tiistaina, toukokuuta 17, 2005

Luin eilen mielenkiintoisen kirjan. Muuan Johannes de Plano Carpini kirjoitti kirjan matkastaan tartarien eli mongolien maahan vuosina 1245-47 paavin lähettiläänä. Mongolien äkillinen ilmestyminen Keski-Eurooppaan, jossa he kukistivat helposti Sleesian kuningas Henrik II:n johtaman monikansallisen ritariarmeijan ja valtasivat Unkarin -- ja yhtä äkillinen vetäytyminen Keski-Euroopasta -- herättivät kristikunnassa suurta ihmetystä ja huolta. Syy vetäytymiseen Euroopasta oli suurkaani Ögödein kuolema (ilmeisesti alkoholismiin), jolloin mongoliaristokratian piti mennä pääkaupunkiin valitsemaan uutta suurkaania. Paavin lähetystön tarkoitus oli hieroa rauhaa mongolien kanssa ja ottaa heistä mahdollisimman paljon selville.

Carpinin matkakuvaus on yllättävän niukka. Kuvaus reitistä on erittäin ylimalkainen johtuen keskiajan eurooppalaisten heikosta maantiedon tuntemuksesta. Kovasti vaivoja ja rasituksia matkalla oli: kärsittiin kuivuudesta, kylmyydestä, nälästä ja oltiin ahneiden lahjoja kärttävien paikallisten herrojen armoilla. Kyyditys oli loppumatkasta vinhaa: kuolleen suurkaanin seuraajan kruunajaisiin piti ehtiä. Päämäärä oli Karakorum, imperiumin pääkaupungin virkaa toimittava suunnaton telttakylä. Suurkaanille annettiin paavin kirjeet ja häneltä saatiin vastaus niihin paaville toimitettavaksi. Kohtelu vaihteli mongoleille tavanomaisesta halveksuvasta ja ylimielisestä suhtautumisesta muukalaisiin vieraanvaraisuuteen suurkaanin virkaanastujaisissa.

Kirjeessään paavi esitti yleiskatsauksen kristinuskon perusteisiin. Hän myös moitti mongoleita heidän aiheuttamastaan suuresta hävityksestä ja vetosi yleiseen ihmisten keskinäiseen veljeyteen. Paavi kirjoitti Jumalan rankaisevan heitä jos ei tässä elämässä niin viimeistään kuoleman jälkeisessä. Suurkaanin vastaus oli tyly. Kirjeessään, jossa hän sinutteli paavia, hän kysyi mistä paavi tiesi Jumalan olevan kristittyjen puolella ja että miten mongolit olisivat voineet kukistaa kaikki vihollisensa paitsi Jumalan avulla. Suurkaani haukkui kristittyjä ylimielisyydestä ja tekopyhyydestä, koska nämä olivat menneet surmaamaan hänen lähettiläitään, ja käski paavin ja kristittyjen kuninkaiden saapua luokseen hieromaan rauhaa. Mongolit eivät kuitenkaan koskaan uudistaneet hyökkäystään Eurooppaan.

Mongolien menestys sodassa perustui pohjimmiltaan ylivertaiseen liikkuvuuteen ja projektiiliaseiden (juosi ja nuolet) tarkan käytön ylivertaisuuteen verrattuna lähitaisteluaseisiin. Poikkeuksellisen ankara ja raaka sotilaskuri sekä taktinen oveluus auttoivat. Kuiville aroille sopeutuneet ponit olivat hyvin kestäviä ja huolsivat itse itsensä syömällä ympäristöstään löytämäänsä ruohoa. Mongolit eivät muuten olleet ainoa sotilaallisesti ylivoimainen ruohotasankojen kansa. Muun muoassa Egyptin mamelukit, jotka torjuivat mongolien invaasion Palestiinassa vuonna 1260, olivat alunperin turkinsukuisia sotilasorjia, jotka kaappasivat Egyptissä vallan ja aloittivat oman dynastiansa.

Mongolit muuten uskoivat yhteen jumalaan, joka oli heidän käsityksensä mukaan luonut kaiken. He eivät kuitenkaan palvoneet tätä jumalaa millään tavalla. Mongoleilla kuitenkin oli monenlaisia taikauskoisia käsityksiä, kuten esimerkiksi uskomus tulen puhdistavaan voimaan. Siksi vierailijoiden piti arvohenkilöitä tavatessaan usein kävellä kahden tulen välistä puhdistuakseen pahoista aikomuksista. Kynnyksen päälle tahallaan astuneet tapettiin. Mongolit olivat muutenkin innokkaita tappamaan ihmisiä milloin mistäkin syistä.

4 kommenttia:

5:06 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

On jännää ajatella miten välimatkat ja matkustaminen oli erilaista aikoinaan mitä nykyään. Esim. matka Suomesta Espanjaan jalkapatikalla tai hevoskyydillä kestää vähintään pari kuukautta eikä ole mikään helppo juttu. Nykyaikana taas lentokoneella se kestää pari tuntia, eikä junalla tai autollakaan kuin pari päivää.

No, ilmeisesti sitten öljyn loppumisen jälkeen välimatkoista tulee jälleen kerran pidempiä ja maailma muuttuu paljon jännittävämmäksi ja suuremmaksi paikaksi. :)

 
11:43 ap. , Blogger tommi kirjoitti...

Muistaakseni ainakin osa mongoleista kääntyi nestorialisuuteen joskus 500-luvulla. Oliko sillä kirjassa vaikutusta?

 
3:42 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jonkun modernin britin mongoleista kirjoittaman kirjan mukaan mongolit ottivat kukin sen uskonnon joka sattui miellyttämään, osa oli buddhalaisia, jotkut jonkin sortin kristittyjä jne ja yleinen politiikka valloitettujen kansojen uskonnon suhteen oli: "Aivan sama mihin uskovat kunhan tottelevat ja maksavat verot mitä vaaditaan."

Toinen Tommi

 
4:24 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Carpinin kirjassa oli kuvaus tapauksesta, jossa joku venäläinen ruhtinas teloitettiin, koska hän kristittynä kieltäytyi kumartamasta Tsingis-Kaanin kuvaa.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu