maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Anatoli Protopov analysoi ihmisen käyttäytymistä varsin mielenkiintoisesti. Protopovin lähtökohtina on kaksi piirrettä: 1) taipumus totella vaistoja ("primatiivisuus") ja 2) henkilökohtaisista luonteenominaisuuksista johtuva potentiaali nousta hierarkioissa ("valtapotentiaali"). Molemmat piirteet ovat lukuisten alapiirteiden summia, jotka voivat olla keskenään ristiriidassakin. Valtapotentiaalin ytimessä on hyvä konfliktinsietokyky, jopa kyky nauttia konflikteista. Päinvastaisessa tapauksessa yksilö ahdistuu konfliktista ja tuntee voimakasta halua luovuttaa kiistatilanteessa nopeasti. Näistä lähtökohdista Protopov sitten analysoi rakkauselämää, valtahierarkioita, mainontaa, johtajuutta ja monia muita ihmiselämään kuuluvua ilmiöitä.

Tyrannit Protopov luokittelee ihmisiksi, joilla on korkea valtapotentiaali ja joiden käyttäytymistä vaistot ohjaavat vahvasti. Tällaiset yksilöt ovat huonoja johtajia, koska heidän valtansa perustuu sille, että toiset tottelevat heitä vapaaehtoisesti tai pelon vuoksi. Heidän vahvat itsesäilytysvaistonsa voivat johtaa heidät pelkuruuteen silloin, kun heidän on asemansa vuoksi puolustettava alaisiaan peräänantamatonta ulkoista vihollista vastaan (mm. Stalinin kerrotaan olleen psyykkisesti romahtamisen partaalla Hitlerin joukkojen edetessä nopeasti syksyllä 1941). Kriisitilanteissa astuvat esiin johtajat, joilla on myös johtajalta vaadittua korkeaa valtapotentiaalia mutta toisaalta vähäisempi taipumus totella vaistojaan. Nämä johtajat kykenevät jossain määrin uhrautumaankin ryhmän puolesta ja näyttämään esimerkkiä.

Suomen ja Venäjän väestöissä näiden ominaisuuksien jakaumat tuskin ovat juurikaan erilaiset. Mutta venäläiset käyttäytymisnormit sallivat aivan selvästi enemmän primatiivista käyttäytymistä kuin suomalaiset, ainakin selvin päin olevien ihmisten tapauksessa. Venäläisissä virastoissa ja pankeissa tms. esimerkiksi on mahdollista vaikuttaa huomattavan paljon asioiden käsittelyyn aivan silkalla henkilökohtaisella auktoriteetilla ja ryöhkeydellä. Vastaavasti liian nöyrä käytös johtaa helposti asioiden viivästymiseen ja tulemiseen tylysti kohdelluksi. Suomessa, kuten länsimaissa tyypillisesti, virkamiehet ja virkailijat toimivat selvästi tasapuolisemmin ja säännönmukaisemmin.

Venäläisen kulttuurin vetovoimaa tietynlaisten ihmisten mielissä aivan varmasti tehostaa, että siellä seurataan ainakin hierarkkisia vaistoimpulsseja vapaammin kuin länsimaissa. Länsimaissa annetaan paljon enemmän painoa oikeuksien ja vapauksien kaltaisille abstrakteille ja sopimuksenvaraisille käsitteille. (Intellektuaalisuus tai kulttuurin taso ja "primatiivisuus" ovat käsitteinä ortogonaaliset, niillä ei ole tekemistä toistensa kanssa.)

Voin helposti ymmärtää, että ihmiset, joiden vaistoperäiset tunneimpulssit ovat tavanomaista voimakkaammat, eivät viihdy varsinkaan Suomessa, jossa käyttäytymisnormit vaativat niiden voimakasta kurissapitämistä. Suomalainen elämänmuoto varmaankin tuntuu "primatiivisesta" ihmisestä siltä kuin jatkuvasti törmäisi näkymättömiin esteisiin luonnollisten käyttäytymismallien tiellä. Ehkäpä samalta kuin länsimaisesta ihmisestä tuntuu japanilaisten parissa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu