perjantaina, toukokuuta 07, 2004

Käymälöitsijä kirjoitti:
Puhe mutaatioiden ohjaamasta kehityksestä on aivan sama kuin väittäisi kännykän olevan vahinkojen ja virheiden summa.
Unohdat, että informaatio onnistuneista "välivaiheista" pysyy tallessa eliöiden DNA:ssa. Luonnonvalinta karsii heikennykset olemassaolevaan. Ei se tyhjän päällä toimi.
En tiedä kuinka monta miljoonaa patenttia on haettu nykyaikaisen matkapuhelimen ja siihen liittyvien järjestelmien aikaansaamiseksi, mutta jo yhteenkin perustavaan keksintöön tutustuminen osoittaa, että se ei voi syntyä vahingossa niin, että alan ammattimies vain sekoilee ja yhdistelee palikoita uuteen järjestykseen.
Eivätkös keksinnöt synny usein juuri niin, että uurastetaan tarpeeksi kauan jonkin ongelman parissa ja pähkäillään sitä monesta eri näkökulmasta, kunnes enemmän tai vähemmän sattumalta keksitään jokin uusi ratkaisu? Yksittäinen keksintöhän on usein vain olemassaolevan valtavan taustatietomäärän soveltamista oikealla tavalla, siis palikoiden yhdistelyä uuteen järjestykseen. Montako sukupolvea keksijöitä tarvittiin tulen keksimisestä kännykkään? Montako välivaihetta ensimmäisistä radioista kännyköihin verkkoineen?

Jatketaanpa kansallisista joukkosymboleista eli kuvista, joiden yleisesti tunnistetaan edustavan jonkin tietynmaalaista ihmisjoukkoa. Saksalaisten ja suomalaisten joukkosymboli on metsä, joka edustaa sotilaallisia hyveitä, jotka ainakin suomalaisessa kansallisromantiikassa ovat hyvin näkyvästi mukana, ja venäläisten joukkosymboli on tiiviisti rakennettu kyläyhteisö. Amerikkalaisten joukkosymboli on aivan selvästi ryhmä uudisraivaajia vankkureissaan. Tuota perusideaahan amerikkalainen kulttuuri on toteuttanut monilla aloilla, kuten talouselämässä ja teknologiassa, senkin jälkeen, kun USA:n rajat muodostuivat lopullisesti. Vankkurimetafora nousee amerikkalaisten puheessa esiin tuon tuostakin, kun he ryhtyvät edistämään jotakin asiaa. Entä ruotsalaisten joukkosymboli? Helppoa: soudettava viikinkilaiva. Viikinkilaiva on ja sen miehistö ovat pienet. Laiva liikuu pienissä vesistöissä soutaen. Kannasten yli laivaa työnnetään käyttäen puunrunkoja teloina. Soutaminen on raskasta ja kurinalaista toimintaa. Viikinkilaiva liikkuu kaukana kotoa, oudoilla vesireiteillä muukalaisten keskuudessa. Vargajit eli ruotsalaisten esi-isät tutkivat erityisesti Venäjän suuria jokia, avasivat kauppareittejä ja perustivat valtakuntia. Pienessä joukossa hierarkia on väkisinkin matala ja miehet on sitoutettava vapaaehtoisesti seuraamaan johtajaa. Riitely, kapinointi ja karkuruus tuhansien kilometrien päässä kotoa merkitsevät hengenvaaraa. Ruotsalaiset ovat nykyäänkin vahvoilla ryhmätoiminnassa ja joukkueurheilulajeissa. Varjagit olivat Venäjän suurille joille samaa mitä englantilaiset valtamerille.

Helleraja meni jo rikki eilen. Länsirannikolla oli mitattu monella paikkakunnalla 27 astetta. Tampereella oli 25- 26 astetta. Sunnuntaiksi sää viilenee ennusteen mukaan pari astetta ja ensi viikon puolenvälin aikoihin ilmat kylmenevät hieman alle kymmeneen asteeseen.

Minulla on tapana julistaa kesä alkaneeksi, kun lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Koivunlehdet jo varmaan muutamassa päivässä kasvavatkin täyteen mittaansa, mutta joissakin harvinaisemmissa puulajeissa ne ovat vasta nupullaan. Siitä huolimatta teen jo toista viikkoa jatkuneiden kesäisiksikin lämpimien ilmojen takia poikkeuksen. Julistan täten kesän alkaneeksi tästä päivästä eli perjantaista 7.5. alkaen!

Jos olisin ammatiltani herrasmies, viettäisin mielelläni emännän kanssa matkustavaista elämää. Ekologinen ja kaikinpuolin miellyttävä vaihtoehto olisi junamatkailu Euroopassa. Matkakohde valittaisiin säiden mukaan. Sinne mentäisiin missä on kulloinkin parhaat ilmat. Juuri nyt olisin Suomessa, mutta ensi viikolla suuntaisin etelään.

Katsoin muuten juuri parin toimiston ulkolämpömittarin lukemaa. Varjossa olevat mittarit näyttivät 26 ja 24,5 astetta.

torstaina, toukokuuta 06, 2004

Lämpötila on ollut jo toista päivää hellerajan tuntumassa eli päivämaksimi noin 24 astetta. Virallisesti helleraja mennee rikki viikonlopun aikana. Tulin tänään shortseissa töihin. Työmatkani on 11 kilometriä pyöräilyä, joten kevyt pukeutuminen oli tarpeen. Säällä on tapana Suomessa lämmetä kesäaikana, kun tuulee tarpeeksi kauan kaakosta. Viime vuoden ensimmäinen hellepäivä oli 26.5., joten olemme noin kolme viikkoa etuajassa.

tiistaina, toukokuuta 04, 2004

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Kuvitellaan, että jääkiekon arvokilpailut olisivat kaikille maille avoimet ja kaikki joukkueet pelaisivat turnauksen aikana viisi peliä, yhden jokaisella kierroksella. Voitosta saisi yhden pisteen, tappiosta nolla pistettä ja tasapelistä puoli pistettä. Jokaisella kierroksella juokkueille arvottaisiin vastustaja niiden joukkueiden joukosta, joilla on sama määrä pisteitä. Sijoitus määräytyisi ensisijaisesti pistemäärän ja toissijaisesti vastustajien pistemäärän summan perusteella. Koska osallistujia olisi tietysti kymmenittäin tai jopa yli sata ja joukkueet kovin eritasoisia, mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuisivat tietysti kovasti siitä, mitkä joukkueet sattuisivat vastustajiksi. Hyvällä tuurilla täydet viisi pistettä voisi kerätä esimerkiksi voittamalla Komorit, Nigerian, Singaporen, Espanjan ja Ranskan. Erottelukyvyn parantamiseksi jotain pitäisi tehdä, mieluiten lisäämättä turnauksen kierrosten määrää.

Onneksi käytössä olisi jääkiekon perustajien keksimä luokitusjärjestelmä, jossa jokaisella maajoukkueella olisi yksi neljästäkymmenestä taitoluokituksesta. Luokitusten hienous olisi siinä, että ennen turnausta jokainen joukkue saisi alkupisteitä luokituksensa mukaisesti; sitä enemmän mitä korkeampi luokitus. Seitsemän korkeinta taitoluokitusta olisivat mestariluokkia ja loput oppilasluokkia. Luokitukset päättäisi neljän kanadalaissyntyisen jääkiekkoasiantuntijan muodostama raati. Kaikki raatilaiset olisivat pitkäaikaisia maajoukkuevalmentajia. Luokituskomitea olisi delegoinut luokitusvaltuuksia alempien luokitusten osalta kunkin maanosan jääkiekkoliitoille. Luokittajien tehtävä olisi pitää huolta luokitusten paikkansapitävyydestä. Kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitea kuitenkin pidättäisi itsellään oikeuden päättää ylimmistä luokituksista, koska mahdollisuudet voittaa mestaruus tai päästä mitalisijoille riippuisivat erittäin paljon luokituksesta. Vanhan perinteen mukaisesti korotettu joukkue tarjoaisi alkoholia kaikille luokituskomitean jäsenille.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitea toimisi muodollisesti kansainvälisen jääkiekkoliiton alaisuudessa mutta sen arvovallan kyseenalaistaminen aiheuttaisi monissa jääkiekkomaissa kovasti mieliharmia ja jopa suuttumusta. Ehdotukset systeemin muuttamiseksi aiheuttaisivat niin monissa kansallisten jääkiekkoliittojen edustajissa vaivautunutta hiljaisuutta, ettei toistaiseksi mitään virallisia aloitteita olisi asian eteen tehty. Joidenkin vanhempien eurooppalaisten jääkiekkoliittojen edustajien kyseltyä kansainvälisen jääkiekkoliiton luokituskomitealta sen korotuspolitiikan taustoja ja vaadittua sitä tekemään etukäteen selväksi mitä korotuksiin vaaditaan, vastaukseksi komitealta olisi saatu selontekoja siitä, kuinka vaikeaa pienten pelimäärien perusteella on tehdä minkäänlaisia tilastollisia johtopäätöksiä joukkueiden tasosta. Kun aineistona on ihmisen kaltainen biologinen ja siksi epämääräisiä tulosjakaumia tuottava järjestelmä, tarvittaisiin hyvin suuri määrä pelejä aineistoksi riittävän varmojen tilastomatemaattisten johtopäätösten tekemistä varten, jos ne nyt ollenkaan olisi mahdollista. Sen sijaan aito mestarivalmentaja pystyisi kyllä aistimaan joukkueista niiden todellisen, tuloslistojen kaoottisten numerosarjojen alla piilevän suorituskyvyn, varsinkin omassa opissaan olleiden. Metakeskustelua jostain "reiluudesta" ihmeteltäisiin kovasti.

Viime viikon huvittavin tapaus sattui avovaimoni vanhan tuttavan käydessä meillä kylässä matkalla Pietarista RyanAirilla Italiaan. Vatkasin käsilläni kissan mahaa ja sanoin "löl löl löl löl". Avovaimoni ystävätär vatkasi heti perässä kissan mahaa matkien minua sanoen "ljol ljol ljol ljol". Missään hänen osaamassaan kielessä (venäjä, englanti, italia) ei ole ö-äännettä. Niinpä ö-äänne minun löllötyksessäni korvautui hänen versiossaan venäjän jo-äänteellä, joksi muuten ö-äänne tavallisesti translitteroidaan kyrillisissä aakkosissa. Kissalle kumpikin versio näytti kelpaavan yhtä hyvin.

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2004

Vietin vappua harvinaisen mielenkiintoisessa seurassa. Paikalla olivat blogaajista Tommi, Käymälöitsijä, Timo ja Rakentumistyömaa. Keskustelimme monenlaisista asioista. Timo tuli keksineeksi vastauksen minua jonkin aikaa askarruttaneeseen kysymykseen venäläisten joukkosymbolista. Kansallisista joukkosymboleistahan kirjoitin vähän aikaa sitten. Venäläinen joukkosymbolihan on aivan itsestäänselvästi paalutettu, tiiviisti rakennettu kyläyhteisö keskellä aroa. Venäläiset kaupungit ovat lähes kaikki samanlaisia yhdessä asiassa: kaupungin ja ympäröivän maaseudun raja on äärimmäisen jyrkkä. Tyypillinen venäläinen kaupunki koostuu lähekkäin rakennetuista korkeista kerrostaloista, joita riittää kilometreittäin joka suuntaan, kunnes kadut ja talot loppuvat äkillisesti. Kaupunkien ympärillä on aukeaa niittyä tai joutomaata. Moderni venäläinen kaupunki on ikivanhan symbolin hämmästyttävän uskollinen toisinto. Venäjä on valtavalle Itä-Euroopan tasangolle perustettu valtio, jolla ei ole lainkaan luontaisia rajoja. Ihmiset hakevat turvaa ulkoisia uhkia vastaan tiiviistä, ympäristöstä jyrkästi erottuvasta yhdyskunnasta. Kun Aasian laumat vyöryvät päälle, muuta turvaa ei ole.