluun, muotivaatteisiin, luksusluokan lomaosakkeeseen Välimerellä tai Lapissa jne.

Toisaalta 1000 euron nettoansiolla ei pitkälle pötkitä. Verrattuna noin 1800 euroa nettoavaan keskimääräiseen mieheen, 1000 euroa ansaitsevan miehen kanssa pariutuminen tekee pariskunnan talouteen 800 euron loven. Käytännössä se tarkoittaa asumista ahtaassa kerrostaloasunnossa ja jatkuvaa menojen tarkkailemista ja priorisointia. Tuollaista elämää ei kovin moni nainen preferoi siksikään, että matalatuloisuus on alhaisen sosioekonomisen aseman merkki. Jos vaihtoehtona on sikspakki & 1000 euron kuukausinettotulot vs. tavanomaisen tason vatsakkuus & 2000 euron kuukausinettotulot, niin taitaa sikspäkki hävitä, kun valitaan elämänkumppania. 360 000 euroa on iso potti rahaa, jolla elintaso nousee ihan konkreettisesti. Lisäbonuksena saa sosiaalista hyväksyntää.

Markku

 
2:36 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Markku, varmasti tuo sanomasi on aivan totta. Kyse nyt on kuitenkin siitä, että miehen todellinen seksuaalinen markkina-arvo tarkoittaa sitä että pääseekö mies suhteeseen vai ei. Kyse onkin nyt siitä, että ajatteleeko pariutumisiässä oleva nainen noita mainitsemiasi asioita vai kenties sittenkin enemmän sitä six-packiä. Koska pariutuminen tapahtuu pitkälti baariympäristössä ja nainen luottaa pitkälti omiin tunteisiinsa pariutumisasioissa, en usko että nämä pitkän aikavälin edut vaikuttavat naisen alitajuntaiseen päätöksentekoon. Naiset kuitenkin luottavat pariutumisasioissa miehiä enemmän tunteisiinsa ja pitkällä aikavälillä oleva parempi elintaso ei saa ns. "sukkia pyörimään jaloissa" toisin kuten sixpack. Lisäksi pariutumisiässä six-pack ja muu city-trendikyyden mukaista statusta kohottava asia nostaa enemmän sosiaalista statusta kuin tylsä keskiluokkainen elintaso ja sosiaalinen status porvarillisessa mielessä. Yli kolmikymppiset naiset varmaankin ovat oppineet jo painottamaan näitä taloudellisiakin asioita, mutten sanoisi että mies joka joutuu tyytymään rupsahtaneisiin yh-äiteihin voi omata kovin korkeaa seksuaalista markkina-arvoa.

 
3:05 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Naisten ei edes tarvitse laskea mahdollisten aviomiestensä elinikäisiä tulokertymiä, koska ne on valmiiksi faktoroitu mielikuviin seksikkäistä ammateista, jotka tyypillisesti ovat akateemisia ja hyväpalkkaisia.

Kommenttisi rupsahtaneista yh-äideistä menee hiukan ohi, koska keskimääräistä avioitumisikää ei ole vielä saavutettukaan, kun hyväpalkkaisten alojen miehet valmistuvat. Rupsahtaneet yh:t taas löytyvät enimmäkseen vähiten kouluja käyneiden joukosta, koska siinä joukossa lapset tehdään nuorina.

Yliopiston humanisti tms. -tytöt, joiden omat uranäkymät koostuvat julkisen sektorin matalapalkkatöistä, media alan sekatöistä tjsp. tai parhaassa tapauksessa opettajanviroista, seurustelevat opiskeluaikoinaan oikislaisten, kylterien, teekkarien yms. kanssa juuri siksi, että se on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa, jos sellaisesta miehestä saa aviomiehen. Yleensä kyseessä ei edes ole valinta sikspäkin ja ylemmän keskiluokan tulotason välillä, mutta jos on, niin todennäköisesti 25-30 -vuotias (akateeminen)sinkkunainen valitsee ylemmän keskiluokan tulot kuin köyhyyden ja sikspäkin.

Markku

 
3:10 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Rationaalinen toimija valitsee vaihtoehdon jossa jää eniten ylimääräistä rahaa käteen pakollisten menojen (ruoka, asuminen yms.) jälkeen. On lähes täysin varmaa että 100k palkka yhteiskunnassa jossa keskiansiot ovat 85k tuottaa paremman elintason (enemmän ylimääräistä rahaa).

 
3:33 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Markku, tässä olisin kyllä eri mieltä kanssasi. Omalta opiskeluajaltani teknillisessä korkeakoulussa muistan, että jos naisiin teki mieli tehdä tuttavuutta, ei kannattanut kertoa olevansa teekkari. Teekkareista oli useimpien, varsinkin humanistiopiskelijoiden, keskuudessa hyvin negatiivinen mielikuva. Lisäkti pitäisi nyt kuitenkin muistaa, että tärkein miehen seksuaaliseen markkina-arvoon vaikuttava asia on hyvän ensivaikutelman antaminen. Vaikka miehellä olisi miten hyvä taloudellinen tulevaisuus ja aviomiespotentiaali, eivät nämä ominaisuudet omaa paljoakaan painoarvoa baariympäristössä jossa tutustuminen tapahtuu. Sensijaan city-trendikkyys, ulkonäkö ja iskutaidot antavat tämän ensivaikutelman jonka perusteella määräytyy tapahtuuko syvempi tutustuminen vai ei.

 
4:01 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä taas koin saavani yleensä hiukan enemmän positiivista kuin negatiivista suhtautumista osakseni, jos kerroin, että opiskelen TTKK:lla - näin siis joko vastatessani netti-ilmoituksiin tai jutellessani kasvokkain. Vaimoni tapaisin ensimmäisen kerran TTKK:n bileissä.

Joka tapauksessa tuskin sinäkään olisit tehnyt huonoa vaikutelmaa, jos olisi sanonut opiskelevasi oikeus- tai kauppatiedettä.

 
4:08 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Asumisen "minimitaso" ei ole mikään absoluutti. Nykyään ei 50 vuoden takaisissa murjuissa suostuisi asumaan kukaan ja 30 vuottakin vanhat kämpät ovat kaikin puolin ankeampia kuin uudet.

 
9:31 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kaikki tutustuminen ei tapahdu baariympäristössä eikä siten, että ihminen menee juttelemaan ventovieraalle. Paljonkohan syntyy pareja, kun jonkin pariskunnan puoliskojen kaverit kohtaavat toisensa pari kertaa pariskunnan vuoksi ilman lihatiskiksi kutsuttua ympäristöä ja huomaavat vähitellen toistensa seksuaalimarkkina-arvon (nykyisen tai potentiaalisen)?

 
12:24 ap. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Suurin osa tutustumisistä kuitenkin tapahtuu baariympäristössä, joten tämän ympäristön tarkastelu on ihan aiheellista.

 
4:21 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tähän voisi vielä lisätä, että yksi tärkeimmistä syistä miksi tiedostavat nuoret humanistinaiset ovat yleensä vasemmistolaisia on se, että vasemmistolaisessa yhteiskunnassa miehen sosioekonomisen aseman merkitys pienenee entisestään. Tällöinen nainen voi valita sen eniten miellyttävän ja "viboja" herättävän miehen jolla on six-pack eikä tarvetta miehen sosioekonimisten ominaisuuksien miettimiseen ole.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu