perjantaina, tammikuuta 14, 2005

Ydinvoimalla tulevaa energiakriisiä voidaan lievittää. Hyötö- ja kiihdytinreaktoreilla saadaan uraanin isotoopit tarkemmin hyödynnettyä. Tämä merkitsee sitä, että myös tavanomaisten voimaloiden radioaktiiviset jätteet voidaan hyödyntää sähköntuotannossa. Ydinvoiman voimakkaasta kasvattamisesta seuraa tietysti riskejä, mutta verrattuna energian saatavuuden romahtamisesta seuraaviin kauhuskenaarioihin (sivilisaation romahdus, nälänhätä), jopa joku Tshernobylin onnettomuus on huviretki.

24 kommenttia:

1:04 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Entäs se 100 zettajoulea hyödynnettävää hiilivoimaa (katso pikää kommenttiketjua)? Kristallipallossa näkyy ilmastokriisi, ei energiakriisiä, vai olenko väärässä?

UG

 
1:31 ip. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Ydinvoiman ongelma globaalisesti on se, että maat, joissa energian tarpeen voi olettaa kasvavan nopeimmin, ovat niin perusinfrastruktuuriltaan kuin kansainvälispoliittisilta suhteiltaankin usein riskialttiita.

Ydinvoiman turvallinen käyttö on suurelta osalta elinkeinokulttuurillinen kysymys. Ydinvoiman merkittävästä käytöstä ohuesti teollistuneessa elinkeinokulttuurissa Neuvostoliitto on historiassa huomiotaherättävin esimerkki. Toimivan, turvallisen reaktorin ja voimala-alueen rakentaminen on insinööri- ja rakennusmestaritaitoa. Sitä epäilemättä oli Neuvostoliitossa tarjolla runsaastikin. Sen sijaan vain pintapuolisesti modernisoituneen yhteiskunnan toimintakulttuuri teki käyttämisestä riskin.

Ydinvoiman kansainvälinen ongelma liittyy juuri siihen, että monet sitä kipeimmin tarvitsevat maat ovat elinkeinollisesti ja kulttuurillisesti vasta pinnallisesti moderneja ja vaiheessa, jossa sokaistuminen kasvulle on varteenotettava riskitekijä.

Erityisen huono taloudellinen "vikasietoisuus" syntyy tuotannon (niin maatalous kuin teollisenkin) keskittämisellä edullisten tuotantokustannusten maihin, joiden energiantarve kasvaa teollistumisen ja maataloustuotannon koneistumisen myötä.

On aivan totta, että uudet reaktorityypit saattavat muuttaa ydinvoiman massakäytön turvallisuutta huomattavasti ja tehdä ydinvoimasta globaalistikin järkevän energiantuotantoratkaisun. Ennen sellaisten käyttöönottoa on energiapulan lievittäminen vanhanaikaisella ydinvoimalla lähinnä ongelmien siirtämistä hieman eteenpäin.

Nykyisin käytössä olevalla tekniikalla rakennettun ydinvoimaan liittyy täsmälleen samanlaisia kauhuskenaarioita kuin energian saatavuuden romahtamiseen. Tsernobyl oli meille länsimaisille huviretki, koska Neuvostoliiton silloin vielä sangen totalitaarinen yhteiskuntajärjestelmä paikkasi tarvittaessa järeinkin ottein alueelliseen sivilisaatioon ilmentyneet murtumat. Demokraattisessa länsimaassa (tai sellaisen rajalla) tapahtuva vastaavan kokoinen ydinvoimaonnettomuus voi olla todellinen riski kyseisen alueen järjestäytyneelle yhteiskunnalle ja sitä kautta sivilisaatiolle.

 
9:45 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Juuso, et taida oikein hahmottaa mitä öljyn kallistuminen vaikkapa 20-kertaiseksi tarkoittaisi ruoan hinnan kannalta. Tshernobyl todellakin on jotain ihan pelkkää hyttysen ininää siihen kauhuskenaarioon verrattuna. Onneksi hiilestä voidaan tehdä öljyä, mutta öljyn loppuminen merkitsee parhaassakin tapauksessa melkoista elintason laskua.

 
9:59 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Entäs Kanadan öljyvarat? Kauanko ne riittävät? Siellä pitäisi olla öljyö liuskekivessä (tai jossain) toiseksi eniten maailmassa.

 
10:42 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mitä luulet, jos oletetaan että tuo peak tulee esim. tämän vuoden lopulla kuten jotkut ovat ennustaneet, niin miten pitkä aika tuosta menee ennenkuin esim. Suomessa aletaan huomata elämän hankaloitumista? Ilmeisesti ensimmäisenä kärsimässä ovat kuitenkin köyhät kolmannen maailman maat joilla ei ole varaa maksaa öljystä kovempaa hintaa ja tämä tasoittaa alkuun tuota laskua.

 
1:48 ip. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Markku, jos keskitytään maataloustuotantoon, on ydinvoimaa ja öljyjalosteisiin perustuvaa energiaa hieman vaikea verrata keskenään. Kasvihuoneviljely toki vaatii runsaasti sähköä esim. meidän oloissamme. Mutta koneistuneen peltoviljelyn tilanne on jo lähtökohtaisesti öljyvaltaisempi ja vaikeasti sähköllä korvattavissa.

Jos kuitenkin vertaillaan eri tyyppisten kriisien vaikutuksia, jätät ottamatta huomioon sen seikan, että kriisin vakavuus ilmenee erityisesti nykyisessä yhteiskunnassa voimakkaasti ajan funktiona. Riittävän suuri, sopivassa yhteiskunnassa tai sen lähialueilla tapahtuva ydinvoimaonnettomuus voi nostaa vaikkapa ruoan hinnan muutamassa päivässä samalle tasolle kuin tekee öljyvarojen ehtyminen muutamassa vuodessa.

Suuren ydinvoimaonnettomuuden vaikutukset leviävät lyhyessä ajassa, mikä horjuttaa ratkaisevasti erityisesti ei-totalitaarisen yhteiskunnan rakenteita. Jo pelkkä paniikkivaikutus on ydinkatastrofilla suurempi kuin öljykriisillä.

Öljyn hinta ei nouse 20-kertaiseksi muutamassa päivässä. Voimakas nousu saattaa kestää kuukausia, todennäköisesti jopa vuosia. Sinä aikana vapaamielinenkin yhteiskunta ehtii muuttua esimerkiksi poikkeustilalainsäädännön käyttöönoton ja ennenkaikkea sen noudattamisen tehokkaan valvonnan ansiosta sen verran totalitaarikseksi, että valtaosa väestöstä saadaan pellonraivaukseen ja viljelyyn vaikka lapio kädessä, ja ruokaa voidaan taata enemmistölle edes välttävässä määrin.

Yhden kansan näkökulmasta ruoan tuotantomäärien romahtamisen kannalta ihmisiä surmaava ja työkyvyttömiksi sairastuttava ja viljelyalueita kelvottomiksi tekevä ydinvoimaonnettomuus tai globaali öljyn hinnan kallistuminen lienevät saman veroisia. Ensinmainittu kohdistuu tietenkin maantieteellisille lähialueille, viimeksi mainittu taas koneistuneimpiin ja/tai heikoimmin joustaviin yhteiskuntiin. Tietenkin me täällä voimme ajatella, että voimakkaimman teollistumisen maissa, nyt lähinnä Kaakkois-Aasiassa, vaadittava ydinvoima ei juurikaan uhkaa meitä. Mutta viimeistään Venäjän potentiaalinen talouskasvu ja sen edellyttämä raskaan teollisuuden reformi tuonevat samoja riskejä tännekin (vanhojen lisäksi).

Yhtään kivaa ei kummassakaan tapauksessa ole.

 
7:08 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Halvan ydinsähkön merkitys on siinä, että kun sitä on tarjolla, rahaa riittää paremmin kalliin öljyn ostamiseen tai öljyn valmistamiseen hiilestä väkilannoitteita ja traktoreita varten. Meikäläisessä ydinvoimateollisuudessa on niin ankara turvallisuuskulttuuri, että luotan siihen mieluummin kuin jättäydyn mahdollisen öljypulan armoille. Jos öljystä tulee riittävän ankara pula, Suomessa kuolee yli miljoona ihmistä nälkään, koska sadot romahtavat. Silloin kaikki liikenevät teollisuuden vientitulot on käytettävä öljyn ostoon.

Tshernobyl ei muuten tehnyt ihmisiä työkyvyttömiksi sadoin tuhansin tai mitään muuta yhtä dramaattista välitöntä vahinkoa. Evakuoitu alue on kooltaan 28000 neliökilometriä eli alue, jonka koko vastaa neliötä, jonka sivu on 167 km. Syöpätapauksien esiintyvyys nuosi tietenkin pitkiksi ajoiksi, mutta tappavan säteilyannoksen sai vain muutama kymmenen tai tuhat ihmistä. Ukrainan yhteiskunta ei tuohon kaatunut ja tuskinpa kaatuisi Suomenkaan, jos Venäjällä välittömästä rajan takana tapahtuisi yhtä vakava onnettomuus.

Ydinsähköllä voidaan hoitaa rautatiekuljetuksia halvalla, vaikka fossiilisista polttoaineista tulisikin ankara pula. Ydinsähköä voidaan käyttää lämmittämiseen (ydinsähköllä käyvät lämpöpumput ovat hyvin todennäköisesti yleisin tapa lämmittää Suomen koteja 10-15 vuoden kuluttua). Jos maaöljystä tulee ankara pula, on erittäin tärkeää maamme ruokahuolto voidaan turvata käyttämällä kaikki saatavissa oleva öljy väkilannoitteiden tuotantoon sekä maatalouskoneiden että ruokakuljetusten hoitamiseen siihen asti, kunnes polttomoottorit on näillä alueilla korvattu sähkömoottoreilla.

 
7:58 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mitenkähän öljyn loppuminen mahtaa vaikuttaa muuten tietoliikenneyhteyksien toimimiseen. Joku tietotekniikka ei taida olla kovinkaan energiasyöppöä, tosin atk-laitteiden valmistaminen taitaa koko tuotantoketjussa kuluttaa melkoisesti energiaa.

 
11:21 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Eräs mielenkiintoinen uusiutuva energianlähde on myös Solar Tower:

http://www.enviromission.com.au/index1.htm

Tosin tuosta ei taida Suomelle hirveästi olla iloa ja rakennuskustannukset lienevät melkoiset. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä saadaanko tuollainen oikeasti rakennettua.

 
9:49 ap. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Olen samaa mieltä vanhanaikaisen ydinvoiman kohtuullisesta turvallisuudesta Suomen kaltaisissa maissa. Meillähän myös neuvostovalmisteiset reaktorit ovat toimineen hyvin. Ei niidenkään pohjimmainen ongelma liity ensisijaisesti rakenteeseen vaan käyttökulttuuriin.

Mutta Suomen hyvä tilanne ei päde nimenomaan niissä maissa, joissa energiantarpeen kasvu on suurinta.

Halvan, vanhanaikaisella tavalla tuotetun ydinsähkön ongelma on hieman sama kuin se kansanperinteestä tuttu tapa lämmitellä talvella. Vähän aikaa on hyvä olla, mutta kohta tilanne on entistä pahempi.

Aikaa voidaan ostaa öljyjalosteita korvaavalle kehitystyölle. Aikaa pitäisi samalla ostaa myös matalariskisen sähköenergian kehitystyölle järkevämpien atomienergiaratkaisuiden tai jonkin muun muodossa. Mutta tehdäänkö tällaista kehitystyötä merkittävin resurssein, vai onko se kansantaloudessa kuriositeetin asemassa tuotantoelämän ja kuluttajien keskittyessä nauttimaan halvasta sähköstä?

Halvan sähkön pahin ongelma on kulutuskulttuurillinen. Se innostaa - jos ei ehkä Suomessa enää radikaalisti lisäämään kulutusta - niin ei ainakaan pohtimaan kulutuksen radikaalia vähentämistä. Suomelle tämä on ongelma huoltovarmuuden kannalta niin kauan kuin sähköntuotannon raaka-aineita pitää tuottaa muualta, oli tuotantotapa mikä hyvänsä.

Vasta kehittyvissä yhteiskunnissa kulutus kasvaa voimakkaasti ja tekee yhteiskuntaa yhä riippuvaisemmaksi vanhanaikaisista ja riskialttiista energiantuotantotavoista, joiden turvallisuus on suorassa suhteessa modernin yhteiskunnan vahvuuteen ja toimintakulttuuriin.

Jos myös sähköenergian kulutuksen vähentämisen suunnitteluun paneuduttaisiin ajoissa ja todella, se ei näyttäytyisi sellaisena hyvinvoinnin tuhoavana peikkona, millaisella ideologiset saarnaajat Linkolasta Teollisuuden Voimaan pelottelevat ihmisiä.

Nykyäänhän tilanne on paljolti sellainen, että härkäpäisimpiä tahoja (yleensä maantieliikenteen äänenkannattajia) lukuunottamatta pääosa asiaa pohtivista kannattaa aktiivisia ja radikaalejakin toimia öljyjalosteiden kulutuksen vähentämisessä. Sähköenergian kulutuksen vähentämisestä ei puhuta niinkään paljon.

Miljoona vainajaa Suomessa öljypulan seurauksena lienee Stetson-Harrison-menetelmällä saatu luku. Sadot kun eivät romahda nälänhädän tasolle yhden satokauden seurauksena, ja yhteiskunnalla on aikaa muuntaa vaikka pakkokeinoin maataloutta työvoimavaltaiseksi välttävän elintason turvaamisen vaatimassa määrin. Ne miljoona vainajaa saadaan samalla tavalla, ja ehkäpä vielä yhtä vuodenkiertoa nopeammin, jonkin Sosnovy Borin kunnollisesta pamahtamisesta (Tsernobyl ei varmastikaan ollut pahin kuviteltavissa oleva ydinkatastrofi, ja totalitaarinen yhteiskunta kykeni hoitelemaan sen olosuhteisiin nähden melko "siististi"), sen mukanaan tuomasta, paniikissaan väkivaltaisesti käyttäytyvästä pakolaisaallosta, pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan vilja-aitan muuttumisesta asumiselle ja viljelylle huonosti kelpaavaksi, oman väestön paniikista ja lamaantumisesta, laskeuman (vaikka pelkistä psykologisista) vaikutuksista Keski-Euroopan maiden ja sitä kautta EU:n ytimen tilanteeseen ja suhtautumiseen reuna-alueisiin jne.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Oma mielipiteeni on, että ostaa vanhanaikaisella ydinvoimalla sen verran aikaa, että kehitetään SEKÄ sille että fossiilisille polttoaineille järkeviä vaihtoehtoja JA ylipäätään energiankäyttöä - myös sähköenergiaa - säästäviä kulutuksellisia mutta myös tuotannollisia ratkaisuja. Ongelmana nykykulttuurissa on se, että halvan vanhanaikaisen ydinsähkön tilapäinen lupaus ulosmitataan välittömästi edullisina kuluttajahintoina.

Entä jos ydinsähkön käyttöön sisältyisi samantyyppinen lisämaksu kuin millä monet sähköyhtiöt tarjoavat kuluttajille esimerkiksi tuulivoimaa? Tällainen, aivan rehellisesti tuotantokustannusten ja energiantuottajan katteen päälle tuleva tuotto käytettäisiin pitkällä tähtäimellä kestävien energiaratkaisujen, vaikkapa järkevän atomivoiman hyödyntämisen, kehittelyyn. Kuluttajille asian voisi jotenkin saada syötettyä vihreällä salaatilla höystettynä, mutta teollisuudelle se olisi vaikeaa. Ehkä siinä vaiheessa, kun öljykriisi on tosiasia ja teollisuus ymmärtää joutuneensa lähes 100 %:sen riippuvaiseksi vanhanaikaisesta ydinvoimasta ja siihen liittyvistä ongelmista. Vaan onko sitten jo vähän kiire?

Sinä Markku kun olet siviilissä ymmärtääkseni energiatekniikan ekspertti, niin kirjoita joskus blogiartikkeli siitä, millaista uusien (sähkö)energianlähteiden kehitystyötä nimenomaan Suomessa harjoitetaan ja kuka vastaa niiden kustannuksista.

 
2:03 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Halvan sähkön pahin ongelma on kulutuskulttuurillinen."

Mikä ongelma sähkön nykyisessä hinnassa muka on? Sähköä voidaan ydinvoimalla tuottaa nykyistä moninkertainen määrä ilman että hinta juurikaan nousee.

Jos sähkön kulutuksessa on siis jokin ongelma niin se on ideologinen, ts. joko sähkön tuottaminen ydinvoimalla tai sähkön kulutus itsessään on pahasta.

 
10:14 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Maailmassa riittää potentiaalia halvan ydinsähkön tuottamiseen vaikka kuinka paljon. Ydinsähkön hinta on nimittäin erittäin epäherkkä uraanin kilohinnalle. Nykyistä noin kymmenen kertaa kalliimpaa uraania voidaan suodattaa olemassaolevalla tekniikalla merivedestä. Merivedessä uraania riittää jo niin pitkäksi aikaa, ettei siitä tule käytännöllisesti katsoen minkäänlaista pulaa. Fissiovoima ei siis ole missään tapauksessa mikään väliaikaisratkaisu perusvoiman tuotantoon.

Lihasvoimalla ja ilman väkilannoitteita ei voida mitenkään ruokkia Suomen koko väestöä. Jos öljyn saanti loppuisi esimerkiksi sotilaallisen kriisin takia äkkiä kokonaan, luultavasti yli miljoonaa suomalaista odottaisi nälkäkuolema parissa vuodessa.

 
1:02 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Ydinkatastrofista vielä sen verran, että sellaisen välittömät vaikutukset eivät ole riittävän suuret yhteiskunnan romahduttamiseen. Toiseksi, ydinkatastrofien välittömät vaikutukset ovat aina paikallisia. Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden kallistumisen vaikutukset ovat globaaleja.

 
10:06 ap. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Ceteris paribus -oletukset ovat mukavia ja helppoja lyhyen tähtäimen suunnittelussa (yleensä oman elämänkaaremme mittaisen, millä tarkastelujaksolla itse kukin näyttää asioita katselevan). Voidaan keskittyä pariin muuttujaan, jotka ovat esimerkiksi raaka-ainekustannukset ja lopputuotteen hinta. Tämä rohkaisee ajattelutapaan, joilla infrastruktuuria rakennetaan yhä riippuvaisemmaksi yhdestä tuotantotavasta ja kieltäydytään ajattelemasta mahdollisia mutta välittömästä työläämpiä ja/tai muutoin epämukavampia vaihtoehtoja.

Anonyymi kommentoija otti esiin ideologia-aspektin, joka ydinvoimakysymyksessä on vahva. Päinvastoin kuin kommentoija väittää, yleisessä keskustelussa (joitakin radikaaleja ympäristöliikkeitä lukuunottamatta) ideologisena arvona nähdään lähinnä sähkön edullinen hinta ja sen sallima kulutuksen säilyttäminen tai jopa kasvattaminen. Ideologisena arvona se esittäytyy sikäli, että ei nähdä tarpeellisena pohtia realistisia mahdollisuuksia kulutuksen vähentämiseen (Linkolan oppeja ei voi pitää kovin realistisina niiden edellyttämiä yhteiskuntarakenteen muutoksia ajatellen). Ideologinen arvohan on käytännössä sellainen, jota ei haluta kyseenalaistaa.

Energiankulutuksen säästö puolestaan ei taloudellisessa mielessä ole ideologinen arvo, koska se palautuu tuotannontekijöiden niukkuuteen, joka vaikuttaa lähes kaikessa tuotannollisessa toiminnassa. Niukkuudeksi on tässä laskettava niin tuotantokustannusten, erilaisten energianlähdevarojen hupenemisen, teknillisen osaamisen puutteen kuin erilaisten riskienkin kautta syntyvä niukkuus. Muuttujia on monta, ja kun keskitytään tarkastelemaan niistä vain joitakin, ad-hoc tärkeimmiltä/mukavimmilta tuntuvia, tullaan helposti tehneeksi päätöksiä ei järjen vaan ideologioiden pohjalta. Tosin se jos mikä on historian näkökulmasta inhimillistä.

 
12:14 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Minun lähtökohtani on energiahuollon turvaaminen, jotta edes elämälle välttämättömiä toimintoja voidaan pyörittää. Kun tehokkaasti hyödynnettävät fossiiliset polttoaineet ehtyvät, on aivan turha kuvitellakaan, että sähkökään pysyy halpana.

Siinä tilanteessa kulutuksen väheneminen on pakon sanelemaa. Kysymys ei ole enää mistään ideologisesta valinnasta vaan luonnon asettamiin koviin reunaehtoihin törmäämisestä. En sekuntiakaan kuvittele, että ydinvoimalla voitaisiin turvata energiankulutuksen kasvua. Sillä voidaan kuitenkin turvata sähköjunien (sekä paikallis- että kauko-) ja johdinautojen sähkönsaanti. Tässä on kysymys hengissäselviytymisestä eikö BKT:n kasvattamisesta.

 
4:05 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

http://www.eng.fsu.edu/~shih/succeed-2000/roadmap/solar%20power%20plant.htm

Mikä on mielipiteesi esim. ylhäällä kuvatuista aurinkovoimaloista. Nuohan eivät vaadi mitään kalliita ja teknisesti monimutkaisia aurinkopaneleita vaan käyttävät pitkälti samoja tekniikoita kuin muutkin voimalaitokset.

Suomelle noista ei tietenkään ole varsinaisesti iloa, mutta esim. aavikko-alueille tuollaisten rakentaminen saattaa olla hyvinkin kannattavaa.

 
5:45 ip. , Blogger Timo kirjoitti...

Suuressa osassa tärkeimmistä öljyntuottajamaista on aurinkoenergian hyödyntämiseen sopivia aavikkoalueita. Yksi noin tuhannen^5 taalan kysymyksistä onkin, millä konstilla nämä maat saataisiin investoimaan aurinkoenergian kehittämiseen ajoissa.

 
6:24 ip. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Energiantuotannon turvaaminen keinolla millä hyvänsä on luonnollinen (energia)kriisiajan lähtökohta. On kuitenkin vasta teollistumassa olevia maita, joissa ydinvoiman rakentamisen yksi tarkoitus on turvata kasvavaa energiankulutusta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, nämä maat, ei niinkään esim. Suomi, ovat vanhanaikaisen ydinenergian käytön kannalta riskialttiita.

Se mitä en ymmärrä, on energiapoliittisessa keskustelussa toisinaan esiin tuleva vaihtoehdottomuus. Se, että esimerkiksi fissioydinvoima on nyt tehokkain käytössä oleva tuotantotapa, ei tarkoita että sitä (yhtä hyvin sen tilalle voidaan eri historian vaiheissa ottaa öljyn polttaminen, kivihiilen polttaminen jne.) tulee pitää teknologisen kehityksen huippuna ja tulevaisuuden status quon perustana. Mutta niin oli höyryveturiteollisuudellakin vankka kannattajakuntansa vielä 1950-luvun alussa "Onhan meillä puuta ja se on halpaa".

Nyt kun energiakriisi ei ole vielä aivan akuutti, olisi oivaa aikaa ja resursseja käytettäväksi sellaisten energianlähteiden kehittämiseen, joilla ei olisi nykyisten suuruisia raaka-aineiden hupenemiseen ja/tai turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Autoteollisuus on "hyvä" esimerkki siitä, miten ponnistelut öljyjalosteilla toimivien polttomoottorien korvaamiseksi ovat kokonaisuuksien kannalta kuriositeetin asemassa niin kauan kuin öljyntuotanto pysyy suunnilleen nykyisellä tasolla. Sähköenergian tuotannossa ei olla kovin kiinnostuneita optimaalisten ratkaisujen kehittämiseen, koska vanhanaikainen ydinvoima mahdollistaa edulliset tuotantokustannukset. Kyseessä on niin isojen bensiinimoottoreiden kuin ydinreaktoreidenkin valmistamisessa samasta asiasta: eräänlaisesta tuudittautumisen vanhenevaan ja ongelmia tulevaisuudessa sisältävään tekniikkaan, joka kuitenkin nyt toimii hyvin ja jonka suosimiseen on perusteltavissa olevat kansan- ja yritystaloudelliset syyt. Miksi hötkyillä, kun meneehän tämä näinkin.

Ihminen on luontaisesti laiska ponnistelemaan, jos ei ole aivan pakko. Pakkotilanteet ovatkin sitten sitä ikävämpiä.

 
11:34 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Kyllä niitä vaihtoehtoisia energiantuotantomenetelmiä tuetaankin. Kaiken ratkaisee kuitenkin EROEI eli energiatuottavuus. On esimerkiksi täysin selvää, että biodiesel tai etanoli eivät voi koskaan korvata dieselöljyä ja bensiiniä, koska niiden energiatuottavuus on säälittävän huono - joissakin tapauksissa jopa alle yksi.

Ydinenergian hyljeksimiseen en näe kunnollisia perusteita, koska ydinvoiman hinnassa pääomakustannukset ovat niin ylivoimaisen hallitsevia. Jos nykyistä 20 kertaa kalliimmalla voidaan jopa suodattaa uraania merivedestä olemassaolevalla tekniikalla, on selvää, että kohtuullisen hintaista sähköä voidaan tuottaa uraanilla vielä hyvin pitkään. Öljyteollisuus sen sijaan marginalisoituu jo muutamassa kymmenessä vuodessa.

