perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Kurzweilin esitelmä .

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Kurzweilin haastattelu.

Brussels Journalin kautta (juttu on hyvä, se kannattaa lukea) löytyi Jyllands-Postenin artikkeli, jossa kerrotaan tanskalaisten maltillisten muslimien uudesta verkostosta. Tämä on sitä joukkoa, joka haluaa eurooppalaistua, toisin kuin Abu Labanin paskasakki, joka levitteli niitä kolmea äärimmäisen törkeää väärennettyä kuvaa ympäri islamilaista maailmaa.

maanantaina, helmikuuta 13, 2006

Rikkaissa Persianlahden maissa on kulutusyhteiskunta ilman, että suurin osa paikallisesesta väestöstä joutuu koskaan oikeisiin töihin. Saudi-Arabiassa miesten töinä ei oikein pidetä muuta kuin autokuskin ja toimitusjohtajan hommia. Tämä juttu on kuultu suomalaiselta vuosikausia Persianlahden arabimaissa asuneelta vientihommien veteraanilta. Sellaisissa suojatuissa olosuhteissa voivat säilyä vaikka kuinka taantumukselliset asenteet ja ajattelutavat rinta rinnan modernien vimpaiden ja korkean elintason kanssa.

Pidän teollistumista tärkeämpänä muutosvoimana kuin kauppiasporvarieliitin syntyä. Silloin, kun kansakunnan kilpailukyky riippuu teollisuuden tuotekehityksestä ja innovaatioista, väestöä on pakko kouluttaa laajapohjaisesti. Syntyy painetta meritokratiaan ja pragmaattisuuteen.

Yksi arabikulttuurin kaikkein myrkyllisimmistä piirteistä on läpitunkeva korruptio. Kaikki riippuu suhteista. Öljy- ja kaasuvaroista ei ole Persianlahden maille yhteiskunnallisen kehityksen kannalta oikeastaan mitään hyötyä. Marokko ja Tunisia ovat tietääkseni arabimaailman nykyaikaisimpia maita. Kummankin maan asukkaiden on pakko tehdä oikeita töitä elättääkseen itsensä. Marokko on suosittu turistikohde, joten siellä on opittu suvaitsemaan ulkomaalaisten outoja tapoja. Sekopäähihhuleita löytyy valitettavasti sieltäkin.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Suurista ihmis- tai mistä tahansa joukoista puhuttaessa esinumeerinen ajattelutapa epäonnistuu usein katastrofaalisesti. Parhaimmillaankin esinumeeristen ja numeeristen ajattelijoiden vuoropuhelusta voi tulla vain tyhjänpäiväistä jankutusta tyyliin "eivät kaikki ole", "ei aina korreloi", "täytyy muistaa myös poikkeukset, kuten [tähän jokin tunteisiin vetoava esimerkkitapaus]".

Koska oma ajatteluni on ollut läpikotaisin numeerisella tasolla niin kauan kuin muistan, minun on usein vaikea eläytyä esinumeeristen ajattelijoiden aivoituksiin ja mielenliikkeisiin. Esimerkiksi suurista ihmisjoukosta puhuttaessa minulle on ollut aina täysin ilmiselvää, että lähes kaikenlaisten mitattavien ominaisuuksien vaihteluvälit ovat niissä erittäin suuria. Ryhmä- ja yksilötason kuvauksien välillä on jyrkkä kategorinen kuilu, siis samanlainen kuin on vaikkapa käsitteiden "ylös" ja "jälkeen" välillä. Ryhmätason kuvauksissa asian ydin on ominaisuuksien jakaumissa. Niiden käsittelyyn esinumeerisen ajattelijan työkalut ovat täysin riittämättömät.

Hyvä esimerkki esinumeeristen ja numeeristen ajattelijoiden erosta on se, miten aikoinaan esinumeeriset ajattelijat väänsivät numeeristen ajattelijoiden kehittämästä markkina-arvoteoriasta vastenmielistä ja karkeaa ATM-aktivismia.