torstaina, helmikuuta 17, 2005

Britannissa vainotaan entisiä muslimeja. Islamista luopuneet nykyiset kristityt tai ateistit joutuvat usein muslimien vainoamiksi. Sitaatti:
THE first brick was thrown through the sitting room window at one in the morning, waking Nissar Hussein, his wife and five children with a terrifying start. The second brick went through his car window.
It was a shock, but hardly a surprise. The week before, another brick had been thrown through the window as the family were preparing for bed in their Bradford home. The victim of a three-year campaign of religious hatred, Mr Hussein?s car has also been rammed and torched, and the steps to his home have been strewn with rubbish.
He and his family have been regularly jostled, abused, attacked, shouted at to move out of the area, and given death threats in the street. His wife has been held hostage inside their home for two hours by a mob. His car, walls and windows have been daubed in graffiti: ?Christian bastard?.
The problem isn?t so much what Mr Hussein, whose parents came from Pakistan, believes, but what he doesn?t believe. Born into Islam, he converted eight years ago to Christianity, and his wife, also from Pakistan, followed suit.
Maltilliset tai maallistuneet muslimit ovat luultavasti yhtä harmittomia kuin maltilliset tai maallistuneet kristityt. Ero eurooppalaisten kristillisten ja islamilaisten fundamentalistien välillä lienee kuitenkin, että siinä missä eurooppalaiset kristilliset fundamentalistit pysyvät omissa oloissaan, eurooppalaiset kiihkomuslimit ovat uskonnonvapaudesta ja yleisestikin perustuslaista piittaamatonta väkivaltaista paskasakkia. Euroopalla ei mielestäni ole mitään velvollisuutta elättää sellaista kyytä povellaan, vaan tällainen uskonnollisesti motivoituneisiin rikoksiin syyllistynyt paskasakki pitäisi voida potkia ulos koko EU:sta eli karkottaa pysyvästi. Jos aikoo asua Euroopassa ja nauttia eurooppalaisen sivilisaation eduista, on syytä opetella kunnioittamaan perustuslaissa taattuja yksilönvapauksia.

Lähi-Idästä kotoisin olevissa on monenlaisia yksilöitä. Suurin osa varmasti aivan kunnollista väkeä. Mutta ihmetellä täytyy, mikä senkin miespuolisen 30-40 vuotiaan kurdin päässä liikkui, joka vuosia sitten etuili röyhkeästi meikäläistä ja kaikkia muita yhden yökerhon pitkässä jonossa seisseitä. Tyyppi kehtasi tehdä noin sen jälkeen, kun oli aikaa tappaakseni jutellut hänen ja hänen kaverinsa kanssa (joka käyttäytyi kyllä ihan normaalisti). Olimme kaikki olleet sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kurdit saisivat joskus oman valtion. Kannattaisi miettiä minkälaisen kuvan omasta kansasta ulkomailla antaa. Varsinkin maassa, johon on armollisesti pääsetty nauttimaan pakolaisen statuksesta.

Eurooppalaiset ovat sillä tavalla hyvin kummallista väkeä, että meillä on pitkä pinna. Siedämme erittäin pitkään kaikenlaista pientä ja suurempaankin kiusantekoa. Mutta sitten kun mitta tulee täyteen, jälki on todella hirvittävää. Me emme ole impulsiivisia vihassammekaan vaan ollemme siinäkin yhtä järjestelmällisiä ja kylmän tehokkaita kuin kaikissa muissakin tekemisissämme. Nykyaikaisten joukkotuhoaseiden aikakautena ei loppujen lopuksi olisi suurikaan ongelma vaikkapa hävittää 9/10 maailman muslimipopulaatiosta. Jos haluttaisiin, joku Saudi-Arabian kaltainen aavikkovaltiokin (jossa sikiää terroristeja) olisi tapettavissa viikossa janoon tuhoamalla merivettä käyttävät suolanpoistolaitokset, joista maan väestökeskukset saavat vetensä. Se kannattaa ydinaseita havittelevien terroristiporukoiden pitää kirkkaana mielessään.

keskiviikkona, helmikuuta 16, 2005

Eilen tuli televisiosta yhdeksän aikoihin joku ajankohtaisohjelma, jonka nimeä en muista. Siinä oli juttu kehitysvammaisesta vammaisolympialaisissa Suomea edustavasta taitoluistelijasta ja Nairobin slummeista. Down-syndroomainen tyttö edusti vammaisolympialaisten taitoluistelukisojen kuudesta taitoluokasta alinta. Eipä hänen taidoissaan juurikaan kehumista ollut. Hyvä että pystyssä pysyi. En ymmärrä miksi tämä tytön luisteluhommien esittelyyn piti käyttää niin pitkä aika. Ei kai tällaisella toiminnalla ole mitään arvoa muuta kuin asianosaisille itselleen sekä heidän omaisilleen ja tuttavilleen. (En minä vammaiskilpaurheilua ihan turhana pidä. Kyllä kai aina kilpailla voidaan, kunhan sovitaan reilut ja yksikäsitteiset säännöt ja sarjat, joissa kilpaillaan.) Vaimoni kommentoi osuvasti, että tämä ohjelma on sellaista "lässyn lässyn, olemmepas me hyviä ja jaloja ihmisiä, kun me niin kovasti arvostamme tätä" -meininkiä.

Vähän samassa hengessä tuntui olleen tehty se juttu Nairobin suurimmasta slummista, joka on aivan karsea kaatopaikka. Siinä haastateltiin seitsenlapsisen perheen isää, jolla oli pienimuotoinen siivousbisnes. Perheen kuukausittaiset menot ja tulot eriteltiin tarkkaan. Kokonaismenot olivat 190 euroa, josta 150 euroa meni ruokaan. Kovasti oli perheen talous tiukalla ja välillä saattoi mennä parikin päivää, kun ei ollut syötävää. Yksi perheen lapsista oli kouluikäinen, mutta häntä ei ollut varaa lähettää kouluun. Ohjelman lopuksi näytettiin avustustilien numerot.

Haastateltu suomalainen kehityöstyöntekijä selosti Kenian köyhyydenpuolitustavoitteita ja totesi, että aika heikoilla ollaan. Kertaakaan ei kuitenkaan kritisoitu haastatellun perheenisän ja äidin omia valintoja. Mikä ihme siinä on, että niitä lapsia on pakko tehdä kauhea lauma tuollaiseen kurjuuteen, jossa heille ei ole varaa kustantaa edes peruskoulutusta? Turha selittää, että ehkäisyvälineisiin ei ole varaa, jos ruokaan menee 150 euroa kuukaudessa. Jopa Suomessa saa 100 kondomia 52 eurolla KondomiNetistä. Jos yhtyy kaksi kertaa viikossa, niin kumit maksavat enintään 5 euroa kuukaudessa mainituilla hinnoilla. Keniassa, jossa kaikki kustannukset valmistuskustannuksia lukuun ottamatta ovat taatusti halvempia, niitä voi saada vielä halvemmalla. Eikä niitä lapsia selvästikään ollut vanhuudenturvaksi tehty. Ei kummallakaan vanhemmista ollut omia vanhempia elätettävänä. Eiköhän todellinen syy noin suureen lapsilukuun ole todennäköisesti paikallinen puupäinen kulttuuri, jossa miestä pidetään tuhkamunana, jos muija ei ole jatkuvasti maha pystyssä, tai jotain vastaavaa. Primitiivisissä yhteiskunnissa tuollaiset uskomukset ovat varsin tavallisia. Jos syy on, että naiminen ei tunnu kivalta kumin kanssa, niin jo nyt on saatana. Ihminen, jolla on hädin tuskin varaa ruokkia lapsensa, voisi siinä tapauksessa priorisoida jotain muuta kuin omaa seksinautintoaan. Syy slummien paisumiseen taitaa joka tapauksessa olla asukkaiden korvien välissä.

Minun teki mieli kommentoida jotain trooppisten paskaläävien asukkaiden herkeämättömästä sikiämisestä, kunnes muistin, että vielä minun ikäisteni isovanhempien sukupolvi varttui tyypillisesti samanlaisissa suurperheissä ja köyhyydessä. Ero nykypäivään on kuitenkin, että nykyään on ainakin osalla suurkaupunkien köyhälistöstä mahdollisuus ostaa ehkäisyvälineitä.

P.S. Kenian lapsikuolleisuus on muuten nykyään 67/1000, mikä tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että syntymähetkellä lapsen todennäköisyys nähdä 5-vuotissyntymäpäivänsä on 93,3 prosenttia. Sitä vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, koska kehittyneempi immuunijärjestelmä torjuu taudinaiheuttajat tehokkaammin. Ei kuulosta siltä, että lapsia tehtailtaisiin urakalla siksi, että heistä niin perin harva säilyy hengissä. Nykyinen korkea syntyvyys vaikuttaa asenteiden ja arvojen tulokselta.