Tulinpa tässä taas ruokalasta takaisin sorvin ääreen kävellessäni ajattelleeksi, miten suunnattoman tyhmää on elää yli varojensa tai edes tarkalleen varojensa mukaan. Ilkka on kirjoittanut aiemmin Pohjois-Amerikassa yleisestä luottokorttien tyrkyttämisestä. Pohjois-Amerikan erityisesti matalapalkkaisille ja yksinkertaisille ihmisille tyrkytetään kalliita lyhytaikaisia lainoja, joita nämä sitten käyttävät ja tulevat maksaneeksi pitkällä aikavälillä kymmenillä prosenteilla niukoista tuloistaan näiden lainojen korkoja. Kulutustavaroita pitää olla, kun naapurillakin on. Järjettömän kapeaan marginaaliin perustuu sikäläisten keskiluokkaistenkin ihmisten talouden tasapaino: aina vain isompia taloja, autoja ja televisioita täytyy ostaa, kun halpaa lainaa saa. Lainojen vakuutena on oletettu kiinteistöjen arvonnousu.
Keeping up with the Joneses eli kaupasta ostettavilla statussymboleilla pelattava nollasummapeli (olisiko peräti negatiivisen summan peli?) on maailman vakavin ja laajallelevinnein sairaus ja paras argumentti valistuneen itsevaltiuden puolesta demokratiaa vastaan. Ihmiset, jotka eivät siitä pysty kieltäytymään, kuuluvat oikeasti kuokkimaan omistajansa peltoja eli pankkinsa orjiksi.
Massakulutusyhteiskunta on kuitenkin ennennäkemätön vapauden valtakunta niille yksilöille, joiden onnellisuus on riippumaton naapureiden elintasosta suhteessa omaan. Sellaista uskomatonta paratiisillista olotilaa ei ole kokenut maailmanhistoriassa mikään muu ihmisryhmä, eivät edes kuninkaalliset. Massakulutusyhteiskunnassa kaikki mitä ihminen oikeasti tarvitsee elääkseen, on aivan käsittämättömän halpaa. Valistunut vähemmistö voi hiljaisesti vapauttaa itsensä orjuudesta ja raadannasta ja keskittyä itsensä toteuttamiseen tavalla, jonka kykeni menneinä vuosituhansina kuvittelemaan vain kourallinen filosofeja.
