keskiviikkona, helmikuuta 16, 2005

Eilen tuli televisiosta yhdeksän aikoihin joku ajankohtaisohjelma, jonka nimeä en muista. Siinä oli juttu kehitysvammaisesta vammaisolympialaisissa Suomea edustavasta taitoluistelijasta ja Nairobin slummeista. Down-syndroomainen tyttö edusti vammaisolympialaisten taitoluistelukisojen kuudesta taitoluokasta alinta. Eipä hänen taidoissaan juurikaan kehumista ollut. Hyvä että pystyssä pysyi. En ymmärrä miksi tämä tytön luisteluhommien esittelyyn piti käyttää niin pitkä aika. Ei kai tällaisella toiminnalla ole mitään arvoa muuta kuin asianosaisille itselleen sekä heidän omaisilleen ja tuttavilleen. (En minä vammaiskilpaurheilua ihan turhana pidä. Kyllä kai aina kilpailla voidaan, kunhan sovitaan reilut ja yksikäsitteiset säännöt ja sarjat, joissa kilpaillaan.) Vaimoni kommentoi osuvasti, että tämä ohjelma on sellaista "lässyn lässyn, olemmepas me hyviä ja jaloja ihmisiä, kun me niin kovasti arvostamme tätä" -meininkiä.

Vähän samassa hengessä tuntui olleen tehty se juttu Nairobin suurimmasta slummista, joka on aivan karsea kaatopaikka. Siinä haastateltiin seitsenlapsisen perheen isää, jolla oli pienimuotoinen siivousbisnes. Perheen kuukausittaiset menot ja tulot eriteltiin tarkkaan. Kokonaismenot olivat 190 euroa, josta 150 euroa meni ruokaan. Kovasti oli perheen talous tiukalla ja välillä saattoi mennä parikin päivää, kun ei ollut syötävää. Yksi perheen lapsista oli kouluikäinen, mutta häntä ei ollut varaa lähettää kouluun. Ohjelman lopuksi näytettiin avustustilien numerot.

Haastateltu suomalainen kehityöstyöntekijä selosti Kenian köyhyydenpuolitustavoitteita ja totesi, että aika heikoilla ollaan. Kertaakaan ei kuitenkaan kritisoitu haastatellun perheenisän ja äidin omia valintoja. Mikä ihme siinä on, että niitä lapsia on pakko tehdä kauhea lauma tuollaiseen kurjuuteen, jossa heille ei ole varaa kustantaa edes peruskoulutusta? Turha selittää, että ehkäisyvälineisiin ei ole varaa, jos ruokaan menee 150 euroa kuukaudessa. Jopa Suomessa saa 100 kondomia 52 eurolla KondomiNetistä. Jos yhtyy kaksi kertaa viikossa, niin kumit maksavat enintään 5 euroa kuukaudessa mainituilla hinnoilla. Keniassa, jossa kaikki kustannukset valmistuskustannuksia lukuun ottamatta ovat taatusti halvempia, niitä voi saada vielä halvemmalla. Eikä niitä lapsia selvästikään ollut vanhuudenturvaksi tehty. Ei kummallakaan vanhemmista ollut omia vanhempia elätettävänä. Eiköhän todellinen syy noin suureen lapsilukuun ole todennäköisesti paikallinen puupäinen kulttuuri, jossa miestä pidetään tuhkamunana, jos muija ei ole jatkuvasti maha pystyssä, tai jotain vastaavaa. Primitiivisissä yhteiskunnissa tuollaiset uskomukset ovat varsin tavallisia. Jos syy on, että naiminen ei tunnu kivalta kumin kanssa, niin jo nyt on saatana. Ihminen, jolla on hädin tuskin varaa ruokkia lapsensa, voisi siinä tapauksessa priorisoida jotain muuta kuin omaa seksinautintoaan. Syy slummien paisumiseen taitaa joka tapauksessa olla asukkaiden korvien välissä.

Minun teki mieli kommentoida jotain trooppisten paskaläävien asukkaiden herkeämättömästä sikiämisestä, kunnes muistin, että vielä minun ikäisteni isovanhempien sukupolvi varttui tyypillisesti samanlaisissa suurperheissä ja köyhyydessä. Ero nykypäivään on kuitenkin, että nykyään on ainakin osalla suurkaupunkien köyhälistöstä mahdollisuus ostaa ehkäisyvälineitä.

P.S. Kenian lapsikuolleisuus on muuten nykyään 67/1000, mikä tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että syntymähetkellä lapsen todennäköisyys nähdä 5-vuotissyntymäpäivänsä on 93,3 prosenttia. Sitä vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, koska kehittyneempi immuunijärjestelmä torjuu taudinaiheuttajat tehokkaammin. Ei kuulosta siltä, että lapsia tehtailtaisiin urakalla siksi, että heistä niin perin harva säilyy hengissä. Nykyinen korkea syntyvyys vaikuttaa asenteiden ja arvojen tulokselta.

8 kommenttia:

3:30 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse olen ainakin äärimmäisen onnellinen siitä että isovanhemmillani on ollut vain yksi lapsi ja sisaruksiakin minulla on vain yksi. Elämäni on varmasti ollut taloudellisesti ajateltuna paljon helpompaa ja antoisampaa kuin suurperheen vesana. Tulevaisuudessa lisäksi tulen perimään paljon suuremmat omaisuudet mitä monilapsisessa perheessä varttunut. Kiitos siitä vanhemmilleni ja isovanhemmilleni.

 
3:41 ip. , Blogger Sven Laakso kirjoitti...

Mahdotonta keksiä eriäviä näkemyksiä.

En tiedä mitä sterilisaatiot halvimmillaan maksavat, mutta tuonne slummiin suorittaisi kolmen lapsen limittiä, jonka jälkeen kaupungin setä tulee ja leikkaa johdot poikki.

Huolellisuus kondomien kanssa voi ihmissyöjäheimolla viidakon slummissa olla niin ja näin.
Ei malta asetella.

Kolme lasta on ihan tarpeeksi että pääsee maistamaan äitinä ja iskänä oloa, ilman että tulisi henkisiä traumoja siitä ettei makeaa saakaan ihan aina mahan täydeltä.

 
3:53 ip. , Blogger tommi kirjoitti...

Dispelling Only Child Myths. Omat havaintoni tukevat ajatusta, että ainoat lapset (tai pitkään ainoana lapsena kasvaneet) ovat kypsempiä ja tasapainoisempia kuin ne joilla on sisaruksia.

Itse kyllä uskon todellisuuden opettavan. Lapsilauman tekeminen on yksinkertaisesti tyhmää. Lapsilla on vähemmän rahaa (= valinnanvaraa = vapautta) tai sitten vanhemmat joutuvat tekemään enemmän hommia saadakseen lapsille elintason (ja todennäköisesti stressaantuvat). Kun tyhmä meemi tuottaa harmia, suurperheiden lapset ja vanhemmat kärsivät ja kun se huomataan, ihmiset alkavat pitää innokkaita lisääntyjiä tyhminä mitä he ovatkin.

Asenteet näkyvät vaikka niitä ei ilmaistaisikaan. Suomessa esimerkiksi ei tohdita pilkata lastentekijöitä kuten heitä oikeasti halveksitaan, mutta todelliset arvot näkyvät ihmisten omissa valinnoissa. Lapsia tehdään vähemmän ja myöhempään. Lapsimäärän kasvu näyttäisi aina liittyvän jonkinlaiseen epäonnistumiseen (tietenkin on poikkeusesimerkkejä, kuten aina näissä asioissa). Käsittääkseni esimerkiksi menestyksestä tarkoissa lestadiolaispiireissä lapsilaumoista on tullut hieman epämuodikkaita, vaikka sitä ei liikkeen yhtenäisyyden takia tohdita ääneen tunnustaakaan. Nuoret vain häipyvät liikkeen piiristä vähin äänin tai elävät lapsettomina tekemättä siitä kauheata numeroa.

Onneksi täällä ei ole naishysteerikkoja lukijoina eikä tarvitse tarkentaa erikseen, ettei penska tai pari ole välttämättä vielä mitään fasistista pahuutta :-D

 
4:27 ip. , Blogger tommi kirjoitti...

Edellisellä siis tarkoitin sanoa:

1. yleiset asenteet ovat usein aika hyvin empiirisesti perusteltuja

2. asenteita ei välttämättä sanota ääneen vaan ne huomaa rehellisemmin tehdyistä valinnoista.

Tästä sitten johdin optimistisehkosti:

3. Kun suurperheellisyys tuottaa lapsille ja vanhemmille vahinkoa, suurperheellisyyttä aletaan pitää hölmönä valintana, vaikka sitä ei mielipiteenä suoraan ilmoitettaisi.

4. Nähdäkseni näin on jo tapahtunut täällä länsimaissa.

Pahoittelen huonoa ilmaisuani.

 
5:31 ip. , Blogger Eufemia kirjoitti...

Kuten tietysti tiedätte, naisten lukutaidon lisääntyminen on kaikkialla johtanut lapsimäärän vähenemiseen. Perheiden pieneneminen on osa modernisoitumisprosessia, joka tuntuisi etenevän melko samaan tapaan joka puolella maailmaa: kun perhesuunnittelun käsite tulee jonkun seudun asujaimiston joukossa tutuksi ja naiset osaavat lukea eli pystyvät selvittämään kuinka sitä lapsimäärää vähennetään, keskimääräinen lapsimäärä/nainen vähenee selvästi.

Tommi totesinkin jo hieman toisin sanoin sen, että lapsimäärän väheneminen vaatii ajatuksen perhesuunnittelusta, ajatuksen ettei niitä lapsia mitenkään itsestäänselvästi tarvitse tai edes kannata tehtailla hirveästi. Lasten tehtailu kun voi olla samanoloinen itsestäänselvä onnistumisen merkki kuin avioliitto, omakotitalo, kaksi autoa, kaksi lasta ja koira täälläpäin maailmaa nykyään. Tämän onnen kyseenalaistus vaatii aina kyseenalaistajalta jotain. Mitä useampi kyseenalaistaa, sitä helpommaksi kyseenalaistaminen tulee.

Ajatukset leviävät nopeammin ja niiden toteuttaminen on helpompaa kun ihmiset ovat lukutaitoisia. Koska perhekoko näkyy riipuvan ennen kaikkea naisten lukutaidosta, naiset kai kohdistavat poliittisen ajattelun miehiä helpommin perheen arkeen, kannattaa antaa rahaa tyttöjen kouluttamiseen jos toivoo Nairobin slummeihin vähemmän lapsia.

 
5:50 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Keniassa miesten lukutaitoprosentti on 91 ja naisten 80 viimeisimmän CIA World Factbookin mukaan. Sillä haastatellulla slummissa asuvan perheen isällä oli siivouspalvelunsa tiedot mapissa ja hän omisti kännykän. Voisin kuvitella, että hän on jotain huhuja syntyvyyden säännöstelystä kuullut. Pidän todennäköisimpänä selityksenä suurelle lapsiluvulle hänen ympyröissään, että sellainen on yksinkertaisesti tapana eikä koskaan edes kyseenlaisteta kannattaako lapsia tehtailla niin paljon.

 
6:18 ip. , Blogger Eufemia kirjoitti...

Jep. Keniassa vuonna 1981 syntyvyys oli 8,1 lasta naista kohden, 2001 se oli 4,4 lasta naista kohden. Vuosina 2000-2005 lukujen keskiarvo on YK:n tarjoamien tietojen (Human Development reports) mukaan tasan 4.

Kouluttamattomilla naisilla on keskimäärin 2,3 lasta enemmän kuin koulutetuilla ja/eli maaseudulla lapsia syntyy enemmän kuin kaupungissa. Suunta lienee kuitenkin selvä jos koulutettujen suhteellinen osuus väestöstä jatkaa kasvuaan.

Televisio-ohjelmaan valittu perhe ei siis onneksi ole kovin hyvä esimerkki kenialaisesta kaupunkilaisperheestä, slummissakaan.

 
5:40 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jos joku lukijoista tunnistaa itsensä poikkeuksellisen älykkääksi ja yleisesti erinomaisen terveeksi suomalaiseksi, toivotan hänelle hyvää tuuria hyvän puolison löytämiseen ja runsaasti perheonnea.

Vastaavasti jos joku lukija tietää itsensä tyhmäksi ja sukurasitusten vaivaamaksi, harkitkoon hän steriloitavaksi menemistä jollekin klinikalle.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu