torstaina, helmikuuta 23, 2006

Minusta nimenomaan itsekkäästä ja reaalipoliittisesta näkökulmasta USA:lta ja Britannialta oli suuri virhe kaataa Saddamin hallinto ja ryhtyä miehittämään Irakia. Saarron ja asetarkastusten ansiosta Saddam oli vaaraton. USA:n vastustajilla oli yksi iso propagandavaltti vähemmän. Lisäksi asevoimista merkittävä osa on kiinni Irakissa ja tappioita tulee joka päivä, mistä taas on aiheutunut rekrytointiongelmia.

Täysin selvää on, että Irakiin mentiin nimenomaan öljyvarojen takia. U.S. Geological Survey on tehnyt koko planeetan kattavan kartoituksen potentiaalisesti löydettävistä öljyvaroista. Kyseessä on geologinen kartoitus, jossa etsitään alueita, joilla on ollut sopivalla syvyydella paljon orgaanista ainesta sisältäviä kivilajeja oikean aikaikkunan sisällä ja myös sellaisia kivilajeja sopivina muodostelmina, joihin öljy voi varastoitua miljooniksi vuosiksi. Sattuu olemaan niin, että maailman lupaavimmat öljynetsintäalueet ovat Irakin ja Iranin raja-alueilla.

USA:n tavoite alueella on strategisten öljyvarojen haltuunottaminen. Irakin miehitysoperaatio on kuitenkin kuluttanut suunnattomasti USA:n sotilaallista ja moraalista pääomaa. Rahaa on palanut kolmessa vuodessa 1000 miljardia dollaria. 1000 miljardilla dollarilla saa olettaen 60 dollarin tynnyrinhinnan peräti 17 miljardia barrelia raakaöljyä eli noin USA:n kahden vuoden kokonaiskulutusta vastaavan määrän.

Eikä USA edes saa yhtiöidensä välityksellä haltuunsa ottamaa öljyä ilmaiseksi. Öljy saadaan alennuksella. Jos oletetaan, että USA saa pitkällä aikavälillä öljynsä strategisen haltuunoton avulla 10 prosenttia halvemmalla kuin muuten, investointi maksaa itsensä takaisin vasta 20 vuoden aikavälillä. Eikä kukaan odota miehityksen päättyvän vielä aivan lähiaikoina, ei ehkä vielä moneen vuoteen.

Saddamin kaatamisen taustalla oli ilmeisesti myös fantastinen toiveajattelu, että kunhan vain diktatuuri kaatuu, niin irakilaiset siirtyvät vapauttajaansa kiittäen vakaaseen perustuslailliseen demokratiaan. Todellisuudessa Irak on raakalaisten asuttama klaaniyhteiskunta siinä missä Somaliakin. Mukana sekoittamassa on vielä kaiken lisäksi ulkomaalaisia terroristeja, jotka yrittävät kaikin voimin syöstä Irakia sisällissotaan. Irak onkin sen shiojen suuren pyhäkön tuhoamisen jälkeen lähempänä sisällissotaa kuin kertaakaan miehityksen alkamisen jälkeen. Irakin öljyntuotannossa on ollut muutenkin ongelmia jatkuvan sabotoinnin takia. Jos sisällissota syttyy, kukaan ei saa Irakin öljyä.

Kaikkein eniten Saddamin kaatumisesta kärsivät Irakin - toistaiseksi - parimiljoonainen kristitty vähemmistö ja pienet etniset vähemmistöt. Eniten Saddamin kaatumisesta hyötyvät shiat ja tietysti länsimaiden arkkivihollinen teokraattinen Iran, joka on shiojen liittolainen. Iran panostaa rajusti ydinpommin kehittämiseen samalla, kun USA:lla on kädet sidottuna Irakissa. Tilanne ei voisi olla Iranin kannalta herkullisempi.

Bush on huonoin USA:n presidentti vuosikymmeniin.

17 kommenttia:

4:16 ip. , Blogger tommi kirjoitti...

Yksi tarkoitus oli kokeilla, saisiko edes yhden terroristeja hyysäävän valtion kaadettua. Öljy oli tietenkin yksi tekijä, muttei ainoa.

Itse en usko sekuntiakaan, että muslimien riehunnassa olisi paljoakaan jotkin "haavoitetut tunteet" kyseessä ja että ne eivät olisi lähinnä Iranin ja Syyrian kaltaisten totalitarismien tukemia ja mobilisoimia. Rähinöitsijät ovat oppimattomia juntteja, jotka tuskin osaisivat organisoida kuurupiiloakaan.

Irakilaiset eivät ole aivan yksimielisesti närkästyneitä Saddamin kukistamisesta. Rähinät tuskin johtuvat niinkään Irakin valloituksesta kuin siitä, ettei naapurimaita olla vielä valloitettu.

Ainakin on annettu viesti, että USA voi hyökätä arabimaahan (tai Iraniin) ja jos hyökkää, puolustautuminen on käytännössä mahdotonta. Sisällissotaan tarvitaan ulkopuolista tukea. Muinoin Neuvostoliitto oli aina valmis terrorismin, tyrannian ja sekasorron tukija, mutta nykyään on muita tilalla. Ei kuitenkaan kovinkaan montaa.

Tällaisen mielikuvan olen ainakin lehdistä saanut.

 
4:33 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Suhtaudun erittäin skeptisesti väitteisiin, että Saddam hyysäsi terroristeja - ainakaan islamilaisia terroristeja - Irakin maaperällä. Sekulääri Saddam oli Iranin verivihollinen, vaikka antoikin rahaa palestiinalaisille itsemurhapommituksiin - olihan Saddam myös Israelin vihollinen.

Ei kai kenelläkään ole ollut mitään epäselvyyttä siitä kykeneekö USA murskaamaan minkä tahansa muslimivaltion asevoimat. Siitä oli joillakin epäselvyyttä pystykäänkö miehitystä hoitamaan. Realisteilla on ollut alusta asti suuria epäilyksiä. Irakilaisilla kun on muiden vieläpä arabien silmissä maine erityisen irrationaalisina ja itsetuhoisina.

On täysin itsestäänselvää, että irakilaisten valtaosa on Saddamin kaatumisesta oikein iloisia. Saddamin kaatumisesta riemuitsevat kaikki irakilaiset paitsi ennen hallinneet sunnit ja tietysti kristityt sekä pienimmät etniset vähemmistöt.

Irakin shioilta on sen sijaan täysin turhaa odottaa minkäänlaista kiitollisuutta amerikkalaisia kohtaan Saddamin kaatumisesta ja siitä, että amerikkalaiset yksin tekivät mahdolliseksi heille päästä valtaan poliittisin keinoin. Shiat haluavat ulkomaalaiset valloittajat ulos. Amerikkalaisia on lähinnä siedetty niin kauan kuin he ovat olleet hyödyllisiä vuodattaessaan sunnikapinallisten verta.

En muuten usko, että USA mahtaa Iranin ydinpommihankkeille mitään. Miehitys ja hallitusmuodon vaihto Irakin tapaan ei onnistu, koska Iran on Irakia paljon yhtenäisempi, suurempi ja voimakkaampi. Tutkimuslaitokset ja rikastamot on hajautettu vuorten uumeniin ympäri maata, joten pelkillä ilmapommituksilla niille ei mahdeta mitään.

Iran siis saa ydinpommin rakennetuksia lähitulevaisuudessa. Se tulee käyttämään sitä todennäköisesti kiristystarkoitukseen Israelia ja länsimaita vastaan.

 
4:56 ip. , Blogger Gc kirjoitti...

No, ei USA voinut vain odottaa mitä Saddam tai hänen joku poikansa tai pojanpoikansa keksii ajasta ikuisuuteen. Pakotteitakaan ei voinut pitää yllä iänkaikkisesti ja se järjestelmä oli, kuten kaikki tiedämme, mätä. Nyt tietenkin, jos Irak menee, se on koko USA:n lähi-idän politiikan romahdus. Jos niin tapahtuu, ehkä näemme joskus kun Kiinan armeija marssii lähi-itään ja ottaa öljyn haltuunsa, jonka hinta vain kohoaa ja jota tarvitaan pitämään talouskasvu yllä ja oma kansa tyytyväisenä.

 
6:21 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

En ymmärrä miksei Saddamia olisi voitu pitää laatikossaan vaikka kuinka pitkään.

Aivan yksinkertainen totuus on, että Irakin verettömään valtaamiseen ja ennen kaikkea verettömään miehittämiseen ei oltu teknologisesti valmiita. Kapinallisten nitistämiseen verettömästi tarvittaisiin vähintääkin kykyä valvoa kokoaikaisesti kaikkien ajoneuvojen ja henkilöiden liikettä kaikkialla maassa. Tarvittaisiin myös nykyistä paljon pidemmälle kehitettyä robotiikkaa miehityksen hoitamiseen ja turvallisuuden varmistamiseen. Esimerkiksi valvonnassa käteviä olisivat hyönteisenkokoiset ja -näköiset lentävät robotit, joiden avulla voitaisiin rajattomasti salakuunnella ja -katsella ketä tahansa sekä eliminoida huomaamatta kenet tahansa injektoimalla kohdehenkilöihin ja vain kohdehenkilöihin nopeasti hajoavia mutta tehokkaita hermomyrkkyjä.

Tietokoneet tarvitsevat vielä muutaman kertaluokan miniatyrisoinnin ja mikromekaniikka jonkin verran kehitystyötä.

Muutaman kymmenen vuoden kuluttua jonkun Iranin tai Pohjois-Korean kaltaisen takapajuisen maan johto voidaan helposti eliminoida vahingoittamatta ketään sivullista.

 
7:23 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Olen Markun kanssa samaa mieltä. Terroristien hyysäys oli pelkkä punainen silakka. Luulen kuitenkin tommin olevan osaksi oikeassa siinä, että kyseessä oli testi.

Kylmä sota oli erilaista kuin Tommi antaa ymmärtää. NL ja USA kilpailivat siitä, kumpi saa tukea ketäkin. Jos NL tuki jotain, USA tuki sen kilpailijoita. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa NL tuki paljon maltillisempaa väkeä kuin USA.

 
6:45 ip. , Blogger jojddo apsops kirjoitti...

Saddam ajoi ulos asetarkastajat, eikä olisi ottanut heitä ilman sotaa takaisin. Ettekö muista minkälainen pelleily oli käynnissä ennen Irakin sotaa? Eihän varmasti tietty, että Saddamilla ei olisi joukkotuhoaseita.
Saddam sai myytyä salaa öljyä, jotta sai pidettyä armeijansa siinä kunnossa, että kuri pysyi maassa. Irakilaiset nääntyivät, mikä herätti arvostelua ja joku demokraattihallitus olisi voinuy luopua pakotteista. Saddam nöyryytti avoimesti YK:n turvallisuusneuvostoa. Tilanne olisi voinut mennä vain huonompaan suuntaan, niin että Saddam olisi tehnyt laatikkonsa sisällä mitä haluaisi ulkomaiden vain estäessä viennin ulkomaille. Mutta OK, ehkä sota oli näin jälkikäteen katsottuna huono siirto, mutta en muista paljoa arvioita siitä, mitä reaalimaailmassa mahdollisesti tapahtuisi jos Irak miehitettäisiin, mediassa jauhettiin vain tunteellista anti-amerikkalaista paskaa.

 
9:52 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Niin kauan kuin Saddam oli vallassa, hänellä oli menetettävää. Toisin sanoen Saddamin painostaminen oli mahdollista.

 
6:38 ip. , Blogger Gc kirjoitti...

Tuo Markun sanoma pätisi kyllä mihin tahansa demokraattiseen johtajaan, mutta 2003 sodan uhka jo oli ilmassa ja Saddam silti ajoi asetarkastajat ulos maasta. Historiallinen totuus on, että diktaattorit katsovat aina bluffit ja epäilevät bluffista, vaikkei siitä olisikaan kyse. Vertaa Hitleriin. Hänkään ei uskonut että, Länsiliittoutuneet tulisivat Puolan tueksi, vaan uskoi näittein olevan heikkoja ja välttävän sodan viimeiseen asti.

 
12:01 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Gaddafista on tullut erittäin yhteistyöhaluinen Irakin valtauksen jälkeen. Diktaattoritkin osaavat varoa.

 
8:03 ip. , Blogger Gc kirjoitti...

Gaddafilla oli vielä mahdollisuus tulla hyväksytyksi osaksi kansainvälistä yhteisöä, mitä Saddamilla ei ollut. Kyseessä oli kuitenkin henkilö, joka hallitsi monietnistä maata ja joka oli pakotettu käyttämään voimaa paljon enemmän kuin Gaddafi. Sitä paitsi, kyllähän voisi olla, että jos nyt Saddam palautettaisiin valtaan jonkinlaisena nukkehallitsijana, hän saattaisi olla hyvinkin nöyrä länttä kohtaan, mutta siihen ei tietysti kannata mennä. Eli kyllä diktaattori n täytyy itse saada turpiinsa tai nähdä kun joku saa pahasti turpiinsa. Miksihän Stalin pysäytti armeijansa Reinille?

 
9:51 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Vitsi onkin siinä, että ennen Irakin sotaa Gaddafi oli erittäin yhteistyöhaluton.

Neuvostojoukot eivät muuten missään vaiheessa käyneet Reinillä asti.

 
2:53 ip. , Blogger Gc kirjoitti...

"Vitsi onkin siinä, että ennen Irakin sotaa Gaddafi oli erittäin yhteistyöhaluton."

Niin oli Saddamkin, se juuri on pointtini.

"Neuvostojoukot eivät muuten missään vaiheessa käyneet Reinillä asti."

OK, se joki taisi olla Elbe tjsp.

 
3:15 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Oho. Onko historiankirjat kirjoitettu jo näin nopeasti uusiksi?

2002,
17. syyskuuta: YK ja Irak pääsevät yhteisymmärrykseen asetarkastuksista.

2003:
20. Helmikuuta: Asetarkastajat ovat Irakissa ja tutkivat paikka toisensa jälkeen USA:n tiedustelun osoittamia kohteita. Mitään ei ole löytynyt.

17. maaliskuuta: USA kehottaa YK:n asetarkastajia poistumaan Irakista. IAEA:n johto uskoo yhä rauhanomaiseen ratkaisuun. Mitään ei ollut löytynyt ja Irakilaiset suostuivat kaikkiin tarkastuksiin

18. maaliskuuta: Bush antaa uhkavaatimuksen: Saddamin luovuttava vallasta tai sota tulee. Mitään aseita ei ollut löytynyt ja Irak pyysi jatkamaan asetarkastuksia.

Sota alkoi 20. maaliskuuta useilla ohjusiskuilla ympäri Irakia.

Aikajana.

Mitään todisteita, siis minkäänlaisia, ei löytynyt siitä, että Irakilla olisi ollut YK:n päätöslauselmien kieltämiä aseita tai että se olisi rahoittanut minkäänlaista terrorismia viimeisinä vuosina Saddamin ollessa vallassa. YK:n asetarkastajia ei ajettu pois maasta. Irakin viranomaiset eivät aktiivisesti estäneet asetarkastuksia mitenkään ja passiivisestikaan kyse tuskin oli mistään muusta kuin tuollaisille maille tyypillisestä korruptiosta.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin Irak on sisällissodan partaalla, infra on muusina ja rahaa on palanut satoja miljardeja. Toooooosi onnistunut operaatio.

 
4:06 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Alan pikku hiljaa kallistua sille kannalle, että Bushin hallinto taustaryhmineen päätti ryhtyä sotaan suurimmaksi osaksi omaa yksityistä etuaan ajaakseen. Sodasta hyötyivät nimittäin taustatahojen omistamat suuriyritykset, kuten Carlyle Group (sotateollisuus) ja Halliburton (öljy). USA:n kansallinen strateginen etu sai väistyä.

Minun on vaikea uskoa, että ehkä GB:tä - hän ei oikein ole älyllisesti uteliasta sorttia - itseään lukuun ottamatta kukaan kokenut ja vakavasti otettava raskaan sarjan ulkopoliitikko, tiedusteluasiantuntija tms. olisi ollut niin täydellisesti pihalla Irakin yhteiskunnallisista oloista ja koko arabikulttuurista yleensä, että sellainen henkilö olisi voinut uskoa Irakin seuraavan toisen maailmansodan jälkeisen Saksan tai Japanin tietä. Sotaahan markkinoitiin aikoinaan visiolla, jossa Irak ja myöhemmin koko maailmankolkka muutetaan vakaiksi demokraattisiksi valtioiksi ja liittolaisiksi. Tuo argumentti jättää aivan totaalisesti huomioon ottamatta valtavat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot läpikotaisin modernisoituneen maailman ja Irakin kaltaisten yhteiskuntien välillä.

Daniel Mocsny (The Danimal) nieli tuon teorian muuten kohoineen ja siimoineen, mikä hänelle häpeäksi olkoon. Koko ikänsä Ohiossa asunut monoglotti Danimal ei ilmeisesti perusjenkkinä kunnolla hahmota, kuinka vakavasti vanhalla mantereella suhtautdutaan etnisiin, uskonnollisiin eroihin.

Irak pysyy luultavasti epävakaana, räjähdysherkkänä käärmeenpesänä nähtävissä olevana tulevaisuutena.

 
5:55 ip. , Blogger Gc kirjoitti...

Saddam pelasi samaa peliä 2002 kuin ennen kuin karkotti Irakista asetarkastajat 98. Ei päästä asetarkastajia palatseihin, ei anna pyydettyjä asiakirjoja jne.
Syyttää asetarkastajia CIA:n vakoilijoiksi, ei päästä sillä verukkeella johonkin paikkaan, ja kun sodan uhka alkaa tiivistyä, päästääkin jne.

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/
Arkisto_1997/ 28.marraskuu/SADDAM.HTM

 
6:19 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Höpöhöpö. Saddam tiesi tasan tarkkaan lähtölaskentansa alkaneen. Asetarkastajat eivät missään vaiheessa syyttäneet Irakia heidän työnsä estämisestä sen jälkeen, kun vuoden 2002 lopulla asetarkastukset kunnolla pääsivät käyntiin. Todennäköisin syy 1998 niskoitteluun oli, että Irakilaisilla oli kiire hävittää todisteet. Saddam tiesi tasan tarkkaan, että pommia alkaa tulla niskaan, jos jotain löytyy tai jos hän viivyttelee liikaa. Blix ja IAEA:n johto olivat aivan yksimielisesti sitä mieltä, että asetarkastukset sujuivat hyvin, mutta että aikaa tarvittiin enemmän. USA ei tähän suostunut.

Bushin hallinto oli yksinkertaisesti päättänyt hyökätä Irakiin. Aivan lopuksi esitetyt uhkavaatimukset olivat lisäksi sitä luokkaa, että kukaan järkevä ihminen Saddamin asemassa (?) ei olisi niihin suostunut.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Sotaan oli päätetty lähteä, piste. Päätös oli tehty paljon aiemmin, todennäköisesti joskus kuuluisaa "pahan akseli"-puhetta edeltäneellä viikolla. Mikään, mitä Irakin johto olisi tehnyt sen jälkeen, ei olisi muuttanut asiaa.

Veikkaan, että se oli kahtalainen koe; Irak tiedettiin sotilaallisesti kohtalaisen heikoksi ja että poliittinen järjestelmä oli yhden miehen varassa. Sotilaallisen operaation hinta ja se, kuinka hyvin se sulatetaan muissa länsimaissa, oli yksi testattava asia, toinen todennäköisesti se, miten Iran ja P-Korea reagoivat operaatioon. Iranin reaktiot on nähty, P-Koreasta ei tällä hetkellä pysty oikein sanomaan.

 
7:13 ip. , Blogger jojddo apsops kirjoitti...

"Höpöhöpö. Saddam tiesi tasan tarkkaan lähtölaskentansa alkaneen. Asetarkastajat eivät missään vaiheessa syyttäneet Irakia heidän työnsä estämisestä sen jälkeen, kun vuoden 2002 lopulla asetarkastukset kunnolla pääsivät käyntiin."

Vuoden 2002 lopulla...LOl..Tiedätkö kaukanko armeijan mobilisoiminen kestää? Tietenkin sodasta oli jo tuolloin päätetty, mutta vielä elokuussa Saddam kielsi asetarkastajien pääsyn maahan. Saddamin oli sii tullut osata käyttäytyä jo ENNEN kuin miljardeja on poltettu hyökkäyksen valmisteluun.

"Bushin hallinto oli yksinkertaisesti päättänyt hyökätä Irakiin. Aivan lopuksi esitetyt uhkavaatimukset olivat lisäksi sitä luokkaa, että kukaan järkevä ihminen Saddamin asemassa (?) ei olisi niihin suostunut."

Ei tietenkään. Mutta yhteistoiminnalla 9.11 jälkeen, Saddamilla olisi voinut olla mahdollisuus välttää täysimittainen sota.

"Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Sotaan oli päätetty lähteä, piste. Päätös oli tehty paljon aiemmin, todennäköisesti joskus kuuluisaa "pahan akseli"-puhetta edeltäneellä viikolla. Mikään, mitä Irakin johto olisi tehnyt sen jälkeen, ei olisi muuttanut asiaa"

Ei niin, mutta Saddam olisi jo aikaisemmin voinut tehdä jotain. Tässä on siitä kyse, ettei diktaattoreiden anneta määrätä pelin kulkua aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti. Siitä sinä tietysti voit olla eri mieltä, mutta ei varmaan kukaan suurvaltapolitiikan asiantuntija jaa käsitystäsi "sälkärangattoman rationaalisesta toiminnasta konfliktin välttämäseksi" uskottana suurvaltapolitiikkana. - Tai edes sellaisten maiden kuin Tanska politiikkana.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu