maanantaina, heinäkuuta 25, 2005

Oltiin vaimon ja vanhempieni kanssa 19 päivää Venäjällä. Ensin Pietarissa kolme päivää ja sitten vaimon sukulaisten luona Tsherepovetsissa. Kun vanhemmat lensivät pois, niin minä, emäntä ja emännän vanhemmat menimme mökille viikoksi. En oikein ole mökki-ihmisiä itse, joten ajan kuluttamisessa oli pientä vaikeutta. Opiskelin venäjää mm. naistenlehtiä lukemalla ja pyöräilin 20-30 km päivässä. Armoton helle vallitsi muutamaa päivää lukuun ottamatta koko reissun ajan. Lämpötila oli hivenen alle 30 astetta ja pysyi 25 asteen tuntumassa melkein auringonlaskuun asti.

Kävimme Kirillovin ja Belozerskin luostareissa n. 100 km Tsherepovetsin pohjoispuolella. Siellä on jonkun Dionisio-nimisen 500 vuotta sitten eläneen ikonimaalarin freskoja, joita ei muualla ole. Vaimon veljenvaimo on vähän ortodoksisuuteen kallellaan (mistä tietysti olin tietoinen). Lankomiehen tiesin huvittuvan, kun sanoin hänelle kirkkoja sanottavan Suomessa piruntorjuntabunkkereiksi.

Langonvaimo (=vaimonkäly) kertoili näkemyksensä ortodoksisesta hengellisyydestä, joka on, että ortodokseille Jumala on julma ja arvaamaton. Kärsimys puhdistaa sielun. Siitä kertoo myös luostarissa näytteillä ollut munkkien itsekidutusvälineistö. Tosiortodoksi siis ei halua välttää kärsimystä vaan suorastaan pitää sitä toivottavana. Eivät vakavasti uskontoonsa suhtautuvat ortodoksikristityt tietenkään mitään pahoja tai sadistisia ihmisiä ole. Sattuu nyt kuitenkin olemaan, että ortodoksikristillisyys raivaa esteitä tyrannian tieltä, koska kasvattaa ihmisiä masokistiseen alistuvuuteen. En osaa pitää kokonaan sattumanvaraisena, että Stalinin äiti oli fanaattinen ortodoksikristitty - Stalin jopa itse kävi ortodoksista pappisseminaaria ennen vallankumouspuuhiin ryhtymistään. Hirmuhallitsijat sopivat itäortodoksiseen psykologiaan. Julma ja raaka tyranni auttaa pesemään sielun puhtaaksi ja Herralle otollisemmaksi.

Siksi olen suunnattoman iloinen siitä, että kaikesta Venäjällä näkee materialistisen kulutusyhteiskunnan arvojen leviämisen markkinatalouden kehittymisen ja vaurastumisen myötä sinnekin. Ihmisten enemmistön elämä on paranemaan päin. Kirkkoja ja luostareita on tietysti kunnostettu ja kirkossakävijöiden määrä on kasvanut kommunismin kaatumisen jälkeen, mutta se kai on aivan luonnollista, kun virallinen politiikka oli ollut uskonnonvastaista. Mitään väentungosta ei sunnuntainakaan ollut Tsherepovetsissa kirkossa. Mummoja enimmäkseen.

4 kommenttia:

1:02 ip. , Blogger Jari kirjoitti...

Tarkistin sukulaisuussuhteet joita taannoin arvuuteltiin:

Lanko on sisaren mies, puolison veli tai puolison sisaren mies.

Käly on veljen vaimo, puolison sisar tai puolison veljen vaimo.

Nato on aviomiehen sisar, eli kälyn erikoistapaus samoin kuin kyty on aviomiehen veli eli lankouden erikoistapaus.

Vaimosi käly on siten myös sinun kälysi.

Napalanko lienee rintaperillinen.

 
5:38 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Saman naisen kanssa hässineet miehet ovat keskenään napalankoja. Kannattaa tietää ettei joudu hämmentäviin tilanteisiin.

Muistaakseni aviomiehen sisar tunnetaan kälyn ohella nimellä nato.

 
12:47 ip. , Blogger Jari kirjoitti...

Rintaperillinen olikin vain huono sanaleikki.

 
6:04 ip. , Blogger Sven Laakso kirjoitti...

Toivon että materialistisen kulutusyhteiskunnan arvot eivät leviä Venjälle, vaan että he kykenisivät näkemään sen mitä lännessä ei enää kyetä, ja ottaisivat vain tarpeellisen, käytännöllisen hyvän, niin että räikeät yhteiskunnalliset epäkohdat ja toimimattomat elimet saataisiin korjattua, mutta jättäisivät varsinaiset arvot omaksumatta.

Venäjällä kaikki on aina räikeämpää ja korostetumpaa, siksi läntisen kapitalismin arvot, onnistuessaan murskaamaan venäläisen sielun ja tuhoamaan kaiken henkisyyden ihmisestä (en ole ihan varma olenko näine puheineni sata vuotta myöhässä), saattavat siellä saada paljon huikeamman ja pelottavamman kiteytyksen kuin Manhattanilla konsanaan.

Kaiken kauniin ja hyvän katoaminen ja jo valmiiksi huonoiksi ja toimimattomiksi havaittujen arvojen tilalle tulo on tietysti yhtä helvettiä tapahtui se missä tahansa.

Tuotantojen ja muun rationalisoimiseksi ei oikeasti tarvita mitään arvoja ja aivopesua, vaan pelkkää järkevyyttä. Sellainen järkevyys on kuitenkin syytä karsinoida omaan valtion säännöstelemään lokeroonsa jotta se ei pääse tuhoamaan normaalejen ihmisten elämää ja ajatuksia.

Elämän monimuotoisuudessa, varsinkin sen nyt ollessa uhanalainen, jonkun maailmantalouden nuppineulanpään kokoiselle asialle ei luulisi annettavan järin keskeistä sijaa.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu