perjantaina, toukokuuta 20, 2005

Katsoin tänä iltana Sithin koston. Kaikki ensiksi tehdyn trilogian nähneet tietysti tietävät, että Anakin kääntyy pimeälle puolelle. Mutta sitä miten ja miksi tämä tapahtui, ei kerrottu. Anakinin motiivit ja tapahtumaketju, joka siihen johti, osoittautuivat uskottavammiksi kuin olin odottanut. Tehoa vei kuitenkin, ettei Anakinin ja Padmen välillä näyttänyt olevan tarpeeksi kemiaa. Dialogin kestäminen vaatii ajoittain aimo annoksen goodwillia. Myös hetki, jolloin Anakin teki lopullisen valinnan tuotti pettymyksen dramaattisen tehon puutteellaan. Tuohon kohtaukseen olisi pitänyt panostaa selvästi enemmän.

Sanotaan, että elokuva kaatuu tai seisoo roistonsa mukana. Ian McDiarmid tekee kaiken alusta asti junailleena kansleri/keisarina sekä nuorta, vaikeiden motivaatioristiriitojen kanssa painivaa Anakinia erittäin hienovaraisesti ja taitavasti mainipuloivana roistona todella hienon roolityön. McDiarmid onnistuu puhaltamaan henkeä muidenkin näyttelijöiden suorituksiin. Etenkin keisarin ja hänen tulevan oppilaansa kahdenkeskinen keskustelu aitiossa on todella erinomainen kohtaus. Enemmän kuin muiden tämä elokuva on Ian McDiarmidin.

Vähäisemmistä roistoista kreivi Dookun varhainen poistuminen näyttämöltä palvelee tarinan kulkua omalla tavallaan mutta tuntuu Christopher Leen karisman hukkaan heittämiseltä. Droidikenraali Grievous epäonnistuu vakuuttamaan millään tavalla. Avaruustaistelu- ja muut massataistelukohtaukset näyttävät liikaa videopeliltä. Niissä ei ole vaaran tunnetta. Niihin on tungettu liikaa yksityiskohtia. Visuaalista selkeyttämistä olisi kaivattu. Droidit ovat yhtä naurettavia ja epäuhkaavia kuin ensimmäisessä kahdessa elokuvassakin.

Annan kaikesta huolimatta neljä tähteä viidestä. Koska pidin kovasti lapsena vanhemmasta trilogiasta ja jäin miettimään juonellisia avoimia kysymyksiä, joihin tämä elokuva tyydyttävästi vastasi, en ole jäävi arvioimaan Sithin kostoa puolueettomasti. Selvästi paremman siitä olisi saanut, jos Lucas olisi palkannut avukseen jonkun oikeasti lahjakkaan dialoginkirjoittajan ja henkilöohjaajan.

3 kommenttia:

1:38 ip. , Anonymous Nikolas Ojala kirjoitti...

Suosittelen lukemaan Darth Vaderin päiväkirjan osoitteessa http://mfdh.ca/starwars/darth-vader/ , mutta vasta elokuvien katsomisen jälkeen, koska päiväkirja spoilaa tehokkaasti elokuvia. Päiväkirjaan on lisätty paljon mehevää ja omaperäistäkin ainesta, josta Star Wars -elokuvissa ei hiiskutakaan.

 
11:18 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Luin sen kyllä. Allekirjoitan mitä David Brin sanoo Tähtien sodasta. Tähtien sodassa Vader murhaa tavallista väkeä oikein urakalla ja täydellisen välinpitämättömästi. Synninpäästöön riittää oman pojan hengen pelastaminen tappamalla keisari. Arvoa on vain herkkyyden Voimalle perineellä eliitillä. Muut ovat alempaa väkeä, joiden kohtalo on samantekevää.

 
9:34 ip. , Anonymous Nikolas Ojala kirjoitti...

David Brinin huomio on osuva. Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, ei pelkästään Tähtien sodassa, vaan Hollywood-elokuvissa yleisemminkin.

Katso vaikkapa joku Kill Bill ja laske, montako päätä irtoaa. Eikä sillä ole näennäisesti suurtakaan väliä, koska vain päähenkilöiden kohtalo on kiinnostava.

Sanoisin, että tämä on Hollywoodin tapa tehdä varsinkin toimintaelokuvien kuvitteellisista henkilöistä pelkkiä numeroita. Arvelen, että tämäntyyppinen kertomusten esittäminen vaikuttaa katsojien mieliin.

Mitä taas tulee Keisarin tappamiseen Jedin paluussa, siinä elokuvassa se oli avain Imperiumin tuhoamiseen. Välittömästi keisarin poistuttua kaikki alkoi Imperiumin joukoilla mennä huonosti: Suojakenttä tuhottiin, suurten avaruusalusten ohjaajat töppöilivät, jne. Siinä elokuvassa Anakinin viimeisessä sankariteossa kyse oli muustakin kuin oman pojan nahan pelastamisesta.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu