keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Sixteen Volts Per Minute kirjoittaa siitä, miten vasemmistointelligentsia ihailee ja puolustaa kaikenlaisia roistoja. Muutettavat muuttaen on aivan sama onko kyse Stalinista vai Osama bin Ladenista. Niin aina. Noihin tuossa kirjoituksissa mainittuihin motiiveihin voisin lisätä vielä jostain lukemani osuvan huomion, että niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa, suomalaisella vasemmistolla oli paremmat neuvotteluasemat kiristää itselleen etuja. Oudointa on, että kyseessä on koira, joka puree kättä, joka sitä ruokkii eli kunnon veronmaksajia.

12 kommenttia:

8:18 ip. , Blogger Timo kirjoitti...

Nykyään oikeistolla on paremmat neuvotteluasemat kiristää itselleen etuja, maalailla viholliskuvia ja harjoittaa taktista provokaatiota. Eikö "kunnon veronmaksajilla" todellakaan ole parempaa tekemistä?

 
9:22 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

"Nykyään oikeistolla on paremmat neuvotteluasemat kiristää itselleen etuja, maalailla viholliskuvia ja harjoittaa taktista provokaatiota."

Miksi näin ajattelet, jos kerran reaalisosialismi on romahtanut?

 
10:24 ip. , Blogger Timo kirjoitti...

Muotoiluni oli vähän elliptinen ja sekava. Juuri siksi, että reaalisosialismi on romahtanut, oikeistoon identifioituvat voivat iskeä takaisin röyhkeydestä tinkimättä - vaikka vanhat viholliset ovat käytännössä kadonneet.

 
10:55 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Sanoit, että olit muotoillut asiasi sekavasti. Oletko silti edelleen sitä mieltä, että oikeiston on helpompi maalailla uhkakuvia, jos vanhat viholliset ovat kadonneet (kuten itsekin sanoit)? Luulisi, että vanhojen vihollisten katoaminen tekisi uhkakuvien maalailun vaikeammaksi.

 
11:05 ip. , Blogger Dih kirjoitti...

Niitä uhkakuviahan on täällä jaeltu: terrorismi ja muut länsimaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan kohdistuvat uhat (mm. islam, kiina, jne.).

Ei ehkä ole vaikea arvata miksi esimerkiksi Yhdysvalloissa valittiin presidentiksi jo toista kautta GW Bush.

 
12:29 ap. , Blogger Timo kirjoitti...

Puhuin viholliskuvista, en niinkään uhkakuvista, ja niiden maalailulla koetin viitata sellaisiin pitkälti itseensä viittaaviin olkinukketaktiikkoihin kuin jonkin "vasemmistointelligentsian" geneeriseen demonisointiin "niin aina" -päivittelyjen kera. Epämääräisestä, hajanaisesta tai kadonneesta ideologisesta vihollisesta on helppo väittää mitä tahansa.

 
12:49 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Uskotko, että vasemmistointellektuelleja tai mitään vastavoimia ei länsimaisella yhteiskunnalla ja sitä hallitsevilla voimilla ja suuntauksilla enää ole?

 
1:16 ap. , Blogger Matti kirjoitti...

Sanalla intelligentsija viitataan käsittääkseni koulutettuun ja kirjoittavaan luokkaan, josta hallitsevan regiimin virkamieskunta ja rakkikoirat (toimittajat) värvätään. Heillä on luokkaintressi laulaa vallassaolevien lauluja. Yhdysvalloissa intelligentsija muodostuu tätä nykyä lähinnä niistä, jotka laulavat Bushin hallinnon lauluja. Osa siihen luokkaan kuuluvista tietenkin ajattelee toisin, ja ilmaisee vaikkapa nyt sitten vasemmistolaisia ajatuksia. Toisin kuin retorisista hyökkäyksistä voi päätellä, länsimainen uusvasemmisto ei ole koskaan ollut sen paremmin Stalinin kuin Bin Ladeninkaan ystävä.

 
10:37 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Sanalla intelligentsija viitataan käsittääkseni koulutettuun ja kirjoittavaan luokkaan, josta hallitsevan regiimin virkamieskunta ja rakkikoirat (toimittajat) värvätään. Heillä on luokkaintressi laulaa vallassaolevien lauluja. Yhdysvalloissa intelligentsija muodostuu tätä nykyä lähinnä niistä, jotka laulavat Bushin hallinnon lauluja.

Missä tahansa demokratioissa vaalikaudet ovat paljon lyhyempiä kuin virkamieskunnan ja toimittajien urat. Lehdistöstä löytyy niin meillä kuin Yhdysvalloistakin kaikenlaisten laulujen laulajia.

Osa siihen luokkaan kuuluvista tietenkin ajattelee toisin, ja ilmaisee vaikkapa nyt sitten vasemmistolaisia ajatuksia. Toisin kuin retorisista hyökkäyksistä voi päätellä, länsimainen uusvasemmisto ei ole koskaan ollut sen paremmin Stalinin kuin Bin Ladeninkaan ystävä.

Eipä tietenkään enää Stalinin. Osamankin eksplisiittinen tukeminen olisi sen verran paksua, ettei siihen moni ryhdy. Sen sijaan vasemmiston (taktiset?) sympatiat islamismia kohtaan ovat hyvin tunnettuja. (Esimerkiksi sen hollantilaisen elokuvaohjaajan murhaa on rikoksena vähätelty sillä perusteella, että hän oli rasistiöykkäri, jonka elokuva oli provokatiivisuudessaan pahantahtoista sorrettujen päähänpotkimista. Mitään erikoista ei nähty siinä, että varsinkin katolisuuteen on Euroopassa kohdistettu vähintään yhtä rankkaa kuvainraastoa.) Sekulääri vasemmisto ja islamistit ovat sillä tavoin oudot liittolaiset, että kahden kesken jätettynä ne ovat veriviholliset, kuten sekä Irakin että Syyrian sekuläärien arabisosialististen hallintojen sortotoimet islamisteja kohtaan ja toisaalta islamistien viha näitä kohtaan osoittavat.

 
10:43 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Täytyy kai vielä lisätä, että erilaisten ideologioiden kannattajien kenttä on sillä tavalla aina "hajanainen", että yksittäisten ihmisten mielipiteet ovat erittäin harvoin tarkalleen minkään kaanonin mukaisia. "Meemien kytkeytyminen" yksittäisten ihmisten mielissä on paljolti satunnaista. Ihmisjoukkojen kannattamien ajatusten kokoelmista voidaan abstrahoida kiteytyneempiä ajatusmalleja ja suuntauksia. (Siinä on muuten jälleen yksi erinomainen syy olla menemättä henkilökohtaisuuksiin muutoin kuin erittäin tarkoin harkiten.)

 
7:14 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

En silti oikein usko tuohon islamistien ja vasemmiston yhteispeliin. On toki niin, että iso osa vasemmistosta, kieltäytyessään pelaamasta "puolesta vai vastaan"-peliä puhuu itsensä pussiin ja päätyy näyttämään siltä, että olisi jotenkin islamistien "puolella".

 
10:33 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

"En silti oikein usko tuohon islamistien ja vasemmiston yhteispeliin. On toki niin, että iso osa vasemmistosta, kieltäytyessään pelaamasta "puolesta vai vastaan"-peliä puhuu itsensä pussiin ja päätyy näyttämään siltä, että olisi jotenkin islamistien "puolella"."

Jokainen liberaalia sekulääriä demokratiaa kannattava on ilman muuta radikaaleja islamisteja ja heidän menetelmiään vastaan. On vaikea kuvitella, miten sellaisesta lähtökohdasta voisi saada aikaiseksi mitään "puolesta tai vastaan -peliä". On hyvin yksinkertaista välttyä syytöksiltä heidän sympatisoimiseltaan, kun ei esitä heitä jonkinlaisina kanssasorrettuinaan.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu