lauantaina, heinäkuuta 24, 2004

No niin kotona taas. Tulimme tunti sitten. Matkustusaika hotellista kotiovelle yksitoista ja puoli tuntia.

perjantaina, heinäkuuta 23, 2004

Eilen ja tanaan on ollut hieman epatavallinen saa. Taivas oli siniharmaanvalkean utuinen. Aurinko ei tuntunut yhta polttavalta kuin aina ennen. Viime yona puolenyon aikoihin ilman lampotila oli 27 astetta. Utu ilmassa toimii kuin pilvet ja heijastaa lamposateilya estaen ilmaa jaahtymasta normaaleihin yolukemiin. Samoihin aikoihin satoi noin puoli minuuttia. Tanaan nelisen tuntia sitten kaupungin torin mittarissa oli 35 astetta. Ilma on selvasti kosteampi kuin tavallisesti ja on lahes tyynta. Tavallisesti ilma on taalla iltapaivan aikoihin noin 30 asteista ja kuivaa. Paivisin on voimakasta merituulta. Auringonlaskun aikoihin noin kello 21 tuuli kaantyy ja alkaa tuulla voimakkaasti maalta. Ilman lampotila ei juuri heinakuussa laske alle 20 asteen ja myohaan iltaan asti on shortsikelit.

Kaikenlaisia katusoittajia ja paallekaypia kaupittelijoita taalla on liikaa. Eilen klovni matki jalankulkijoita ravintolan edessa vartin ajan ja tuli sen jalkeen pyytamaan rahaa asiakkailta. Sen jalkeen tuli surkea haitari-tamburiini -yhdistelma hairitsemaan ruokarauhaa ja keraaman kolehtia.

torstaina, heinäkuuta 22, 2004

Lahdimme tiistaiaamuna Lissaboniin ja tulimme takaisin eilen yhdentoista aikoihin illalla. Lissaboniin mennessa huomaa selvasti, etta Algarven ilmasto on erilainen kuin muualla Porgutalissa. Vahitellen maisema muuttuu karusta pensaikosta viljapelloiksi, sitten rutikuiviksi mantymetsiksi ja viimein noin 100 kilometria ennen Lissabonia sekametsiksi. Lissabonin keskustan etelapuolen maisemat ovat hienot. Ennen kaupunkia lansipuolelle jaa noin 35 kilometrin pituinen vuorijono. Sitten ylitetaan Tejo-joki, joka muodostaa kaupungin kaakkoispuolella suuren poukaman, jonka mittasuhteet ovat noin 10x25 km. (Matka Albufeirasta Lissaboniin on 270 kilometrin pituinen. Bussimatka maksoi vain 12,5 euroa. Bussit olivat aivan uusia. Matkan aikana naytettiin elokuva. Yleensakin julkinen liikenne Portugalissa nayttaa olevan todella halpaa.)

Lissabonissa satelliittikaupunkeineen on noin 2,5 miljoonaa asukasta. Lahiot olivat nykyaikaisen ja siistin nakoisia, mutta kaupungin keskusta ja etenkin vanhat osat olivat yllattavan rahjaisessa kunnossa. Varsinkin joen rannan tuntumassa noin joka viides kiinteisto naytti lahinna rakennusjatteelta - aivan kaupungin paraatipaikkoja lukuun ottamatta. Muutenkin kaupungin keskusta naytti lansimaiseksi kaupungiksi huonosti hoideltulta. Minusta jopa Pietarin keskusta-alueet nayttivat paremmilta viimevuotisen Pietarin 300-vuotisjuhlia edeltaneen kasvojenkohotuskampanjan jalkeen.

Varasimme hotellin Aurinkomatkojen agentin kautta. Paatos oli hyva, koska hotellimme Travel Park oli kolmen tahden hotelliksi kylla aivan huippulaadukas, varsinkin hintaansa nahden (35 euroa per yo per henkilo kahden hengen huoneessa). Kaikki oli uutta ja kiiltavaa. Yleisissa tiloissa oli joka paikassa marmoria ja jalopuuta. Televisiosta nakyi kymmenittain kaapelikanavia. Aamiainen oli runsas ja monipuolinen. Hotellin erikoisuus on 12 euron lounasbuffetti, johon sisaltyy salaatit/alkuruoka, paaruoka ja jalkiruoka seka niin paljon kohtuullisen hyvia viineja (koko maassa ei tunnu oikeasti huonoja olevankaan) niin paljon kuin haluaa. Ruokalajeja oli yhteensa noin 30 lajia. Luultavasti ainoa syy miksi tahtia ei ole neljaa, on, etta Travel Parkissa ei ole joitakin oheispalveluita, joita neljan tahden hotellilta vaaditaan. Lisaksi Travel Park sijaitsee aivan metroaseman vieressa, josta keskusaukiolle on pari asemanvalia.

Lounaan jalkeen oli pakko menna huoneeseen nukkumaan. Alkuillasta lahdimme kaupungille kavelemaan. Ensin menimme Saõ Jorgen linnaa katsomaan. Se sijaitsee Rossio-aukiolta noin kilometrin paassa olevalla kukkulalla. Alunperin se oli maurislaislinna, jonka valtaaminen oli keskeinen etappi Portugalin takaisinvaltauksessa. Aivan vieressa on linnan ja Tejon valiseen rinteeseen rakennettu maurilaisaikainen Alfaman kaupunginosa. Se oli minusta hyvin kummallinen paikka. Ei kapeiden katujensa ja ransistyneisyytensa takia, koska ne olivat tietenkin odotettavissa. Kaikkein oudointa minusta olivat Yla-Alfaman linnanviereiset korttelit, joissa tunnelma oli kuin jossain sisilialaisessa maalaiskylassa sata vuotta sitten. Liikenteen melua ei kuulunut lainkaan. Tuollainen paikka puolen kilometrin etaisyydella yhdesta miljoonakaupungin vilkkaimmista tieliikennevaylista (Tejon rantatie) oli lievasti sanoen odottamaton. Syotyamme joen rannalla olevassa ravintolassa menimme takaisin hotelliin nukkumaan.

Seuraavan paivan vietimme mm. Belemin kaupunginosassa noin kuusi kilometria keskustasta joen alajuoksulle pain. Jaahdysilmastointi raitiovaunussa oli hyva asia, koska saa oli helteinen ja ilma selvasti kosteampi kuin Algarvessa. Siella oli Museu da Marinha, jossa oli hyvin laaja ja perusteellinen merinkulun historian nayttely alkaen loytoretkista. Museon koluamiseen meni pari tuntia. Suurin nayttelyesine oli kuninkaallinen jokilautta, joka kulki 78 soutajan voimin. Loytoretkiosastolla minua yllattanein yksittainen tieto oli, etta portugalilainen Gaspar Corte-Real oli tutkinut Pohjois-Amerikan rannikkoa alkaen Floridan lansirannikolta Labradorin niemimaalle ja Gronlantiin asti vuosina 1499-1502. Vasco da Gaman purjehdus Intiaan samoihin aikoihin oli esimerkki maapallon tuulijarjestelman systemaattisesta hyvaksikaytosta. Reitti kulki ensin koillispasaatin mukana Portugalin rannikolta lanteen lahelle Brasilian rannikkoa, josta laajassa kaaressa Etela-Atlantille noin leveysasteella 40, josta paasi mukavasti lansituulten kuljettamana Etela-Afrikkaan. Reitti meni kuvassa melkoiseksi siksakiksi Etela-Afrikan rannikon lansipuolella. Veikkaisin, etta siina kohtaa jouduttiin luovimaan kaakkoispasaatin takia. Intian valtamerella monsuunituulet vauhdittivat matkaa.

Iltapaivalla ajoimme metrolla Carnidan lahioon. Kontrasti keskustan paikoittaisen rahjaisyyden ja epasiisteyden (roskikset pursusivat roskapusseja tms.) siistin lahion valilla oli suuri. Vahan matkan paassa metroasemasta oli Itakeskuksen kokoinen ostoskeskus. Cardinasta siirryimme suoraan linja-autoasemalle. Matka pikavuorolla takaisin Albufeiraan kesti 2 tuntia 40 minuuttia. Koko matka on nykyaan moottoritieta toisin kuin Berlitzin karttaan on merkitty. 

