perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Länsimaisen korukulttuurin (ks. Tommin Korut ja koneet -kirjoitus) kulta-aikaa olivat renessanssi ja barokki (gotiikka renessanssia edeltävältä ajalta voitaneen laskea mukaan). Mitä pidemmälle teollistuminen on edennyt, sitä enemmän korukulttuuri on rappeutunut. 1900-luvun pelkistetty ja vulgääri modernismi edusti hyvin väkivaltaista irtiottoa vanhan ajan korukulttuurista.

Nykyajan suhdetta korukulttuuriin luonnehtii välinpitämättömyys. Entisajoista monikymmenkertaistuneista taloudellisista resursseista huolimatta enää ei pröystäillä suurenmoisilla koruilla. Korukulttuurin suhteellinen taloudellinen painoarvo on romahtanut äärimmäisen pieneksi. Uskon, että pohjimmiltaan syy on juuri Tommin mainitsema: kopioinnin kustannusten romahtaminen.

Tulevaisuudessa kopiointi helpottuu kiihtyvästi. Nanotehtaissa voidaan kopioida helposti kaikenlaisia esineitä mitättömään hintaan. Statuksen osoittamisessa koruilla ei silloin ole mitään mieltä. Tekijänoikeudetkaan eivät luultavasti pysty vaikuttamaan asiaan, koska tekijänoikeuksien tiukassa tulkinnassa on viime kädessä kysymys informaation hallussapidon kieltämisestä. Talousjärjestelmä, joka käyttää merkittävän osan resursseistaan informaation kulun rajoittamiseen ja hallussapidon valvomiseen, häviää kilpailussa vapaaseen informaationkulkuun perustuvalle.

4 kommenttia:

3:53 ip. , Blogger Larvanto kirjoitti...

Mitä ovat aina vaan kalliimmaksi käyvät merkkivaatteet muuta kuin koruja? Mitä yhä hulppeammat omakotitalot suurine nurmipihoineen kuin koruja? Entä kalliit mersut ja volvot? Meikit, korut, kultahampaat jne. Funktionaaliset hyödykkeetkin koristellaan.

Eikö ole kuitenkin sellainen tilanne tällä hetkellä, että lähes kaikki ylimääräiset resurssit uppoavat hierarkisen aseman maksimointiin? Statuskilpailuun. Siinä kirjaimellisesti korut ovat vain yksi tapa osoittaa omaa kyvykkyyttään.

Ja kun kaikki lähtevät kilpailuun mukaan, asetelma jumiutuu paikalleen. Seuraa yhteisöllinen osaamisen tason lasku, koska aika ja resurssit käytetään miltei nollasummaisiin peleihin itsensä tai minkä tahansa toiminnon kehittämisen sijaan (vrt. jenkkilä?). Eli on tehokasta, kun juuri kukaan miehistä ei meikkaa (esim. silottele ihoa, värjää partaa ja kulmakarvoja, valkaise hampaita, laittamalla lihasimplantteja jne.). Jos tarpeeksi suuri porukka alkaisi parantelemaan omaa ulkonäköään meikkaamalla, joutuisivat muutkin lähtemään tähän mukaan, ja taas oltaisiin lähtöpisteessä, eli suhteellinen asema pysyisi samana. Samaa logiikkaa voi soveltaa mihin vain, mutta ajatus sisältää myös joitain ongelmia.

Periaatteessa korukulttuuri on typerää, yhteiskunnan tasolla kohtalokasta. Informaation lisääntyessä korukulttuuri käy luultavasti yhä enemmän tarpeettomaksi. Biologinen kyvykkyys, sosiaalinen asema ja resurssit saadaan selville muilla keinoin.

Sivuttiin aihetta viestiketjussa taannoin:
http://larvanto.blogspot.com/2006/08/peukalosnt.html

Saatoin ymmärtää aiheen myös väärin. Yritän perustella tarkemmin, jos tulee kinastelua.

 
4:31 ip. , Blogger jojddo apsops kirjoitti...

Kyllähän kuninkaalliset, Beckhamit ja muut valtavan rikkaat käyttävät kalliita koruja. Näitä koruja käytetään kuitenkin usein vain juhlissa ja ne ovat aivan järjettömän kalliita. Tuollaiset korut voivat tehdä joihinkin vaikutuksen, mutta jollakin tuhat euroa maksavalla kultaketjulla ei tehdä keneenkään vaikutusta. Korut ovat vain silloin arvokkaita kun ylivoimaisella enemmistöllä jossakin yhteisössä ei ole niihin varaa.

 
4:36 ip. , Blogger Larvanto kirjoitti...

No joo, ehkä ne tehokkuuden kasvun vapauttamat ylimääräiset resurssit menevät enimmäkseen loputtomaan mukavuuden tavoitteluun ja pieniin helpotuksiin kaikilla elämän alueilla. Ehkä korujen haalimistakin enemmän.

 
1:47 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Mitä ovat aina vaan kalliimmaksi käyvät merkkivaatteet muuta kuin koruja? Mitä yhä hulppeammat omakotitalot suurine nurmipihoineen kuin koruja? Entä kalliit mersut ja volvot? Meikit, korut, kultahampaat jne. Funktionaaliset hyödykkeetkin koristellaan.

Katsotaanpa:

Tommin määritelmät

-merkkivaatteet: korupiirteitä
-omakotitalot: konepiirteet hallitsevat
-mersut ja volvot: konepiirteet hallitsevat
- meikit, korut jne.: määritelmän nojalla koruja

Eikö ole kuitenkin sellainen tilanne tällä hetkellä, että lähes kaikki ylimääräiset resurssit uppoavat hierarkisen aseman maksimointiin? Statuskilpailuun. Siinä kirjaimellisesti korut ovat vain yksi tapa osoittaa omaa kyvykkyyttään.

Aivan niin. Käsittääkseni Suomessa pröystäillään eniten juuri koneilla eikä koruilla. Ei täällä ylempi keskiluokkakaan arvotauluja paljon ostele, mersuja kylläkin.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu