maanantaina, heinäkuuta 25, 2005

Oltiin vaimon ja vanhempieni kanssa 19 päivää Venäjällä. Ensin Pietarissa kolme päivää ja sitten vaimon sukulaisten luona Tsherepovetsissa. Kun vanhemmat lensivät pois, niin minä, emäntä ja emännän vanhemmat menimme mökille viikoksi. En oikein ole mökki-ihmisiä itse, joten ajan kuluttamisessa oli pientä vaikeutta. Opiskelin venäjää mm. naistenlehtiä lukemalla ja pyöräilin 20-30 km päivässä. Armoton helle vallitsi muutamaa päivää lukuun ottamatta koko reissun ajan. Lämpötila oli hivenen alle 30 astetta ja pysyi 25 asteen tuntumassa melkein auringonlaskuun asti.

Kävimme Kirillovin ja Belozerskin luostareissa n. 100 km Tsherepovetsin pohjoispuolella. Siellä on jonkun Dionisio-nimisen 500 vuotta sitten eläneen ikonimaalarin freskoja, joita ei muualla ole. Vaimon veljenvaimo on vähän ortodoksisuuteen kallellaan (mistä tietysti olin tietoinen). Lankomiehen tiesin huvittuvan, kun sanoin hänelle kirkkoja sanottavan Suomessa piruntorjuntabunkkereiksi.

Langonvaimo (=vaimonkäly) kertoili näkemyksensä ortodoksisesta hengellisyydestä, joka on, että ortodokseille Jumala on julma ja arvaamaton. Kärsimys puhdistaa sielun. Siitä kertoo myös luostarissa näytteillä ollut munkkien itsekidutusvälineistö. Tosiortodoksi siis ei halua välttää kärsimystä vaan suorastaan pitää sitä toivottavana. Eivät vakavasti uskontoonsa suhtautuvat ortodoksikristityt tietenkään mitään pahoja tai sadistisia ihmisiä ole. Sattuu nyt kuitenkin olemaan, että ortodoksikristillisyys raivaa esteitä tyrannian tieltä, koska kasvattaa ihmisiä masokistiseen alistuvuuteen. En osaa pitää kokonaan sattumanvaraisena, että Stalinin äiti oli fanaattinen ortodoksikristitty - Stalin jopa itse kävi ortodoksista pappisseminaaria ennen vallankumouspuuhiin ryhtymistään. Hirmuhallitsijat sopivat itäortodoksiseen psykologiaan. Julma ja raaka tyranni auttaa pesemään sielun puhtaaksi ja Herralle otollisemmaksi.

Siksi olen suunnattoman iloinen siitä, että kaikesta Venäjällä näkee materialistisen kulutusyhteiskunnan arvojen leviämisen markkinatalouden kehittymisen ja vaurastumisen myötä sinnekin. Ihmisten enemmistön elämä on paranemaan päin. Kirkkoja ja luostareita on tietysti kunnostettu ja kirkossakävijöiden määrä on kasvanut kommunismin kaatumisen jälkeen, mutta se kai on aivan luonnollista, kun virallinen politiikka oli ollut uskonnonvastaista. Mitään väentungosta ei sunnuntainakaan ollut Tsherepovetsissa kirkossa. Mummoja enimmäkseen.