torstaina, heinäkuuta 22, 2004

Lahdimme tiistaiaamuna Lissaboniin ja tulimme takaisin eilen yhdentoista aikoihin illalla. Lissaboniin mennessa huomaa selvasti, etta Algarven ilmasto on erilainen kuin muualla Porgutalissa. Vahitellen maisema muuttuu karusta pensaikosta viljapelloiksi, sitten rutikuiviksi mantymetsiksi ja viimein noin 100 kilometria ennen Lissabonia sekametsiksi. Lissabonin keskustan etelapuolen maisemat ovat hienot. Ennen kaupunkia lansipuolelle jaa noin 35 kilometrin pituinen vuorijono. Sitten ylitetaan Tejo-joki, joka muodostaa kaupungin kaakkoispuolella suuren poukaman, jonka mittasuhteet ovat noin 10x25 km. (Matka Albufeirasta Lissaboniin on 270 kilometrin pituinen. Bussimatka maksoi vain 12,5 euroa. Bussit olivat aivan uusia. Matkan aikana naytettiin elokuva. Yleensakin julkinen liikenne Portugalissa nayttaa olevan todella halpaa.)

Lissabonissa satelliittikaupunkeineen on noin 2,5 miljoonaa asukasta. Lahiot olivat nykyaikaisen ja siistin nakoisia, mutta kaupungin keskusta ja etenkin vanhat osat olivat yllattavan rahjaisessa kunnossa. Varsinkin joen rannan tuntumassa noin joka viides kiinteisto naytti lahinna rakennusjatteelta - aivan kaupungin paraatipaikkoja lukuun ottamatta. Muutenkin kaupungin keskusta naytti lansimaiseksi kaupungiksi huonosti hoideltulta. Minusta jopa Pietarin keskusta-alueet nayttivat paremmilta viimevuotisen Pietarin 300-vuotisjuhlia edeltaneen kasvojenkohotuskampanjan jalkeen.

Varasimme hotellin Aurinkomatkojen agentin kautta. Paatos oli hyva, koska hotellimme Travel Park oli kolmen tahden hotelliksi kylla aivan huippulaadukas, varsinkin hintaansa nahden (35 euroa per yo per henkilo kahden hengen huoneessa). Kaikki oli uutta ja kiiltavaa. Yleisissa tiloissa oli joka paikassa marmoria ja jalopuuta. Televisiosta nakyi kymmenittain kaapelikanavia. Aamiainen oli runsas ja monipuolinen. Hotellin erikoisuus on 12 euron lounasbuffetti, johon sisaltyy salaatit/alkuruoka, paaruoka ja jalkiruoka seka niin paljon kohtuullisen hyvia viineja (koko maassa ei tunnu oikeasti huonoja olevankaan) niin paljon kuin haluaa. Ruokalajeja oli yhteensa noin 30 lajia. Luultavasti ainoa syy miksi tahtia ei ole neljaa, on, etta Travel Parkissa ei ole joitakin oheispalveluita, joita neljan tahden hotellilta vaaditaan. Lisaksi Travel Park sijaitsee aivan metroaseman vieressa, josta keskusaukiolle on pari asemanvalia.

Lounaan jalkeen oli pakko menna huoneeseen nukkumaan. Alkuillasta lahdimme kaupungille kavelemaan. Ensin menimme Saõ Jorgen linnaa katsomaan. Se sijaitsee Rossio-aukiolta noin kilometrin paassa olevalla kukkulalla. Alunperin se oli maurislaislinna, jonka valtaaminen oli keskeinen etappi Portugalin takaisinvaltauksessa. Aivan vieressa on linnan ja Tejon valiseen rinteeseen rakennettu maurilaisaikainen Alfaman kaupunginosa. Se oli minusta hyvin kummallinen paikka. Ei kapeiden katujensa ja ransistyneisyytensa takia, koska ne olivat tietenkin odotettavissa. Kaikkein oudointa minusta olivat Yla-Alfaman linnanviereiset korttelit, joissa tunnelma oli kuin jossain sisilialaisessa maalaiskylassa sata vuotta sitten. Liikenteen melua ei kuulunut lainkaan. Tuollainen paikka puolen kilometrin etaisyydella yhdesta miljoonakaupungin vilkkaimmista tieliikennevaylista (Tejon rantatie) oli lievasti sanoen odottamaton. Syotyamme joen rannalla olevassa ravintolassa menimme takaisin hotelliin nukkumaan.

Seuraavan paivan vietimme mm. Belemin kaupunginosassa noin kuusi kilometria keskustasta joen alajuoksulle pain. Jaahdysilmastointi raitiovaunussa oli hyva asia, koska saa oli helteinen ja ilma selvasti kosteampi kuin Algarvessa. Siella oli Museu da Marinha, jossa oli hyvin laaja ja perusteellinen merinkulun historian nayttely alkaen loytoretkista. Museon koluamiseen meni pari tuntia. Suurin nayttelyesine oli kuninkaallinen jokilautta, joka kulki 78 soutajan voimin. Loytoretkiosastolla minua yllattanein yksittainen tieto oli, etta portugalilainen Gaspar Corte-Real oli tutkinut Pohjois-Amerikan rannikkoa alkaen Floridan lansirannikolta Labradorin niemimaalle ja Gronlantiin asti vuosina 1499-1502. Vasco da Gaman purjehdus Intiaan samoihin aikoihin oli esimerkki maapallon tuulijarjestelman systemaattisesta hyvaksikaytosta. Reitti kulki ensin koillispasaatin mukana Portugalin rannikolta lanteen lahelle Brasilian rannikkoa, josta laajassa kaaressa Etela-Atlantille noin leveysasteella 40, josta paasi mukavasti lansituulten kuljettamana Etela-Afrikkaan. Reitti meni kuvassa melkoiseksi siksakiksi Etela-Afrikan rannikon lansipuolella. Veikkaisin, etta siina kohtaa jouduttiin luovimaan kaakkoispasaatin takia. Intian valtamerella monsuunituulet vauhdittivat matkaa.

Iltapaivalla ajoimme metrolla Carnidan lahioon. Kontrasti keskustan paikoittaisen rahjaisyyden ja epasiisteyden (roskikset pursusivat roskapusseja tms.) siistin lahion valilla oli suuri. Vahan matkan paassa metroasemasta oli Itakeskuksen kokoinen ostoskeskus. Cardinasta siirryimme suoraan linja-autoasemalle. Matka pikavuorolla takaisin Albufeiraan kesti 2 tuntia 40 minuuttia. Koko matka on nykyaan moottoritieta toisin kuin Berlitzin karttaan on merkitty. 

Lissabon vaikutti paallisin puolin normaalilta lansieurooppalaiselta suurkaupungilta. Unelias ja ransistynyt ilme on vaihtumassa. Nykyaan jo noin joka neljas portugalilainen asuu Lissabonissa tai sen satelliittikaupungeissa. Koko alue vaikutti kasvavalta. Ihmiset vaikuttivat ystavallisilta. Meita tultiin Lissabonissa neuvomaan spontaanisti perati kolme kertaa, kun seisoimme kadulla karttaa lukemassa. Jopa keski-ikaiset ja sita vanhemmatkin ihmiset osaavat usein kohtalaisesti englantia.
     

2 kommenttia:

10:14 ip. , Blogger JM kirjoitti...

Minullekin tuli sama kokemus ihmisten ystävällisyydestä ja neuvomisalttiudesta. Tuntui, että ihmiset kohtelivat lapsiaan todella hyvin. Katselin siellä Pyhän Yrjön linnoituksen lähellä kuinka vanhat äijät puhuivat ystävällisesti kadulla risteileville lapsille.

Minulle oli matkan suurin elämys kuinka joukko nukkavieruja äijiä rupesi kadulla esittämään fadoa. Ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan spontaania konserttia. Heitä nauratti ja esiintyjiä nauratti välillä, mahtoi olla hauskat sanat, seksijuttuja tietenkin. Oli tunnettakin ihan riittämiin. Kuvauksestasi tuli mieleen monia mukavia muistoja.

Portugalin infrastruktuurin rakentamisessa EU-rahat ovat varmaan olleet merkittäviä. Samanlaisia kissanpäiviä tuskin tulee uusille jäsenmaille.

 
4:27 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti uusille jäsenmaille ei syydetä EU-tukiaisrahaa yhtä paljon kuin aikanaan Espanjalle Irlannille, Kreikalle ja Portugalille. Puola on yhtä iso kuin Espanja ja suhteellisesti köyhempi kuin Espanja oli liittyessään EU:hun. Yhteensä kai uusissa jäsenmaissa on noin 100 miljoonaa asukasta eli kyseessä on noin 30% lisäys EU-maiden yhteenlaskettuun asukaslukuun.

Toivottavasti Turkki ja Venäjä eivät koskaan tule liittymään EU:hun. Turkki on muslimimaa, jossa on korkea syntyvyys, mikä on jo täysin riittävä peruste jäsenyyden eväämiseen. Venäjä taas ei maantieteellisesti edes kunnolla kuulu Eurooppaan ja olisi liian suuri kulttuuriltaan Euroopan valtavirrasta eroava yksikkö. Joskaan en kyllä mitenkään voi uskoa, että Venäjä edes voisi haluta EU:n jäseneksi, koska se on identiteetiltään imperiumi ja suurvalta eikä mikään Euroopan maa muiden joukossa. Näin on oleva aina, koska mitään selvärajaista Venäjää ei edes ole olemassa. On vain Moskovan ja isovenäläisen enemmistön johtama kansallisuuksien sekasotku, jonka eteläisten rajaviivojen paikalle ei ole suurelta osin minkäänlaista objektiivista perustetta edes noin 1000 kilometrin tarkkuudella. Venäläisten ja kaukaasialaiskansojen suuret syntyvyyserot voivat aiheuttaa tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän ongelmia Venäjälle sen etelärajalla.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu