perjantaina, kesäkuuta 11, 2004

Taantumuksen torvi kirjoittaa, ettei kristinuskossa ole hienoa herännäisyys tai mikään muu tunnepuuro vaan nimenomaan rationaalinen teologia. Olen samaa mieltä. Kehittyneet uskonnot erottaa primitiivisestä taikauskosta nimenomaan se, että ne ovat systematisoitua ja säädeltyä taikauskoa. Rationaalinen teologia pitää kurissa taikauskoisen mielikuvituksen ja tarjoaa puitteet mielenrauhalle ja psyykkisella stabiiliudelle, jota ilman sivilisaatiota ei voi rakentaa. Juuri siksi kannatan voimaperäistä kristillistä lähetystyötä Afrikan kaltaisissa paikoissa, joissa kauhuntäyteinen primitiivinen taikausko rehottaa täysin vapaasti. Lisäksi on paljon parempi, että Afrikkaan levitetään kristinuskoa eikä islamia. Jo pelkästään tuosta syystä haluan edelleenkin maksaa kirkollisveroa.

Uskonto ja urheilu ovat keskeisellä tavalla analogisia. Tunteet sekä fyysinen voima ja aggressio ovat luonnonvoimia, joiden säätely ja kanavoiminen rakentaviin tarkoituksiin, jos mahdollista, on kulttuurin perustehtävä. Urheiluinstituution tehtävänä on tarjota temperamentiltaan ja ruumiinrakenteeltaan tietynlaisille yksilöille keino taistella statuksesta ankarien sääntöjen rajoittamilla tavoilla ilman suurta kuoleman tai vakavan vammautumisen riskiä. Uskonnon (tarkemmin sanoen rationaalisen teologian) tehtävä on organisoida primitiivinen ja emotionaalinen, viimekädessä ruumistisiin pyyteisiin vastaava taikauskoisuus sivistyneeseen muotoon.

Minusta muuten Tommin ohjelmallinen ruumisminvastaisuus on erittäin kiehtovaa. Käymälöitsijä-Sven totesi tavattuaan Tommin Tampereella vappuna, että Tommissa menee ruumisminvastaisuuden myötä hukkaan "paljon potentiaalia". Käymälöitsijä ei ole muuten ensimmäinen nettikirjoittaja, joka on Tommin tavattuaan hämmästynyt livevaikutelmaa, jonka hänestä saa.

En voi lakata ihmettelemästä sitä kuinka kaukana länsimainen yhteiskunta, etenkin pohjoismainen, on hobbesilaisesta luonnontilasta, ja miten se kuitenkin voi suuresta kurinalaisuudestaan (valtion väkivaltamonopoli) huolimatta olla aidosti demokraattisesti hallittu.

Rauhallinen, vakaa, väkivallaton, demokraattinen sekä korruptiosta ja organisoidusta rikollisuudesta lähes vapaa valtio on historiallisesti katsoen hyvin harvinainen onnellinen poikkeus. Useimmat olemassa olevat tai olemassa olleet maat vaappuvat kaaoksen ja harvainvaltaisen repressiivisen kuriyhteiskunnan välillä. Niistä puuttuu yhteiskuntasopimus, joka takaa laajamittaisen suostumisen rauhanomaiseen ja rakentavaan yhteistyöhön eri intressiryhmien välillä. Kuriyhteiskunnat tai anarkiat ovat lähes poikkeuksetta tautisia köyhyyden ja kurjuuden riivaamia ongelmapesäkkeitä. Niissä voidaan tulla kohtalaisesti toimeen, jos ja vain jos niillä on merkittäviä raaka-ainevaroja. Silloinkin on erittäin todennäköistä, että varallisuus päätyy valtaosin harvalukuisen valtaeliitin käsiin. (Kannattaa lisäksi ymmärtää, että raaka-ainevarallisuuden korkea arvo maailmanmarkkinoilla perustuu kokonaan sellaisten valtioiden olemassaoloon, jossa tuottavat kansalaiset saavat häiriöttä keskittyä taloudelliseen toimintaan 1. sellaisiin, joissa yleistä järjestystä valvovat ja sopimusten noudattamista tarvittassa takaavat kansalaisten viimekädessä itse valvomat poliisi ja oikeuslaitos).

Siksi tunnenkin erittäin syvää halveksuntaa kaikkia meikäläisiä tahoja vastaan, jotka uskovat ensisijaisesti valtion väkivaltakoneiston käyttöön yhteiskuntarauhan takaajana, uskoen, että se olisi muka jonkinlainen kustannuksia säästävä oikotie. Monet autoritääriset oikeistolaiset ajattelevat niin. Toivotan heidät kolmanteen maailmaan opintomatkalle. (Autoritäärinen radikaali vasemmistolaisuus on jo päässyt osoittamaan käytännössä, että se johtaa olennaisesti samaan lopputulokseen kuin autoritäärinen oikeistolaisuus. Mutta se ei ole nykytilanteessa enää relevantti uhka.)

torstaina, kesäkuuta 10, 2004

Venäjä ei ole mikään perinteinen olutmaa, mutta siellä on kyllä tuontioluiden ja lisenssillä pantujen pohjoismaisten (Baltika) ja saksalaisten ohella omiakin tuotteita. Pietarilainen Tinkoff tekee ihan hyvää vaaleaa lageria.

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2004

Eilen hääjuhlissani enoni kertoi onnittelupuheessaan todellista painokelvollisemman mutta silti hauskan version tarinasta minusta pikkupoikana. Olin oppinut lukemaan vuoden pari ennen koulun alkamista ja kun olin kiinnostunut luonnosta, niin myös biologiaan olin tullut tutustuneeksi. Noihin aikoihin minulle päätettiin kertoa mistä vauvat tulevat. Olin kuulemma kuunnellut selostuksen ja tokaissut: "Vai niin, ihmisetkin siis parittelevat."