perjantaina, kesäkuuta 18, 2004

Edellisen merkinnän kommenteissa Jouni kirjoittaa mielestäni osuvasti siitä, miten nykyään kansallisvaltiot ovat heikentyneet suhteessa ylikansalliseen markkinatalouteen. Seurauksena on tietysti, kuten Jouni huomauttaa, että ne joutuvat kilpailemaan keskenään sijoittajien houkuttelemiseksi alentamalla veroja ja karsimalla verovaroilla rahoitettavia sosiaalipalveluita. Siksi valtiovallan pitääkin skaalautua isommaksi, mikäli halutaan, että se säilyttää entisenlaisen asemansa. Euroopan unionin sisäisessä harmonisoinnissa on kyse muun muoassa juuri siitä.

Ironista on kuitenkin se, että monet köyhät maat ovat alkaneet rikastua juuri siksi, että niihin on alkanut virrata kiihtyvästi rikkaiden maiden sijoittajien pääomaa. Kiinan ja Intian ja monien muiden Etelä-Aasian köyhien maiden voimakas talouskasvu johtuu nimenomaan ulkomaisesta pääomasta. Länsimaiden hyvinvointivaltioiden puolustaminen asettamalla jyrkkiä rajoituksia kansainvälisille pääomamarkkinoille jotta halvemman työvoiman maissa teetettävissä olevat töitä ei siirtyisi kehitysmaihin, hidastaisi erittäin paljon näiden maiden vaurastumista. Onneksi markkinatalous ei kuitenkaan ole nollasummapeliä vaan halpatuotannosta kehitysmaissa hyötyvät kaikki: kehitysmaalaisille avautuu uusia työpaikkoja ja meillä halpatuonti alentaa tavaroiden hintoja, jolloin samaan elintasoon riittää alempi tulotaso. Luin jostain, että vaikka Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana, köyhät eivät ole kuitenkaan köyhtyneet. Vähätuloisimman viidenneksen ostovoima on pysynyt samana.

Ongelma on oikeastaan siinä, että nopea muutostahti aiheuttaa stressiä, koska epävarmuus tulevaisuudesta ja sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyvät, mitä aiheuttaa tuloerojen kasvu. Sosioekonominen eriarvoisuus taas vaikuttaa tietenkin parisuhdemarkkinoihin, jotka ovat sekä hyvinvoinnin kannalta erittäin keskeinen tekijä että valitettavasti käytännöllisesti katsoen nollasummapeli, koska keinoja ihmisten absoluuttisten markkina-arvojen merkittäväksi lisäämiseksi ei nykyteknologia tunne. Kuitenkin sosioekonomisen jakauman vaikutus parisuhdemarkkina-arvoihin on varsin monimutkaista. Toki on selvää, että jos oikeasti rikkaiden -- tarkoitan korkeintaan 40-50 -vuotiaita miehiä, joilla on vähintään 1-2 miljoonaa euroa omaisuutta -- joukko kasvaa, niin samalla kasvaa lähes yhtä paljon niiden miesten joukko, jolla on mahdollisuus haaremin ylläpitoon. Toisaalta jos esimerkiksi progressiivisen verotuksen merkittävä huojentaminen johtaa ylemmän ja alemman keskiluokan selvään erottumiseen toisistaan, tylsillä ja karismattomilla mutta ahkerilla ja älykkäillä miehillä on mahdollisuus kaventaa ja ottaa kiinni alaluokkaisten renttujen markkina-arvoetumatka jo nuoremmalla iällä. Toisaalta alaluokan erottuessa nykyistä selvemmin muusta väestöstä, paineet markkina-arvon kasvattamiseen alaluokan miesten keinoin kasvavat.

torstaina, kesäkuuta 17, 2004

En ole muistaakseni koskaan äänestänyt sosiaalidemokraattien ehdokasta missään vaaleissa, mutta Panulle sanoisin, ettei se Lasse Lehtinen aivan niin turha mies ole Panu antaa ymmärtää. Katsopa vaikka Lehtisen kirjoitus Pelastakaa poikalapset.

Emäntä lähti tänä aamuna veljensä perheen mukana kotiin käymään passiaan uusimaan johtuen nimenvaihdosta. Byrokratian rattaiden jauhaessa hän lepäilee vanhempiensa luona. Minä taas joudun tekemään töitä. Vasta heinäkuussa matkustamme häämatkalle Portugaliin. Sukujuhlat eivät kuitenkaan tähän lopu, eivät suinkaan. Lauantaina on serkun rippijuhlat ja sunnuntaina juhlitaan isoäidin 90-vuotispäivää. Minulla on elossa äidinisä ja isänäiti, molemmat 90 vuotta. Äidinäiti kuoli 89-vuotiaana pari vuotta sitten. Isänisä kuoli jo 46-vuotiaana melkein vuosikymmenen ennen syntymääni. Mummoni on haurastunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana. Mutta silti vielä ennen toissasyksyistä aivoinfarktia, joka vaurioitti merkittävästi sanasujuvuutta, hän oli vielä hyvin terävä ikäisekseen. Isoisäni on sen sijaan hämmästyttävän hyväkuntoinen ikäisekseen. Ymmärrys pelaa eikä ole liikkumisvaikeuksia. Hän ei ole vielä edes kokonaan lopettanut kuntoilemistakaan.