keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2005

Aamulehti kirjoittaa 22.6. 2005 vierailusta papua-uusiguinealaisessa viidakkokylässä (referaatti minun). Syrjäisen koulun rehtori kertoo perheensä viettävän joka vuosi 1.1. Finmarkan päivää. Rehtorin mukaan päivän nimi liittyy Suomen valuuttaan, markkaan. Hän kertoo nimen juontavan vuosiin 1900-1917, jolloin hänen kotikyläänsä saapui Kaisa-niminen henkilö. Kaisa kehotti kyläläisiä lopettamaan sodat ja keskittymään työntekoon toimeentulon parantamiseksi. Sitten Kaisa rikkoi jouset ja nuolet ja antoi vastineeksi heimolle tulitikut, veitsen, suolaa ja pelin. Isoisä oli säikähtänyt peiliä ja juossut karkuun. - Se mies oli hyvä, lopetti rehtori kertomuksensa. Kerrottaessa, että Suomessa Kaisa on naisen nimi, rehtorikaan ei ole aivan varma nimen oikeinkirjoituksesta. Myöhemmin rehtori kertoo kirjeessään, että "Kaisa" olikin tosiaan ollut mies ja saksalainen sekä Kaiser sukunimeltään. Syvällä viidakossa yksi suku kaivaa joka vuosi 1.1. esille vanhan saksanmarkan ja juhlii Finmarkan päivää.

Juttu on lievästi sanoen eksoottinen. Arvelen, että joukko aseistettuja saksalaisia tutkimusmatkailjoita, tai jos tapaus sattui ensimmäisen maailmansodan aikana, britti-imperiumin siirtomaana tuolloin ollutta ja tuolloin erittäin huonosti tunnettua Papua Uusi-Guineaa luonnonvarojen kartoitustarkoituksessa tutkineita sotilaita, oli liikuskellut aluella. (Sotilastiedusteluskenaarion todennäköisyyttä kasvattaa, että ensimmäisen maailmansodan aikana räjähdysaineiden valmistuksen kannalta kriittistä salpietaria tuotiin Chilestä asti. Synteettinen ammoniakin valmistus - Haber-Bosch -prosessi - keksittiin vasta 1920-luvulla.) Alkuasukkaita tavattuaan he olivat sanoneet olleensa Kaiserin asialla. Sitä miksi saksanmarkkaa alettin sanoa Finmarkaksi en pysty kuvittelemaan.