Lissabon vaikutti paallisin puolin normaalilta lansieurooppalaiselta suurkaupungilta. Unelias ja ransistynyt ilme on vaihtumassa. Nykyaan jo noin joka neljas portugalilainen asuu Lissabonissa tai sen satelliittikaupungeissa. Koko alue vaikutti kasvavalta. Ihmiset vaikuttivat ystavallisilta. Meita tultiin Lissabonissa neuvomaan spontaanisti perati kolme kertaa, kun seisoimme kadulla karttaa lukemassa. Jopa keski-ikaiset ja sita vanhemmatkin ihmiset osaavat usein kohtalaisesti englantia.
     

maanantaina, heinäkuuta 19, 2004

Kavimme tanaan bussilla Silvesin kaupungissa noin 25 kilometrin paassa Albufeirasta sisamaahan. Silvesissa on noin 900-vuotta vanha maurilaislinna. Silves (alunperin Chelb) oli Algarven paakaupunki maurilaisaikana. Kaupungin halki kulkeva joki oli silloin purjehduskelpoinen. Nykyaan se on muutaman metrin levyinen oja. Silves ei ole mitaan turistialuetta, joten se antoi kuvan tavanomaisesta portugalilaisesta tai ainakin algarvelaisesta pikkukaupungista. Silvesin yleisvaikutelma oli erittain miellyttava. Paaosin kaikki oli hyvassa kunnossa. Ymparoiva maaseutu ja itse kaupunkikin olivat aika vauraan oloisia. Silves muistutti pohjoisitalialaisen Lombardian alueen pikkukaupunkeja. Siella taalla keskustassa oli tosin yksittaisia rakennuksia, jotka olisivat kaivanneet dynamiittia nurkan alle eli asumattomia purkukunnossa olevia raunioita. Kiinteistonvalittajan ikkunassa oli asuntojen myynti-ilmoituksia. Kalliita olivat. Keskimaarin asuntojen hintataso oli melko lailla sama kuin Tampereella, vaikka Silves on kooltaan 20 kertaa pienempi. Asuntojen hintahaarukka oli suuri: tarjontaa oli 500 000 euron yli 200-nelioisesta luksustalosta tavalliseen kerros- tai rivitalokolmioon, joiden hinnat alkoivat noin 100 000 eurosta. Asuntojen hintatasoon voi vaikuttaa, etta Etela-Algarvessa on suuri joukko maahanmuuttaneita britteja. Englantilaisten yllapitamia baareja on lukuisia. Portugalin koyhinta aluetta on syrjainen Tres-O-Montes koillisessa. Valitettavasti meilla ei ole aikaa kiertaa koko maata.
 
Palvelutaso takalaisissa ravintoloissa ja baareissa on mielestani huonompi kuin suomalaisissa. Henkilokunta on ammattitaidottomamman oloista. Esimerkiksi monta kertaa laskua on joutunut odottamaan kohtuuttoman pitkaan, vaikka muuten palvelu on ollut kohtuullisen nopeata. Toinen esimerkki takalaisten heikosta organisointitaidosta on, etta kaupungin busseissa ei voi ostaa lippua (linjoja on yksi rengaslinja). Lipun voi ostaa tasan kahdessa paikassa: linja-autoasemalla tai lippumyymalassa keskustan lahella.
 
Sisamaassa muuten paivalampotila tuntui korkeammalta kuin rannikolla. Merituuli tuntuu monta astetta viileammalta (toki lampimalta) kuin sisamaan tuuli. Silti takaisin tullessamme noin kello 20 Albufeiran keskusaukion lampomittari naytti 30 astetta varjossa. 
Eilen illalla puolenyon aikoihin samassa mittarissa oli 23 astetta. Mina en pane ollenkaan pahakseni tallaista lampoa.