Tämän päivän Kauppalehdessä oli sivulla 13 juttu öljyhuipusta ja Hubbertin käyrästä. Ennustan, että kuluvan vuoden loppuun mennessä öljyhuipusta (Peak Oil) on kuullut jokainen valtavirran tiedotusvälineitä seuraava suomalainen.

Kävin maanantaina TTY:n talouskerho Markan järjestämässä sijoitusillassa. Puhujavieraina oli kolme sijoitusalan ammattilaista. Aiheena olivat erilaiset sijoitusinstrumentit.

Esityksen perusteella indeksilainan riskien ja tuotto-odotusten suhde on ainakin minulle sopivin. Indeksilainan ideana on yhdistää pääomaturva kohtuullisiin tuotto-odotuksiin. Indeksilainan sopimusehtoihin kuuluu, että tietty osuus pääomasta maksetaan säästäjälle laina-ajan päätyttyä ehdoitta takaisin. Yleensä indeksilainapääomista maksetaan sata prosenttia takaisin, vaikka osuus voikin olla vaikkapa 80 prosenttia. Usein on myös sovittu jokin minimituotto, kuten esimerkiksi 1 prosentti vuodessa. Indeksilaina voi olla sidottu osakemarkkinoihin tai vaikkapa raaka-ainemarkkinoihin. Usein indeksilainan tuottoa on turvattu myös keskiarvottamalla lainan arvo esimerkiksi viimeisen 1-3 vuoden ajalta, jolloin äkilliset kurssimuutokset loppuvaiheessa eivät voi tuhota sijoituksen arvoa. Indeksilainan hoitokustannukset ovat alhaiset: tuotosta ei viedä hallinointipalkkiona mitään prosenttiosuuksia vuosittain. Pitkällä aikavälillä indeksilaina on mielestäni tuotto-odotuksiltaan lähes yhtä hyvä kuin suuri ja erittäin hajautettu osakesalkku. Osakemarkkinoihin sidotut indeksilainat seurailevat osakemarkkinoiden yleistä kehitystä ja niillä voi päästä mukaan yleiseen kehitykseen.

Nordealla muuten oli pari vuotta sitten tarjolla öljyn hintaan sidottu indeksilaina. Kun kysyin asiasta, esitelmöitsijä sanoi, että Nordealla ei enää ole samaa tuotetta.

Onpa tänään lämmintä ja hieno ilma. Kävin syömässä. Ulkona oli +13 C ja aurinko paistoi. Ostin toissa lauantaina aurinkolasit vanhojen hukkuneiden tilalle. Tällaisella aurinkoisella säällä ne ovat tarpeen.