perjantaina, lokakuuta 07, 2005

Tavallisten suomalaisten mollaaminen on vuosisatoja vanha erottautumiskeino Suomessa. Tässä diskurssissa suomalainen rahvas esitetään jotenkin erityisen huonona verrattuna muiden maiden rahvaaseen. Kansansivistysprojekti on onnistunut Suomessa objektiivisilla mittareilla erittäin hyvin (PISA-tutkimuksen tulokset yms.), mutta aina löytyy mollaamisen syitä, jos halutaan etsiä. Tavallisten keski- ja työväenluokkaisten suomalaisten muka poikkeuksellisen sivistymättömät alkoholinkäyttötavat käyvät esimerkistä. Itse asiassa suomalaisten alkoholinkäyttö jakautuu tavattoman epätasaisesti .
Pieni joukko juo pääosan alkoholista. Suurin osa suomalaisista juo kohtuullisesti tai hyvin vähän. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan olevan 250 000 ? 500 000 eli 6?12 prosenttia aikuisväestöstä. Alkoholin kulutus on jakautunut varsin epätasaisesti. Eniten juova kymmenys kuluttaa noin puolet kaikesta alkoholista.
Mediaanisuomalainen on siis todennäköisesti raittiimpi kuin mediaanipohjoiseurooppalainen mitattuna alkoholin vuosikulutuksella per henkilö, koska Suomessa ei alkoholin kokonaiskulutus per kansalainen ole korkeampi kuin muuallakaan Pohjois-Euroopassa.

Väite, että Suomessa jotenkin erityisen paljon verrattuna muihin Euroopan kansoihin verrattuna ihailtaisiin ja pyrittäisiin jäljittelemään alaluokkaista käyttäytymistä on käsittämätön. Jos meillä ihan oikeasti jäljiteltäisiin alaluokkaa kansainvälisesti vertaillen erityisen innokkaasti, se näkyisi taatusti jo kansantalouden tilassa, joka muuten todellisuudessa on Suomessa huomattavasti parempi kuin Länsi-Euroopan maissa keskimäärin.

Suomalaisten jatkuva perusteeton mollaaminen on rasismilta haiskahtavaa (rasismia se ei toki ole, koska suomalaiset eivät ole mikään rotu) patsastelua. (Sillä saattaa olla jotain myötävaikutusta perusteettomaan ulkomaalaisuuden ihannointiin, minkä lieveilmiöistä Otso Höglund piirsi sen mainion sarjakuvansa, jossa oli se suomalaisia rasisteja haukkuva mutta Suomi-pillua arvostava fetsipäinen "osaaja".) Suomalaisten mollausdiskurssista muuten täkäläinen feminismi on saanut vettä myllyynsä uskottelemalla, että "suomalaisten huonous" on nimenomaan "suomalaisten miesten huonoutta".

On painavia syitä uskoa, että kansalliset stereotypiat ovat pelkkiä kuvitelmia. Yleensä ne kertovat enemmän esittäjistään kuin kohteistaan. Kuvittelemalla eroja ylläpidetään identiteettejä. Jos halutaan oikeasti selvittää ihmisryhmien välisiä eroja, kvantitatiiviset tilastolliset menetelmät ovat ainoa vaihtoehto.

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Brittien suvaitsevaisuus avioliittoon pakottamista kohtaan vähenee. . Hämmästyttävää on, että sitä on ylipäätään suvaittu. Luulisi avioliittoon pakottamisen olevan vastoin edes jotain lakeja.

Kolmannen maailman paskaläävistä muuttavien siirtolaisten lainvastaisten tapojen (silpomiset tms.) suvaitseminen on mennyt liian pitkälle. Ontarion entinen korkein oikeusviranomainen Marion Boyd ehdotti , että shariatuomioistuimille annettaisiin laillinen oikeus ratkoa perheoikeudellisia kiistoja. Siitä se länsimaisen oikeusvaltion alamäki alkaisi. Libertaristeille varmaan oikeusjärjestelmän balkanisoiminen herahduttaisi veden kielelle.

tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Käymälöitsijä kirjoittaa koululaisten merkkivaatteilla kilpailemisesta. Merkkivaatteilla kilpailu on kuvottavan vastenmielistä toimintaa osaksi siksi, että se on negatiivisen summan peliä peliin osallistujien kannalta. Se tuottaa täysin mitattavissa olevan hyvinvointitappion osallistujien joukolle. Lisäksi se on lasten pelaamana epäreilua, koska lapset pelaavat sitä vanhempiensa resursseilla.

Kaupasta ostettavissa olevilla statussymboleilla kilpaileminen on sama asia kuin ulkopuolisen konsultin palkkaaminen statuskilpailun arbitraattoriksi. Maksu lankeaa statustavaroista maksetun ylihinnan muodossa. Ylihintaa voi varsinkin vaatteissa olla satoja prosentteja.

Henkilökohtaisiin klassisiin hyveisiin perustuvan statuskilpailun paremmuutta verrattuna statussymboleilla kilpailemiseen on mahdotonta liioitella.