 
12:16 ap. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Lueskelin tuossa tarkemmin noista aurinkovoimaloista (jotka eivät siis perustu aurinkopaneeleihin) ja jo nyt niiden hyötysuhteet ovat niin hyviä, että niillä päästään pääomakustannukset (ja korot) huomioiden n. 0,1:n dollarin kilowattituntihintoihin. Onkin mielenkiintoista nähdä alkaako hiljalleen esim. Algeriaan nousta aurinkovoimaloita. Sieltähän ei ole esim. Espanjaan mitenkään mahdoton matka siirtää sähköä voimalinjoja pitkin.

 
8:27 ap. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

"Kaiken ratkaisee kuitenkin EROEI eli energiatuottavuus."

Juuri tämänkaltaista ajattelutapaa, nykypäivän akvinolaisuutta, kritisoin. On tällä hetkellä aivan järkeviltä näyttäviä uskonkappaleita, jotka muodostavat viitekehyksen valtaosalle toimintaa ja joita ei uskalleta tai haluta kysenalaistaa. Ymmärrän asian täysin mikrotaloutta lähenevästä kansantaloudellisesta näkökulmasta ja nopeaan soveltamiseen tähtäävästä suomalaiselle kulttuurille tyypillisestä "ammattikoulumaisesta" teknologianäkökulmasta. Mutta pohjimmiltaan näissä uskonkappaleissa on taustalla sama inhimillinen ominaisuus, joka sai aikanaan valtakulttuurin pitämään Raamattua kaiken ohjenuorana. Kun uskonkappaleiden ehdottomuudesta luovutaan, syntyy yleensä jotakin hyödyllistä uutta. Mutta turvallisuuttahan ihminen hake, ja olemassaolevat auktoriteetit sitä luovat.

 
11:11 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Minä: "Kaiken ratkaisee kuitenkin EROEI eli energiatuottavuus."

Juuso: "Juuri tämänkaltaista ajattelutapaa, nykypäivän akvinolaisuutta, kritisoin. On tällä hetkellä aivan järkeviltä näyttäviä uskonkappaleita, jotka muodostavat viitekehyksen valtaosalle toimintaa ja joita ei uskalleta tai haluta kysenalaistaa."

Oletko nyt ihan varma, että ymmärrät mitä Energy Return on Energy Investment (EROEI) tarkoittaa? Väännän rautalangasta: jotta kyseessä voi olla energiatuotantotapa, EROEI:n on pakko olla yli 1. Muuten kyseessä on tapa kuluttaa energiaa. Kun EROEI:n arvo lähestyy ykköstä ylhäältä, tietyn energianmäärän tuottamiseen tarvittava volyymi kasvaa. Mitä suurempi EROEI, sitä vähempi volyymi riittää tietyn energianmäärän tuottamiseen. Mitä suurempi EROEI jollakin energiantuotantotavalla on, sitä halvempaa sen volyymin kasvattaminen on. Juuri alhaisesta EROEI:sta johtuu esimerkiksi, että bensiinin korvaaminen etanolilla on niin vaikeaa. Tarvittava viljelyala on VALTAVA, koska bensiinin kulutus on valtavan suuri ja öljynporaamisen, kuljetuksen ja jalostamisen EROEI niin hyvä ja etanolin valmistamisen kasveista niin huono.

Varmaankin jotain keksitään PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ, mutta on suorastaan vaarallista spekuloida, että ongelmat ilman muuta ratkaistaan nopeasti. On viisasta varautua siihen, että niin ei käykään.

Suosittelen, että mieluummin kuin jauhat yleistyksiä, esität konkreettisia vaihtoehtoja ja perustelet ehdotuksesi asiassa pysyen.

 
5:23 ip. , Blogger Hyvärinen J. kirjoitti...

Eihän nyt hiillytä siellä, se kun ei maailman hiilivaroja juuri taida lisätä :-)

Yleistyksiä on esitettävä, jotta keskustelu ei uraudu vanhoihin uomiin ja/tai tämän hetken realiteetteihin perustuvien auktoriteettien asettamilla reunaehdoilla käytäväksi. Tuota seikkaa lähdin hakemaan kieltämättä melko kaukaa, mutta asia pätee mihin hyvänsä, missä asioita on mietittävä hieman pidemmälle kuin huomiseksi tai ensi vuodeksi.

Riittävän monia muuttujia sisältävät panos-tuotosmallit ovat kelpo työkaluja (vrt. kansantalouden tilinpito). Niin epäilemättä myös EROEI. Ongelmia syntyy, jos tämän hetken tilannetta varten tehtävien päätösten lisäksi myös pitkän tähtäimen suunnittelu toteutetaan tänään lopputuloksena saatavien kauniiden skalaarien (tai mitä laskentamalli siten palauttaakin) pohjalta. Panos-tuotosmallit perustuvat mallin laadinta-aikana vaikuttaviin tuotannontekijöiden ja tuotosten välisiin suhteisiin. Kaikki niistä eivät palaudu suoraan luonnonlakeihin, vaan talouden omiin järjestelmiin. Siksi on yhtä lyhytnäköistä rakentaa vuosikymmeniksi tarkoitettua energiantuotantojärjestelmää nyt parhailta näyttävien panos-tuotossuhteiden varaan kuin päättää pitkällä aikajänteellä esim. maan koulutuslinjauksista sen mukaan, mitä kansantalouden tilinpito nyt kertoo (molempia on tehty ja tehdään varmasti vastakin). Tämä on se, mitä olen yritänyt kirjoittaa. EROEI-mallissa sinänsä ei kadunmiehen näkökulmasta ole mitään vikaa, ja panos-tuotosmallien periaate on nykytietämyksen valossa aina lähes yleispätevä, mutta toisaalta sillä saatavat analyysin tulokset eivät ole sen lopullisempia totuuksia kuin minkään muunkaan panos-tuotosanalyysin vastaavat.

Konkreettisia toimintaehdotuksia? Markkinatalouden kannalta tämä on rumaa, mutta olkoon, koska ihmisen ad-hoc "rationaalisuuden" vuoksi markkinat sopeutuvat lähinnä vain pakon edessä. Pidetään EROEIta suuntaa-antavana, mutta ei ehdotomasti velvoittavana (kuten energiantuotannon rakentamisessa taloudellisten vaatimusten vuoksi aivan ymmärrettävästi tehdään) ja katsotaan jokin vielä vähäisessä määrin suurtuotannossa kokeiltu energiantuotantotapa (oletettava teknillinen kehittämispotentiaali), jonka arvo ei ole aivan ykkösen pinnassa. Tällaisen, tai mieluumin ueamman, tuotantotavan tutkimiseen panostetaan enemmän kuin markkinoiden kannalta välttämätön (nykyään kai vielä lähinnä imagomielessä) tuotekehittelyn kustannus olisi. Perinteinen keino ainakin Suomessa on julkisen vallan rahoitusinterventio, mutta jos kovempia keinoja tarvitaan, niin aiemmin ehdottamani "tuotekehitysmaksu" myös tällä hetkellä edullisilla tuotantotavoilla tuotetun energian päälle (mistäpä tiedämme, ettei polttoainevero tulisi öljyvarojen vähentyessä nousemaan entisestään juuri tällaisen vuoksi).

Lopuksi: emme voi olettaa, että EROEIn tai muiden vastaavien mallien tänä päivänä antamat tulokset ovat ylihistoriallisia, koska (energian)tuotanto on teollista toimintaa ja siihen vaikuttaa mm. tarkasteltavan ajanjakson teknillisen kehityksen taso. Jos halutaan, voidaan ryhtyä edistämään valitun tuotantotavan tehokkuutta lisäävää teknologiaa. Olisivathan EROEI-tulokset sata vuotta sitten olleet melko erilaisia kuin nyt. Silloin vain oli yhtäältä enemmän aikaa ja toisaalta vähemmän tietämystä niin, että voitiin antaa "markkinoiden" johtaa kehitystyötä melko vapaasti.

 
1:18 ap. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tekninen kehitys voi toki parantaa tuotantoprosessia, jolloin energianlähteen EROEI paranee, mutta on mahdollista laskea yläraja jota ei voida ylittää.

Käytännössä kuvittelisin, että maksimi-EROEI kannattaisi laskea olettaen tuotantoprosessissa käytettävien koneiden hukkateho nollaksi. Esim. vesimolekyylin pilkkomiselle ja vedy-atomista palamisessa saatavalle energialle voitaneen laskea teoreettinen tulos, jota ei voida mitenkään parantaa (eikä edes saavuttaa).

Jos energianlähteen EROEI noin laskettuna jää lähelle ykköstä tai negatiiviseksi, kyseinen energianlähde ei liene soveltuva nykyisen elämäntavan ylläpitämiseen (saati sen sallimiseen kaikille kehitysmaiden asukkaille).

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu