torstaina, maaliskuuta 18, 2004

Kommentoin käymälöitsijän (ammattikollegani muuten, terve vaan) kirjoitusta nykyajan luokkajaosta luokkien henkisistä ominaisuuksista:
Ehrenreich kuvaa oikein ja terävästi alhaisen moraalin ja sosiaalisen käyttäytymisen normit. Samoin oikein ja terävästi hän kuvaa sen mikä on ominaista vauraiden aatelis- ja kuningassukujen jatkuvuudelle euroopan historiassa: ylevyyden periaatteet. Sitten hän tekee hitlerit: sekoittaa alhaisuuden taloudelliseen alaluokkaisuuteen, ja ylevyyden taloudelliseen "yläluokkaisuuteen". Tämä on sama paradigmaattinen harhautus jonka Hitler teki& nbsp;liittäessään alhaisuuden juutalaiseen rotuun, ja ylevyyden saksalaiseen rotuun. Henkinen piirre liitetään aineelliseen, nimen omaan niin, että henkisen piirteen sanotaan seuraavan aineellisesta: rodusta, yhteiskunta-asemasta, geenistä jne. Tämä on fasismin kulunutta retoriikkaa, jonka paljastaminen on meille helppoa ja vaivatonta.
Käymälöitsijän kuvaama virhe on essentialismissa. Unohdetaan, että ihmisyksilön ominaisuudet tuottava kausaalinen verkosto on monimutkainen. Silti on probabilistisessa mielessä totta, että kulttuurien tai ihmisyksilöiden henkinen alhaisuus on usein merkittävänä osasyynä niiden taloudelliseen ja sosiaaliseen alennustilaan. Tämä on aivan ilmeistä, kun tarkastellaan esimerkiksi korruption, köyhyyden ja törkeiden ihmisoikeusloukkausten riivaamia maita. Tällaisten maiden asukkaiden mahdollisuudet kohentaa elinolosuhteitaan ovat heikot, koska niistä puuttuu ihmisten keskinäinen luottamus. Niiden moraalinen ja laillinen infrastruktuuri on hajalla. Kyse on eräänlaisesta peliteoreettisesta umpikujasta. Sama pätee yksilötasollakin. Henkilöt, jotka henkisten ominaisuuksiensa takia ovat epäluotettavia toimijoita, putoavat muita paljon herkemmin taloudelliseen ja sosiaaliseen alaluokkaan. Aivan samanlaisessa probabilistisessa mielessä henkiset ominaisuudet taas osin seuraavat aineellisista taustatekijöistä. Asema yhteiskunnassa määrittää varsin paljolti, mihin sosiaalisiin pelisääntöihin ja asetelmiin ihminen joutuu sopeutumaan ja mitä hän oppii pitämään luonnollisena. Perintötekijät vaikuttavat osaltaan siihen, miten ihminen niihin reagoi, koska perintötekijät vaikuttavat osaltaan ihmisen kykyrakenteeseen ja temperamenttiin eli synnynnäisiin herkkyyksiin reagoida tietyntyyppisiin ärsykkeisiin tietyllä tavalla. Esimerkiksi kahdesta samanlaisissa olosuhteissa kasvaneesta toinen voi olla erittäin paljon herkempi menettämään malttinsa kuin toinen, koska hänen aivojensa välittäjäainetasapaino on perinnöllisistä syistä siihen altistava. Mihinkään lähimainkaan tyhjentävää lähestyviinkään selityksiin ei tiede kuitenkaan pystyne vielä hyvin pitkään aikaan.
Keskiluokalle on ominaista monotoninen tietokäsitys. He ovat lahjakkaita apinoimaan ja omaksumaan, mutta varovaisuudessaan ja riskienpelossaan täysin kyvyttömiä luomaan uutta. Keskiluokkaisesta arvomaailmasta ei ole noussut ainoatakaan aitoa tiedemistä, kesijää tai luonnontutkijaa. Ei ainotakaan aitoa kykyä. Ei tarvitse olla& nbsp;Diplomi-insinööri tietääkseen, että keskiluokkainen ihminen ymmärtää matematiikasta saman verran kuin timanttiporakoneella poraava raksamies timantin valmistuksesta. Kas, matematiikka onkin syvällistä, viimekädessä geometriaa, jonka yksinkertaisuuden hahmopaljoutta, ei kukaan tietokoneella differentiaaligeometrisia pyörrevirtoja mallintava fakki-idiootti tohtori tule ikinä tajuamaan.
Kuinkahan suuri osa maailman keksinnöistä on itse asiassa syntynyt sattumalta aivan arkisen kokeellisen työn sivutuotteena eikä jonkun myyttisen neron meditoinnin tuloksena? Itse asiassa valtaosa. Mahtaakohan maailmassa muuten olla ainuttakaan matemaatikkoa, joka hallitsisi missään mielekkäässä sanan merkityksensä matematiikan koko kenttää? Tuskinpa vain. Matematiikan, kuten kaikkien muidenkin vanhojen tieteiden kenttä on nykyään niin valtavan laaja ja erityisaloihin haarautunut, ettei se mahdu kokonaisuudessaan kenenkään yksittäisen ihmisen kaaliin, vaikka hän olisi millainen nero. Siihen, että suuret, omassa henkisessä aristokraattisuudessaan paistattelevat yleisnerot puuttuvat, ei ole syynä mikään kateellisen keskiluokan salaliitto vaan se, että nykyään inhimillisen tietämyksen mittasuhteet ylittävät yhden ihmisen kyvyt lukuisilla kertaluokilla.
Nykymaailmassa keskiluokkaa on oikeastaan kaikki mikä ei ole ylevää eikä alhaista. Keskiluokka on säilyttävää ja monotonista. Taloudellinen yläluokka on yhtä kaikki keskiluokkaa. Nykymaailmassa ei ole mitään yläluokkaa, jossa taloudellinen valta kohtaisi henkisen vallan. Henkinen ja saasta, kaikki mikä ihmisessä on parasta ja huonointa, kohtaavat roskatynnyrillä, alaluokan rukouspaikalla. Siellä ovat lähimmäisiä huorat ja juudaat, mutta kappas, siellä on myös kristus, tuo hahmo, joka elää elämäänsä myös meissä jokaisessa, sikäli kuin meissä on mitään hyvää ja ansiokasta jäljellä. Parasta ja huonoita ei nykymaailmassa haluta millään tavalla erottaa toisistaan: se on keskiluokan ainoa intressi. Sillä alaluokkainen alhaisuus& nbsp;ei synnytä minkäänlaista todellista vaaraa keskiluokan olemassa ololle. Ainoa vaara on ihmisessä piilevä henkisyys, jonka lahjaton ja kateellinen keskiluokka on nyt keksinytkin nujertaa sen omilla aseilla, tieteen ja taiteen aseilla. Katsokaa nyt niitä: ne äheltävät konferenssijulkaisua ja romaania kaikki laarit täyteen, niin, että kirjastot pitää lakkauttaa kun monotoninen paska ei mahdu enää minnekään.
Nykypäivän keskinkertaisenkin tiedejulkaisun taso on aivan ylivertainen tyypilliseen tieteellisen julkaisun tasoon vaikkapa 350 vuotta sitten. Käy joskus katsomassa kirjastossa millaista nykymittapuun mukaan infantiilia roskaa esimerkiksi suomalainen historian"tutkimus" oli silloin. Ja minusta kenenkään ihmisen ei pitäisi joutua vastentahtoisesti kuulumaan alaluokkaan, tuohon ihmiskunnan roskatynnyriin. Näkisin erittäin mielelläni maailman ukrainat, romaniat ja sambiat vauraina ja kehittyneinä oikeusvaltioina eikä nykyisenlaisia kärsimyksen mätäpaiseina. Jos joku [deletoitu] haluaa saada jotain tekotaiteellista tyydytystä näkemästään äititeresa-aidsorpojen-keskellä -skenaariosta, niin pitäytyköön fiktion parissa. Sellainen ei herätä juuri enempää sympatiaa kuin snuff-pornon kuluttaminen. Halukkaat saavat omasta puolestani elää juuri niin sekopäistä elämää kuin haluavat, kunhan eivät altista sille ketään vastentahtoisesti. Ja mitä tulee globaaliin talouteen, mistä käymälöitsijä aiemmin mainitsi, asiahan on oikeasti niin, että se hyödyttää nimenomaan köyhimpiä maita, jotka ottavat koko ajan rikkaiden maiden etumatkaa kiinni. Nykyään jopa korkeakoulutettujen insinöörien, kuten arvon käymälöitsijän itse, kaltaisten ihmisten työpaikkoja katoaa esimerkiksi Yhdysvalloista Intiaan ja Kiinaa, koska valmistusteollisuuden aiemman siirtymisen takia niillä alkaa olla teollista pohjaa ja koska se on teknisesti varsinkin ohjelmistoteollisuudessa mahdollista. Ja vaikka kyseessä on lyhyellä tähtäimellä oman etuni vastainen ilmiö, se on minusta hyvä asia, koska kehitysmaiden vaurastuminen vähentää niissä esiintyvää surkeaa köyhyyttä ja siitä seuraavaa laajamittaista kärsimystä.
Retoriikka kuulostaa riittävän uskottavalta, kun sitä vahvistetaan toisten luomalla tieteellä ja sivistyksellä: poistuu kollektiivinen häpeän tunne, joka ihmisten uhraamisesta aina aiheutuu. Länsimaiselle uudelle keskiluokalle (ja taloudelliselle yläluokallekin, niin mieltä vailla kuin tämä abstrakti onkin) on tärkeää, ettei heidän tarvitse hävetä valheellisen, tieteellisesti oikeaoppisen ajattelunsa ahneutta, alhaisuutta, epätieteellisyyttä, poliittisuutta, taikauskoisuutta, irstautta, hedonistisuutta ja rikollisuutta. On tärkeää, että jokin selvästi tunnistettava ryhmä voidaan osoittaa syntipukiksi ja syylliseksi ennalta ehkäisevään sotaan, jota eriarvoisuuden rakenteiden ylläpitäminen länsimaissa ja varsinkin pohjoisamerikan kihelmöivissä maanpäällisisissä helveteissä (lue: New York, Los Angeles jne.) on. Jokainen valkoihoinen, joka on ajanut Losin Comptonin läpi henkilöautolla, tietää tämän.
Tuossa kohden käymälöitsijä puhuu asiaa. Minä en yhdy Kokkarisen naureskeluun alaluokan kurjuudelle enkä pidä siihen kuuluvia henkilöitä paskasakkina ainoastaan sillä perusteella, että he sattuvat siihen kuulumaan. Saattaisin itsekin olla alaluokkaa, jos olisin syntynyt alaluokkaan jonkun crack-äidin lapseksi. Haluan niiden rakenteiden ja yksilöiden sekä alaluokan sisä- että ulkopuolella tuhoutuvan, jotka kyynisesti hyväksikäyttävät alaluokan kurjuutta.

tiistaina, maaliskuuta 16, 2004

Olin viikonloppuna Tallinnassa opettamassa virolaisille gota. Esitin tammikuussa Suomen go-wikissä idean esittely- ja opetusvierailujen sarjasta Tallinnaan ja se herätti kiinnostusta lahden kummallakin puolen. Virossa ei toistaiseksi ole yhtään säännöllisesti kokoontuvaa go-kerhoa, vaikka Kiseido Go Server -pelaajia noin puolesta tusinasta tusinaan onkin. Kyseessä oli toinen vierailu. Vierailuja tehdään luultavasti muutama kuluvana keväänä.

Tällä kertaa matkaan lähtivät minä ja Tuomo Salo. Tuomo haki minut kotoa Hervannasta kello 6.45 lauantaiaamuna. Laiva Tallinnaan lähti Helsingin Länsisatamasta kello 9.30. Matka kului joutuisasti pelaten ja ruokaillen. Laiva oli satamassa kello 13.00. Passintarkastus Tallinan satamassa oli todella hidasta. Operaatio kesti kokonaiset 45 minuuttia. Yhteyshenkilömme Tarmo Juristo Tallinnasta haki meidät autolla satamasta ja vei Realkooliin, jonka luokkahuoneista yksi oli varattu opetusta varten kello kahdesta viiteen. Paikalle oli saapunut yhteensä kahdeksan osallistujaa Tallinnasta ja Tartosta. Joukossa oli muutama totaalinen aloittelija. Loput olivat kaksinumeroisia kyu-pelaajia, jotka olivat hankkineet taitonsa KGS:ssä. Aloittelijat laitoimme pelaamaan atari-gota, joka on gon yksikertaistettu versio, jossa tarkoitus on vangita ensimmäisenä vähintään yhden kiven kokoinen ryhmä vastustajalta. Noin tunnin pelaamisen jälkeen aloittelijat perehdytettiin oikeaan gohon. Atari-gon tarkoitus on opettaa gon säännöt ja niiden välittömät seuraukset sopivissa erissä. Tämä on tarpeen, koska gon säännöt ovat yksinkertaisuudessaan liian abstraktit, jotta pelkästään niistä saisi helposti käsityksen pelin kulusta ja sen peruskäsitteiden käytännön merkityksestä. Muiden kanssa pelasimme tasoituspelejä normaalikokoisilla ja pienemmillä laudoilla ja kommentoimme pelit niiden jälkeen.

Puoli kuudelta lähdimme syömään. Veimme enimmät varusteet Tarmon työpaikalle ja sitten suuntasimme irlantilaiseen pubiin. Virolaiseen pubikulttuuriin kuuluu, että tarjolla on ravintolatasoista ruokaa. Söimme, joimme ja pelasimme. Tallinnalaisista Tarmo puhuu erinomaista suomea. Tarmo käy yhtenään Suomessa kendon merkeissä. Muiden tallinnalaisten ja tarttolaisten kanssa täytyi puhua englantia, kun emme itse osanneet viroa eivätkä he suomea. Toistensa kieliin perehtymättömät suomalaiset ja virolaiset eivät pysty keskustelemaan keskenään äidinkielillään. Vironkielistä sanomalehtitekstiä minä ymmärrän katkelmittain. Viron ja suomen ero on kuulemani mukaan suurin piirtein yhtä suuri kuin venäjän ja ukrainan. Sujuvan kommunikaation kannalta liian suuri osa tavallisista sanoista on eri sanoja.

Virossa on edellytyksiä aktiiviselle go-toiminnalle. Vaikka nykyisistä aktiiveista moni onkin eri syistä kiireinen, KGS:n ansiosta heidän pelitaitonsa kehittyvät koko ajan. Tarmo on nykyiseltä tasoltaan noin 4 kyu ja minä ja Tuomo arvioimme toisistamme riippumatta, että hän saavuttaa 1 danin luultavasti noin puolessatoista vuodessa. Virossa on siis jo ainakin yksi pelaaja, joka kansainvälinen go-liitto kelpuuttaisi tason puolesta kansalliseksi edustajaksi amatöörien maailmanmestaruuskilpailuihin. Kun mainitsin, että amatöörien MM-kisoilla on erittäin avokätisiä japanilaisia sponsoreita, jotka maksavat osallistujien kaikki kustannukset, motivaatio kansallisen organisaation luomiseen nähdäkseni vahvistui. Go-toiminta Virossa ei ilmeisesti ole alkamassa aivan puhtaalta pöydältä, koska huhujen mukaan 1980-luvun lopussa ainakin Tartossa oli muutama vironvenäläinen pelaaja, joskaan he eivät välttämättä enää asu Virossa. Lisäksi yhdessä tallinnalaisessa kahvilassa on kuulemma pari go-settiä, joiden joutumisesta kyseiseen kahvilaan ei nykypolvi tunnusta olevansa vastuussa. On siis mahdollista, että tuntemattomat vanhan polven pelaajat ovat ne sinne toimittaneet.

Go-väki väheni illan mittaan ja lopulta minä, Tuomo ja yksi tallinnalaisista isännistämme suuntasimme ensin hotelliin viemään matkatavarat ja sitten jatkoille. Yövyimme halvassa hotellissa nimeltä G9, jossa kahden hengen huone maksoi 20 euroa per henkilö. G9 sijaitsee keskustassa ja on ihan siisti ja toimiva. Huoneissa on suihkuhuone ja wc sekä televisio. Aamiainen ei kuulu hintaan. Seurasimme Tuomon johdatusta Nimega-nimiselle klubille. Otimme tietenkin laudat mukaan, koska Nimegan pöydät sopivat erinomaisesti pelaamiseen. Meno klubilla näytti hyvin samanlaiselta kuin Helsingin klubeilla. Väki oli erittäin itämerensuomalaisen näköistä eikä mistään eksoottisesta silmänruoasta ollut voinut puhua, toisin kuin Pietarissa, jossa pukeutumiskulttuuri ja demografia ovat hieman erilaiset. Paikka meni neljältä kiinni ja olimmekin jo täysin valmiit unten maille.

Heräsimme puolenpäivän aikoihin ja ehdimme käydä syömässä ja teellä paikallisten kanssa, kunnes oli lähdön aika lautalla kello 15.30. Tarmo sanoi tulevansa Tampereelle kendo-leirille ja samalla go-kerhoon vieraaksemme. Seuraavasta opetusreissusta emme vielä sopineet. Helsingissä passintarkastus oli viiveetön. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme kotona. Esittely- ja opetustilaisuudessa oli tällä kertaa melko vähän väkeä. Kenties tiedotuksessa olisi parantamisen varaa. Nythän tilaisuutta oli mainostettu tietääkseni KGS:ssä ja yhdessä virolaisessa yleisessä verkkolehden tapahtumakalenterissa. Tarton ja Tallinnan akateemisissa opinahjoissa ainakin kannattaisi ilmoitella, ellei ole niin jo tehty.