perjantaina, maaliskuuta 04, 2005

Tulinpa tässä taas ruokalasta takaisin sorvin ääreen kävellessäni ajattelleeksi, miten suunnattoman tyhmää on elää yli varojensa tai edes tarkalleen varojensa mukaan. Ilkka on kirjoittanut aiemmin Pohjois-Amerikassa yleisestä luottokorttien tyrkyttämisestä. Pohjois-Amerikan erityisesti matalapalkkaisille ja yksinkertaisille ihmisille tyrkytetään kalliita lyhytaikaisia lainoja, joita nämä sitten käyttävät ja tulevat maksaneeksi pitkällä aikavälillä kymmenillä prosenteilla niukoista tuloistaan näiden lainojen korkoja. Kulutustavaroita pitää olla, kun naapurillakin on. Järjettömän kapeaan marginaaliin perustuu sikäläisten keskiluokkaistenkin ihmisten talouden tasapaino: aina vain isompia taloja, autoja ja televisioita täytyy ostaa, kun halpaa lainaa saa. Lainojen vakuutena on oletettu kiinteistöjen arvonnousu.

Keeping up with the Joneses eli kaupasta ostettavilla statussymboleilla pelattava nollasummapeli (olisiko peräti negatiivisen summan peli?) on maailman vakavin ja laajallelevinnein sairaus ja paras argumentti valistuneen itsevaltiuden puolesta demokratiaa vastaan. Ihmiset, jotka eivät siitä pysty kieltäytymään, kuuluvat oikeasti kuokkimaan omistajansa peltoja eli pankkinsa orjiksi.

Massakulutusyhteiskunta on kuitenkin ennennäkemätön vapauden valtakunta niille yksilöille, joiden onnellisuus on riippumaton naapureiden elintasosta suhteessa omaan. Sellaista uskomatonta paratiisillista olotilaa ei ole kokenut maailmanhistoriassa mikään muu ihmisryhmä, eivät edes kuninkaalliset. Massakulutusyhteiskunnassa kaikki mitä ihminen oikeasti tarvitsee elääkseen, on aivan käsittämättömän halpaa. Valistunut vähemmistö voi hiljaisesti vapauttaa itsensä orjuudesta ja raadannasta ja keskittyä itsensä toteuttamiseen tavalla, jonka kykeni menneinä vuosituhansina kuvittelemaan vain kourallinen filosofeja.

9 kommenttia:

2:50 ip. , Blogger Katselija kirjoitti...

Kylläpä sait osuvasti kuvattua ilmiön, jota minäkin olen usein tuuminut. Kiitos. Ilmeisesti vain sekä elintasovertailuista vapautuminen että itsensä toteuttaminen ovat aika vaativia saavutuksia.

 
3:28 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Päätelmäsi ontuu osittain siinä, että se ei ota huomioon ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden arvoa.

Jos mietitään sen materiaalisen elintason hintaa mikä vallitsi esim. vuonna 1950 on se toki tänäpäivänä murto-osa aikaisemmasta. Kuitenkin jos nykyaikana varsinkin mies pidättäytyy 1950-luvun elintasossa ulkohuuseineen ja rähjäisine vaatteineen, lienee turha haaveilla ainakaan kovin tasokkaasta tyttöystävästä. Sensijaan tällä samaisella elintasolla vuonna 1950 oli varmasti hyvät saumat tasokkaaseen pariutumiseen.

Samaten ihminen joka ei kuluta muiden mukana rahaa ravintolailtoihin ja ulkomaanmatkoihin tai pukeudu muotivaatteisiin voi hyvin helposti huomata jääneensä myös sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Tietenkin voi aina etsiä samanhenkisiä ihmisiä, mutta välttämättä niitä ei helposti löydy.

 
3:47 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

On kyllä aivan totta, että oma kulutustaso ei miehellä voi noin paljon (1950-luku vs. 2000-luku) poiketa yleisestä tasosta alaspäin ilman, että pariutumismahdollisuudet alkavat kärsiä pahasti. Sitä en ajatellut merkintää kirjoittaessani.

Toisaalta 70-luvun kulutustasoon tyytyminen ei vielä välttämättä tuhoa pariutumismahdollisuuksia, vaikka se saattaa niitä heikentääkin. Luulisi, että 1000 euron kuukausimenoilla olisi vielä yli 30-vuotiaalle miehelle mahdollista kelvata riittävän monille samanikäisille naisille, ettei eroa keskimääräisen kulutustasoon huomaisi.

 
4:10 ip. , Blogger tommi kirjoitti...

Kulutuskulttuurin keskelle voi hyvin syntyä säästeliäämpiä saarekkeita. Esimerkiksi jostain kumman syystä erektuslaiset pyöräilevät ja elävät muutenkin aika pienellä ekologisella jalanjäljellä. Kun ei tarvitse tienata, säästyy aikaa tarpeellisempaan. Kun tarkemmin ajattelen, jo se että nainen sanoisi vaativansa mieheltä auton omistamista jo yksistään pudottaisi hänen "epäkelvot" -kategoriaan.

Tuo velkaantumishomma taas on pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna vain yksi ovela keino myydä kalliimmalla hinnalla. Tyhmä ei saa pitää rahaansa.

 
2:51 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voisi ajatella että tälläinen vaatimattomasti eläminen soveltuu korkeatasoisille miehille joiden korkeatasoisuus johtuu esim. hyvästä ulkonäöstä ja karismaattisuudesta. Samaten nuoret kauniit naiset voivat hyvin elää vaatimatonta elämää, vaikkapa aivan vuoden 1950 elintasolla, eikä se silti haittaa heidän sosiaalista elämäänsä tai pariutumismahdollisuuksia.

Sensijaan korkea elintaso ja kuluttaminen on elinehto ulkonäöllisesti ja karismaattisesti heikkotasoisille miehille. Samaten iän myötä molemmat sukupuolet, mutta varsinkin miehet, joutuvat paikkaamaan heikkenevää markkina-arvoa juuri materialla joka vaatii lisääntyvää kulutusta.

Tästä voisi ehkä päätellä, että ympäristönäkökulmista nykyinen järjestelmä jossa pariutumista ei ole millään tavalla säädelty kannustaa kuluttamaan yhä enemmän.

 
5:19 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Kyllähän se niin on, että kolmen- tai neljänkymmenen vuoden takaiseen kulutustasoon tyytyminen varmaan tekee keskitason miehen mahdollisuuksista naisseuraan aika heikot.

Itsekään en voi kehua eläväni juurikaan kevyemmällä ekologisella jalanjäljellä kuin keskimääräinen suomalainen. Isoin ero on auton puuttuminen.

Luulisin, että nuoren naisen matala kulutustaso itse saattaisi itse asiassa jopa nostaa hänen markkina-arvoaan.

 
6:01 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Yksi ekologinen teko voisi olla tietenkin se, että muuttaisi asumaan johonkin sellaiseen maahan jossa varallisuuerot ovat suuret. Absoluuttista elintasoaan voisi tällöin laskea huomattavasti, mutta samalla kuitenkin säilyttäisi suhteellisen tasonsa korkeana, jolloin pariutumismahdollisuudet voivat jopa parantua.

 
2:32 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Jos en olisi tavannut tulevaa vaimoani melko pian valmistuttuani vuonna 2002, olisin todennäköisesti harkinnut vakavasti ex-patriaatiksi lähtemistä johonkin lämpimään Suomea köyhempään mutta silti elintasoltaan kohtalaisen siedettävän maahan. Karibianmerellä sellaisia ostovoimpariteetiltaan suurin piirtein 15-10 tuhannen dollarin per capita maita on useita. Niissä on suuremmat tuloterotkin kuin Suomessa.

 
5:01 ip. , Blogger Panu kirjoitti...

Voimme siis todeta, että "pillun takiahan ne talot ja autot laitetaan"... (telkkadokumentin savolainen)
..."ja väkivallanteot tehdään"... (Ilkka Kokkarinen)
..."ja luonnonvarat hassataan." (Panu)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu