torstaina, maaliskuuta 24, 2005

Peter Elk kritisoi Mikko Yrjönsuuren talouskasvun tarpeellisuuden kyseenalaistavaa yleisönostokirjoitusta Helsingin Sanomissa. Peter kirjoittaa:
Kehottaisin Yrjönsuurta kääntämään katseensa aikaan, jolloin talouskasvu edellisen kerran hiipui, nimittäin 90-luvun alkupuolelle. Työttömyys hipoi 20 prosenttia ja töissä käyvät onnekkaatkin kärvistelivät työpaikoillaan, kun koskaan ei tiennyt kuka seuraavaksi sai lähteä. Helsingin yliopiston opiskelijamäärä kohosi useilla tuhansilla, kun opiskelijat työttömyyden pelossa venyttivät vuositolkulla opintojaan. Oliko se kenties onnea?
Tämä on aivan totta. Suurin ongelma nolla- tai negatiivisessa kasvussa on toimeentulovaikeuksien kasautuminen pitkäaikaistyöttömille ja muille taloudellisesti vähempiosaisille. Negatiivinen talouskasvu muistuttaa Vaarman Jarin keksimää Ryöstö -peliä, jossa jaetaan kierros kierrokselta pienenevää kakkua. Se on aika vastenmielinen peli. Negatiivisen kasvun aikoina vallitsee armoton pudotuspelin henki.

Peter jatkaa:
Talouskasvua tarvitaan pitämään yllä väestön materiaalista hyvinvointia, jolle muut, sinänsä ylevämmät onnellisuuden muodot voivat perustua. Mielekkäistä ihmissuhteista, palkitsevasta työstä, perheestä ja harrastuksista nauttiminen voi kaikessa täysipainoisuudessaan olla mahdollisia ainoastaan, jos on ruokaa pöydässä ja elämä ei ole pelkkää materiaalisista resursseista taistelua.
Tuo väite on virheellinen. Talouskasvua ei fyysisesti tarvita ylläpitämään väestön taloudellista toimeentuloa, joka jo nykyisellä tasolla on länsimaissa erittäin korkea. Suurin nolla- tai (maltillisen) negatiivisen talouskasvun haittapuoli (lyhyellä aikavälillä) on, että se kärjistää tulonjako-ongelmia.

4 kommenttia:

2:29 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä luulen että Yrjönsuuren kirjoitus on taas sitä tyypillistä halpaa kasvukritiikkiä, joka sinänsä on ymmärrettävä reaktio kaikenlaisiin evoihin ja etloihin ja niiden propagandakirjoitteluun.

Evat ja etlat kun ovat täynnä kaikenkarvaista kunnanelättiä ja pummia, jotka saavat sikamaisen paljon rahaa siitä, että kertovat suuryritysväelle sen, mitä nämä haluavat kuulla. Näiden tyyppien funktio on tasan sama kuin feodaaliherrojen hovirunoilijoilla ("suuri on mahtisi voima ja valta, käärmeetkin pakenee sun jalkojes valta, oi meidän kreivi"), paitsi että hovirunoilijoiden jutut eivät olleet ihan noin tylsiä.

Sille, että herrat pitävät syöttiläinään tällaisia paskapuhegeneraattoreita, on nimi, ja se nimi on korruptio. Kaikki se raha joka pannaan Risto Penttilän palkkaan olisi käytetty paremmin vaikka uusien yrittäjien starttirahana.

Evat ja etlat ja koko kravattikonsulttikulttuuri helmenkalastajineen luovat pelkällä olemassaolollaan mielikuvaa elinkeinoelämästä itsetarkoituksellisena imagotehtailuna ja röyhkeiden öyhöjen viimeisenä turvapaikkana. Yksi sen mielikuvan kerrannaisvaikutuksista on yrjönsuurien halpa kasvukritiikki.

Jos halutaan innovatiivista väkeä yrittäjiksi, pannaan ensiksi nämä penttilät ja muut eva-etla-pummit oikeisiin, lahjojaan vastaavin töihin. Tai ei se taidakaan onnistua, kun nykyään ojankaivuukin tehdään kaivinkoneilla eikä enää lusikalla ruoskaa heiluttavan nokkamiehen käskyjen mukaan.

 
6:27 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei jätkä, se on Risto E. Penttilä sulle.

 
12:00 ap. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Hei jätkä, se on Risto E. Penttilä sulle."

Risto E.J Penttilä, idiootti.


Heh, ensimmäiseltä kommentoijalta muuten kysyisin, että onko Panu alkanut kirjoittaa nykyisin anonyyminä?

 
9:50 ip. , Blogger Timo kirjoitti...

Olisi kovin tylsää, jos Panustakin olisi tullut pikkuporvari.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu