torstaina, toukokuuta 05, 2005

Panu kirjoittaa lämpimässä hengessä Stanislaw Lemin tuotannosta. Jos minulla olisi aikaa ja taipumuksia, saattaisin opetella puolaa ihan vain voidakseni lukea Lemiä alkukielellä. Onneksi tosiaan suomennokset ovat niin erinomaisia.

Timo lainasi minulle taannoin sen yhden Lemin romaaneista, jonka kaikki luvut olivat johdantoja. Ensimmäinen luku oli tietysti johdanto johdantoihin. Luvut olivat johdantoja tekoälyprojekteihin. Akronyymihuumori oli hyvää -- siinä oli esimerkiksi HONEST ANNIE -niminen tekoäly, joka päätti pian käynnistämisensä jälkeen vaieta kuin muuri ja kieltäytyä mistään yhteistyöstä rakentajiensa kanssa. Se ei löytänyt yhtään pätevää syytä moiseen noustaan laadullisesti niin paljon korkeammalle ajattelun tasolle kuin nämä.

Minusta se romaani oli paras ikinä lukemani tekoälyaiheinen tieteiskirja. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja aika harvinaislaatuinen yritys hahmottaa luonnollisesta evoluutiosta täysin irrallaan kehittyneen älyn ajatuksenjuoksua ja inhimillisesti katsoen täysin vieraita motivaatiorakenteita. On hyvin vaikeaa irrottautua antropomorfisesta projektiosta ja kuvitella äly, josta puuttuvat inhimilliseen älyyn ja persoonallisuuteen kuuluvat luonnonvalinnan muokkaamat piirteet. Lem ei kuitenkaan valitettavasti pääse kovin pitkälle hahmotellessaan miltä ihmiskunta näyttäisi niin vieraan ja ihmistä kehittynemmän älyn näkökulmasta. Lähtökohdasta, että olemme antropomorfisen eläimenluontomme ja itsepetosmekanismiemme sokaisemia, olisi mahdollista kehittää paljon parempaakin kirjallisuutta.

2 kommenttia:

10:36 ip. , Blogger Panu kirjoitti...

Heetkinen, kaikki luvut johdantoja? Onko se nyt se Wielkosc urojona (Imaginäärinen suure)? Onko se käännetty suomeksi?

 
1:55 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Joo, se oli englanninnos Imaginary Magnitude.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu