sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Suurista ihmis- tai mistä tahansa joukoista puhuttaessa esinumeerinen ajattelutapa epäonnistuu usein katastrofaalisesti. Parhaimmillaankin esinumeeristen ja numeeristen ajattelijoiden vuoropuhelusta voi tulla vain tyhjänpäiväistä jankutusta tyyliin "eivät kaikki ole", "ei aina korreloi", "täytyy muistaa myös poikkeukset, kuten [tähän jokin tunteisiin vetoava esimerkkitapaus]".

Koska oma ajatteluni on ollut läpikotaisin numeerisella tasolla niin kauan kuin muistan, minun on usein vaikea eläytyä esinumeeristen ajattelijoiden aivoituksiin ja mielenliikkeisiin. Esimerkiksi suurista ihmisjoukosta puhuttaessa minulle on ollut aina täysin ilmiselvää, että lähes kaikenlaisten mitattavien ominaisuuksien vaihteluvälit ovat niissä erittäin suuria. Ryhmä- ja yksilötason kuvauksien välillä on jyrkkä kategorinen kuilu, siis samanlainen kuin on vaikkapa käsitteiden "ylös" ja "jälkeen" välillä. Ryhmätason kuvauksissa asian ydin on ominaisuuksien jakaumissa. Niiden käsittelyyn esinumeerisen ajattelijan työkalut ovat täysin riittämättömät.

Hyvä esimerkki esinumeeristen ja numeeristen ajattelijoiden erosta on se, miten aikoinaan esinumeeriset ajattelijat väänsivät numeeristen ajattelijoiden kehittämästä markkina-arvoteoriasta vastenmielistä ja karkeaa ATM-aktivismia.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu