perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Eilen tuli televisiosta taas se ohjelma, jossa esitellään eri ikäisiä - parikymppisistä keski-ikäisiin - kaupunkilaispimuja akattomille maanviljelijöille. Viime jaksossa oli aivan erityisen räikeä tapaus: turkulainen nelikymppinen teinityttö ja kaljuuntunut, harmaantunut, lievästi ylipainoinen ja hiljainen mutta kunnollinen ja sympaattinen simpeleläinen isäntä. Kaksikko tuli toimeen keskenään ihan hyvin ja kumpaakin yhdisti kiinnostus hevosharrastukseen. Koska simpeleläisisäntä ei kuitenkaan onnistunut saamaan "tajua kankaalle" turkulaiselta, homma kuivui kokoon. Tapaus ei ollut räikeä ainostaan markkina-arvoepäsuhdan takia vaan myös siksi, että kontrasti maalaismiehen yksinäisyyden ja kaupunkilaisnaisen suhteelle asetettamien jännittävyysvaatimusten välillä ei ollut kertaakaan ohjelmassa ollut näin suuri. Nainen kertoi kokeneensa valitettavan lyhytaikaisiksi jääneitä suhteita ja ohjelmaan ilmoittautumisestaan päätellen kuitenkin toivoi jotain muuta mutta edellytti kuitenkin tajunnanräjäyttävää ihastumista suhteen alkamiseksi.

Jonkinlaista markkinarealiteettien tajua toivoisi ohjelman tekijöiltä. On melkoisen julmaa vedättää kroonisesta yksinäisyydestä kärsiviä isäntämiehiä kuskaamalla heidän luokseen emäntäehdokkaiksi näitä nuorempia ja useissa tapauksissa keskitasoa vähän paremmannäköisiäkin kaupunkilaisnaisia, jotka ovat omissa ympyröissään tottuneet miespaljouteen, josta valita. Naiset olisi ilman muuta valikoitava rumempien joukosta. Lisäksi ohjelmaformaattia olisi syytä tarkistaa. Naiset olisi ehdottomasti laitettava kilpailemaan keskenään. Isäntämiehistä näkyy liian selvästi krooninen naisenpuute. Se tappaa naisten mielenkiinnon välittömästi. Ohjelmassa pitäisi olla naisia jokaista isäntää kohti vähintään 3-5 kappaletta, jotta miehet eivät olisi liian epätoivoisen oloisia ja vaikuttaisi liian varmoilta nakeilta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu