maanantaina, marraskuuta 28, 2005

Blue Brain -projektissa mallinnetaan neokortikaalinen kolumni (en löytänyt suomenkielistä termiä) eli kuusikerroksinen nisäkkäiden aivokuoren perusrakenne-elementti. Kyseessä on 10 000 hermosolusta koostuvan rakenteen yksityiskohtainen simulaatio. Blue Brain on sveitsiläisen yliopiston ja IBM:n yhteistyöhanke. Rautana on toistaiseksi käytössä Blue Gene.

Siitä se vauhdittuu, nimittäin yleiskäyttöisen tekoälyn bottom-up mallinnus ja toteutus. Ensin pitää kuitenkin selvittää ihmisaivojen oppimisalgoritmien ja muistimekanismien lisäksi mahdolliset aivokuoren synnynnäiset erikoistumisalueet ainakin niiltä osin kuin ne ovat olennaisia yleisälyn kannalta.

Tekoälyn kaunein puoli on, että mikä hyvänsä hyödyllisiin älyllisiin tehtäviin kykenevä järjestelmä on triviaalisti monistettavissa tai nopeutettavissa niin monta kertaa kuin halutaan. Vain laitteistokapasiteetti rajana. Siksi onkin erittäin todennäköistä, että ensimmäinen yleisälykkyydeltään ihmisentasoinen järjestelmä jää viimeiseksi ihmisen suunnitteleksi. Laskentakapasiteetin eksponentiaalinen halpeneminen johtaa nopeasti silloin nk. heikkoon superälyyn eli toiminnallisesti ihmisekvivalenttiin älyyn, joka vain on lukemattomia kertaluokkia nopeampi kuin ihminen tai koko ihmiskunta yhteenlaskettuna.

Vahvan tekoälyn mahdollisuus meidän elinaikanamme riippuukin siitä, kuinka kauan laskentakapasiteetin halpeneminen jatkuu eksponentiaalisena. Prosessorivalmistajien roadmapien mukaan (yleistetty) Mooren laki jatkunee vielä 10-15 vuotta integroiduilla puolijohdepiireillä. Viimeistään sitten on paradigmanvaihdon aika, missä ei itsessään ole mitään erikoista. Lupaavia mahdollisuuksia ovat mm. optiset piirit, kvanttitietokoneet ja hiilinanoputket. Kvanttilaskennan toteutuksen eturintamassa on vancouverilainen D-Wave . D-Waven laitteisto perustuu suprajohtavaan elektroniikkaan.

7 kommenttia:

2:49 ip. , Blogger skientisti kirjoitti...

Ei vahva tekoäly ole oikeasti kiinni laskentakapasiteetin tehosta, vaan siitä että luonnollista kieltä ei ole onnistuttu mallintamaan vaikka rahaa siihen on tuhlattu satoja miljoonia. Luonnollisen kielen semantiikkaa ymmärtävä kone olisi vasta oikea läpimurto, sillä ihmiset ajattelevat kielen avulla. Puhuvat itselleen suunnitellessaan, miettiessään jne.

 
3:13 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Luonnollisen kielen semantiikka ei riitä. Tarvitaan myös pragmatiikka. Yhdessä nuo ovat sama asia kuin osuva ja riittävän kattava käsitteellinen toimintaympäristön malli. Sivumennen sanoen siihen kuuluu myös kaukaa alkeisaistimusten tasolta alkaen rakennettuja esikielellisiä pohjana ja myös kokonaan kielettömiä käsitteitä.

Vahvalle tekoälylle suuri laskentakapasiteetti on välttämätön ehto siitä yksinkertaisesta syystä, että älykkääseen toimintaan reaalimailman kaltaisessa monimutkaisessa ympäristössä ei ole minkäänlaista korkean abstraktiotason oikotietä. Ei ole mikään sattuma, ettei ole löydetty mitään "luonnollisen kielen mallia" tekoälyn viisasten kiveksi. Äly on rakennettava pohjalta alkaen.

Tyhjästä emme kuitenkaan onneksi joudu aloittamaan, koska meillä on käytettävissämme yksi toimiva esikuva, nimittäin omat aivomme.

 
8:06 ip. , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Älystä viis, vaan miten tietoisuus aiotaan implementoida?

 
11:53 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Miksi tietoisuus pitäisi yrittää toteuttaa? Miten muiden olentojen subjektiivisten kokemusten olemassaolosta tai niiden puuttumisesta voi edes saada selvyyden?

 
2:27 ip. , Blogger Sven Laakso kirjoitti...

New Scientistin 24 syykuuta numerossa on tästä hyvä artikkeli.

Ihmisaivot, ja niiden toiminta, ei ole helppo esikuva, koska aivot ovat vain massaa, jota voidaan käyttää monentasoisilla tietoisuuslogiikoilla, softilla.

Ihmisälyn rajoja ei tunneta, mutta teknologia luultavasti välttämättä auttaa ihmistä tulemaan älykkäämmäksi ja oman itsensä kaltaiseksi, vapauttamalla ihmistä toistoista ja pakoista, monotoniasta ja rutiineista, jotka estävät aivojen tehokasta hyötykäyttöä.

Jos ihminen onnistuu luomaan itseään paremman keinoälyn, ihmisen kokemus ja viisaus karttuu siitä niin paljon, että keinoäly ei taas jostain syystä enää olekaan ihmisen tasolla. Ihmisaivot vapautuvat toisiin, korkeamman tason tehtäviin, jos keinoäly hoitaa sen, mitä aivot hoitivat ennen.

Keinoalyn esikuva tulisi joka tapauksella olla jonkinlainen anti-Oidipus, joka ei välttämättä murhaisi luojaansa, isäänsä, ihmistä, vaikka niin onkin mielekästä ennustaa.

Luultavasti ihmisentasoinen, tai korkeampi tasoinen keinoäly edellyttää ihmisenkaltaista ruumista ja käsiä, jotka eivät ole erikoistuneet mihinkään tehtävään, mutta joilla voidaan tehdä mitä tahansa, koetella todellisuutta, tehdä havaintoja jne. Olisi pystyttävä havaitsemaan rakenteita kaikilla fyyisen ja käsitteellisen olemisen tasoilla. Tämä edellyttää kenties ruumista, tai riittävän tarkkaa simuloitua fysikaalista todellisuuden mallia.

 
2:58 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Ilman muuta tekoälyllä pitää olla tarpeeksi laaja interaktiivinen kosketuspinta maailmaan, eihän sitä voi muuten edes opettaa. Ei siitä tulisi yhtään mitään, jos se olisi tekemisissä vain tekstimassojen kanssa.

Keinoälyn vihamielisyys ihmisiä kohtaan toteutuu vain, jos vihamielisyys suurta vaivaa nähden ohjelmoidaan siihen. Välipitämätön siitä saadaan paljon helpommin. Ystävällisyyden varmistaminen on vakavasti otettava ei-triviaali ongelma.

Melko varmaa on, että tekoälyistä rakennetaan aluksi domain-spesifejä ja päämääriltään rajoitettuja, jolloin ystävällisyydestä ei tarvitse kovin paljon välittää.

 
7:29 ap. , Anonymous Peter kirjoitti...

Vaikka ihmisäly kehittyisikin siinä samalla kun tekoälyä kehitetään, niin ihmisälyn kehittyminen loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun tekoäly pystyy itse suunnittelemaan parempia tekoälyjä.

Tähän asti älykkyyden määritelmä on paennut sitä mukaa kun tietokoneiden 'älykkyys' on noussut, mutta epäilen ettei sama voi jatkua loputtomiin.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu