tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Esitän alempana tarkempia perusteluita pessimismille Irakin demokratian suhteen. Joku väitti, että pitäisin irakilaisia "ali-ihmisinä".

Ei kannata väheksyä perustuslaillisen ja yksilön oikeuksia kunnioittavan demokratian edellytyksiä. On harhaa ajatella, että olisi olemassa jonkinlainen demokratialle luonnostaan altis "ihmisyys," joka voidaan vapauttaa sorrosta ja sorron poistamisen jälkeen omalla painollaan johtaa oikeudemukaiseen yhteiskuntaan. Ei kannata väheksyä modernin yksilönvapautta kunnioittavan, laillisuusperiaatteeseen ja yksilöiden väliseen tasa-arvoon nojaavan demokratian kulttuurihistoriallista erityislaatuisuutta, siis sitä, että sen syntyminen edellyttää erityisiä historiallisia kehityskulkuja ja olosuhteita. Jalon villin myytti on vain myytti.

Irakin kaltaiset yhteiskunnat perustuvat kokonaan sukulaisuussuhteisiin, eikä pelkästään sisaruksiin ja serkkuihin vaan myös astetta etäisempiinkin suhteisiin, siis heimoon. Se selittää osaltaan noiden maiden korkea syntyvyyttäkin: tuollaisessa yhteiskunnassa vaikutusvaltaa kun saa sukulaisuussuhteilla, on edullista, jos suhteita on paljon. Ne ovat länsimaisen mittapuun mukaan tyystin läpikorruptoituneita, ja niissä kukaan ei hetkeäkään odota saavansa tasavertaista (lue: suhteista riippumatonta) kohtelua lain edessä tai byrokratian rattaissa. Sukulaisten suosiminen on noissa kulttuureissa itsestäänselvä normi eikä paheksunnan aihe kuten meillä. Kusetus ventovieraiden välillä on odotusarvoista.

Venäjä on siinä mielessä arabimaailmaa edistyneempi, että vaikka Venäjäkin on täysin läpikorruptoitunut, hyväveliverkostot Venäjällä eivät sentään perustu verisiteisiin. Venäjän kaltainen maa, jossa luottamus instituutioihin on (syystäkin) heikko, on voimissaan vain, jos keskusvalta on vahva. Venäjä onkin perinteisesti vaappunut kaaoksen ja tyrannian välillä. Samoin Kiina. Arabimaat taas ovat valtioina niin heikkoja juuri siksi, että keskusvalta on niissä niin kyvytön ja laho.

Länsimainen demokratia on vuosisatoja pitkän ja tuskallisen historiallisen kehityksen tulos. Moderni demokraattinen valtio, jonka sisäistä yhtenäisyyttä ja instituutioiden uskottavuutta nepotistiset intressit eivät horjuta, vaatii ensinnäkin individualismin. Länsimaisen individualismin juuret löytyvät muun muoassa myös jo satoja vuosia vanhasta rakkausavioliittoinstituutiosta, joka hävittää selkeät, toisistaan erottuvat sukulinjat ja hämärtää heimositeet. Sukulinjojen sekoittuminen johti pakkoon rakentaa laillisuusperiaatteeseen nojaavaa yhteiskuntaa. Tarvittiin myös nationalismin kaltaisia poliittisia fiktioita "sukulaisuudesta" miljoonapäisten toisilleen ventovieraiden ihmisten muodostamien ryhmien sitomiseksi yhteen emotionaalisin sitein.

Eurooppalaiset kansallisvaltiot alkoivat vähin erin rakentua 1500-luvulta lähtien, kunnes aika oli kypsä kansallisuusaateen nousuun 1800-luvulla. Eurooppalaisen keskusvallan vahvistuttua jouduttiin käymään läpi napoleonit, hitlerit ja stalinit ja muut modernit tyrannit ennen kuin eurooppalainen valtio kypsyi laillisuusperiaatteen sisäistäneiden ihmisten muodostamiksi neuvotteluun kompromisseihin perustuviksi demokratioiksi.

Nyt jotkut sitten luulevat, että Irakiin voidaan tunkeutua, miehittää se ja järjestää pari äänestystä, ja demokratia on valmis. Vakaa nykyaikainen demokratia vaatii valtavan määrän sosiaalista luottamuspääomaa, jollaista ei Irakissa kerta kaikkiaan ole.

Irakissa ei muuten ehkä Saddaminkaan aikana ollut modernia totalitarismia samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa tai Natsi-Saksassa Siellä oli Al-Tikritin klaani, joka hallitsi koko maata. Irakin yhteiskunta perustui Saddaminkin aikana heimositeisiin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu