perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Tänään A-talkissa puhuttiin asuntojen hinnoista. Haastateltavina oli kaksi ekonomistia, kumpikin pankista. Käsiteltiin jo vuosikymmenen jatkuneen asuntojen hintojen yhtäjaksoisen nousun taustatekijöitä. Korostettiin kysynnän kasvua ihmisten reaalitulojen noustua edellisen huipun eli vuoden 1989 jälkeen kolmanneksella, kasvanutta vaatimustasoa (epäselvää minulle on miten kasvanut vaatimustaso voi vaikuttaa vanhojen asuntojen hintoihin) ja tietenkin alhaista korkotasoa. Näytettiin käyrä, josta ilmeni asuntojen hintojen eläneen aivan omaa elämäänsä verrattuna yleiseen kustannustasoon.

Tietenkään tarjontapuolesta ei lausuttu halaistua sanaa. Ilmiselvää on, että pankeilla on omat syynsä pelätä tarjonnan kasvua kysyntää vastaamaan ja hintojen putoamista kohtuulliselle tasolle. Sen sijaan minusta on oireellista, että toimittaja laiminlöi työnsä jättämättä puuttumatta asuntojen tarjontaan.

Tunnettu taloustieteilijä Paul Krugman kirjoitti vuosi tai pari vuotta sitten analyysin USA:n asuntomarkkinoista, jossa hän totesi hintojen karanneen käsistä ainoastaan tiheään asutuilla rannikkoseuduilla etenkin Kaliforniassa ja Uudessa Englannissa. Niinpä tietysti voi olettaa oikeasti toimivien asuntomarkkinoiden toimivankin: tontit jossain San Franciscon lahdella on aidosti niukka resurssi. Sen sijaan maan keskiosissa, jossa tilaa riittää ja markkinat toimivat, asuntomarkkinoilla liikkuvan rahamäärän kasvu voi johtaa ainoastaan tarjonnan kasvuun kysyntää vastaavasti.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että suomalaiset ensiasunnonostajat suostuvat mukisematta nostamaan 20-60 vuoden takaisinmaksuajoilla juuri ja juuri maksukykynsä rajoilla olevia asuntolainoja ostaakseen luukkuja, joita saa puolet halvemmalla maissa, joissa asuntomarkkinat toimivat. Miksi tässä maassa ei ole ainuttakaan poliitiikkoa, joka olisi ottanut asian ajaakseen?

2 kommenttia:

11:03 ap. , Blogger Rebyk kirjoitti...

Mahtaisikohan mikä tahansa asuntojen euroissa mitatun arvon selkeää alenemista aiheuttava teko olla poliittinen itsemurha, jos äänestäjäkunnassa on tarpeeksi asunnonomistajia (on sitten lainaa vielä maksettavana tai ei)?

Nekin, jotka osaavat pohtia, että jos oman asunnon arvo laskee suhdanteiden vuoksi, myös mahdollisen seuraavan asunnon hinta on vastaavasti matalampi, varmaan toisinaan miettivät myös suoraan rahasummia. Voisihan sitä periaatteessa myydä omistusasunnon ja muuttaa vaikkapa ulkomaille, jolloin Suomen suhdanteiden vuoksi menetetty raha olisi oikeasti menetetty.

Olen joskus pohtinut, että pitäisi olla sellainen asuntolaina, jota maksaessa ei voisi hävitä eikä voittaa asunnon arvon vaihdellessa. Käytännössä siis alkuperäinen lainapääomakaan ei olisi kiinteä. Onko tuo edes periaatteessa mahdollista?

 
11:18 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Mahtaisikohan mikä tahansa asuntojen euroissa mitatun arvon selkeää alenemista aiheuttava teko olla poliittinen itsemurha, jos äänestäjäkunnassa on tarpeeksi asunnonomistajia (on sitten lainaa vielä maksettavana tai ei)?

Täsmälleen siitähän on kysymys. Sen haastattelun pohjavireenä oli pelko asuntojen hintojen alenemisesta. Varsinkin ne, joilla on paljon asuntolainaa, on rationaalista pelätä asuntojen hintojen alenemista.

Olisikohan tämä ongelma ainakin osittain ratkaistavissa siten, että samanaikaisesti jo olemassaolevien asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta kasvatettaisiin radikaalisti ja raivattaisiin esteitä tarjonnan kasvun tieltä. Tarjonnan kasvua voitaisiin lisätä esimerkiksi kaavoitusta vauhdittamalla ja tarvittaessa maahantuomalla työvoimaa rakennustöihin.

Itse asunnon syksyllä 2003 ostaneena koen, että kirjoitukseni aiheena ollut negatiivisen summan peli on maksanut minulle ja vaimolleni henkilökohtaisesti ainakin 50 000 euroa asuntomarkkinoille luodun keinotekoisen niukkuuden ansiosta. Pääkaupunkiseudulla asuvat ensiasunnonostajapariskunnat ovat keskimäärin menettäneet vieläkin enemmän. Ei oikein naurata tällainen.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu