perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Steve Sailerin viimeisimmässä on mielenkiintoista USA:n sisäisten muuttoliikkeiden historiaa toisen maailmansodan jälkeen ja muuttoliikeiden vaikutuksia asuinalueiden etniisiin ja rodullisiin koostumuksiin sekä kiinteistöjen hintoihin. Sailer kertoo appivanhemmistaan, jotka asuivat Chicagossa alueella, jolle alkoi muuttaa mustia suuren etelän mustien pohjoisen kaupunkeihin muuton aikoihin. Sailerin appivanhemmat kuuluivat edistyksellisesti ajattelevien ja integraatiota kannattavien kodinomistajien yhdistykseen, jonka jäsenet vannoivat olevansa myymättä kotejaan, kun mustien muutto alkoi. Ensin alueelle muutti keskiluokkaisia mustia. Mustien määrän kasvaessa ja mustien muuttovirran vähitellen alaluokkaistuessa rikostilastot alkoivat synketä. Kiinteistöjen arvot alkoivat laskea. Asunnonomistajien keskinäinen herrasmiesopimus raukesi. Lopulta joutuessaan muuttamaan pois, Sailerin appivanhemmat menettivät elinikäiset säästönsä.

Poliittisesti korrektien (mutta samalla epätosien joukkoon kuuluvien) ajatusten sitkeästä elättelystä omassa päänupissa voi joutua maksamaan kalliisti niin monilla tavoilla. Yksi tapahan on tunnetusti masentua vuosikausiksi ideologian ja todellisuuden välisestä räikeästä ristiriidasta, unohtaa hoitaa hampaansa ja joutua juurihoitokierteeseen. Kun yhdestä harhasta sitten parannutaan, niin helposti heilahdetaan toiseen äärimmäisyyteen - puhumattakaan muista harhoista. Ei käy kateeksi itsepetokseen taipuvaisia. Heidän elämänsä näyttää olevan yhtä vihan ja katkeruuden sävyttämää rämpimistä pettymyksestä toiseen.

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Minusta nimenomaan itsekkäästä ja reaalipoliittisesta näkökulmasta USA:lta ja Britannialta oli suuri virhe kaataa Saddamin hallinto ja ryhtyä miehittämään Irakia. Saarron ja asetarkastusten ansiosta Saddam oli vaaraton. USA:n vastustajilla oli yksi iso propagandavaltti vähemmän. Lisäksi asevoimista merkittävä osa on kiinni Irakissa ja tappioita tulee joka päivä, mistä taas on aiheutunut rekrytointiongelmia.

Täysin selvää on, että Irakiin mentiin nimenomaan öljyvarojen takia. U.S. Geological Survey on tehnyt koko planeetan kattavan kartoituksen potentiaalisesti löydettävistä öljyvaroista. Kyseessä on geologinen kartoitus, jossa etsitään alueita, joilla on ollut sopivalla syvyydella paljon orgaanista ainesta sisältäviä kivilajeja oikean aikaikkunan sisällä ja myös sellaisia kivilajeja sopivina muodostelmina, joihin öljy voi varastoitua miljooniksi vuosiksi. Sattuu olemaan niin, että maailman lupaavimmat öljynetsintäalueet ovat Irakin ja Iranin raja-alueilla.

USA:n tavoite alueella on strategisten öljyvarojen haltuunottaminen. Irakin miehitysoperaatio on kuitenkin kuluttanut suunnattomasti USA:n sotilaallista ja moraalista pääomaa. Rahaa on palanut kolmessa vuodessa 1000 miljardia dollaria. 1000 miljardilla dollarilla saa olettaen 60 dollarin tynnyrinhinnan peräti 17 miljardia barrelia raakaöljyä eli noin USA:n kahden vuoden kokonaiskulutusta vastaavan määrän.

Eikä USA edes saa yhtiöidensä välityksellä haltuunsa ottamaa öljyä ilmaiseksi. Öljy saadaan alennuksella. Jos oletetaan, että USA saa pitkällä aikavälillä öljynsä strategisen haltuunoton avulla 10 prosenttia halvemmalla kuin muuten, investointi maksaa itsensä takaisin vasta 20 vuoden aikavälillä. Eikä kukaan odota miehityksen päättyvän vielä aivan lähiaikoina, ei ehkä vielä moneen vuoteen.

Saddamin kaatamisen taustalla oli ilmeisesti myös fantastinen toiveajattelu, että kunhan vain diktatuuri kaatuu, niin irakilaiset siirtyvät vapauttajaansa kiittäen vakaaseen perustuslailliseen demokratiaan. Todellisuudessa Irak on raakalaisten asuttama klaaniyhteiskunta siinä missä Somaliakin. Mukana sekoittamassa on vielä kaiken lisäksi ulkomaalaisia terroristeja, jotka yrittävät kaikin voimin syöstä Irakia sisällissotaan. Irak onkin sen shiojen suuren pyhäkön tuhoamisen jälkeen lähempänä sisällissotaa kuin kertaakaan miehityksen alkamisen jälkeen. Irakin öljyntuotannossa on ollut muutenkin ongelmia jatkuvan sabotoinnin takia. Jos sisällissota syttyy, kukaan ei saa Irakin öljyä.

Kaikkein eniten Saddamin kaatumisesta kärsivät Irakin - toistaiseksi - parimiljoonainen kristitty vähemmistö ja pienet etniset vähemmistöt. Eniten Saddamin kaatumisesta hyötyvät shiat ja tietysti länsimaiden arkkivihollinen teokraattinen Iran, joka on shiojen liittolainen. Iran panostaa rajusti ydinpommin kehittämiseen samalla, kun USA:lla on kädet sidottuna Irakissa. Tilanne ei voisi olla Iranin kannalta herkullisempi.

Bush on huonoin USA:n presidentti vuosikymmeniin.

Quantum computer works best switched off.

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Fall's Church News Press -lehti kirjoittaa uhkaavasta öljyntuotannon romahtamisesta Meksikon Cantarell-superjättikentällä. Sitaatti:
Within a few years of its discovery in 1976, it was producing over a million barrels a day from only 40 wells. Fifteen years later however, the natural gas pressure driving out the oil started to give out and production started dropping. In response, the Mexican Oil Company PEMEX built a large nitrogen separation plant near the field and started injecting 1.2 billion cubic feet of high-pressure nitrogen into Cantarell each day.

The program worked like a dream; a few years later Cantarell was producing 2.1 million barrels per day? making it number two in the world right up there behind the Saudi's great Ghawar field which is producing on the order of 4.4 million barrels a day. This 2 million barrels a day represents about 60% of Mexican oil production and is what allows the country to export 1.82 million barrels a day most of which went to the United States. [...]
[...] There the matter rested. However, as we know in Washington , you simply can't keep a really good secret very long. Last week, somebody leaked the top secret PEMEX Cantarell Depletion study, and guess what? The situation might just well be a whole lot worse than the Mexicans have been letting on.

An energy consultant in Mexico City published parts of the study and later the Wall Street Journal got to examine the document. It seems there is only 825 feet between the gas cap over the oil and the water that is pushing into Cantarell from the bottom. This distance is closing at between 250 and 360 feet per year.

The more pessimistic of the study's scenarios have Cantarell's production dropping from 2 million b/d to 875 thousand barrels a day by the end of next year and 520 thousand barrels a day by the end of 2008.


Cantarell on artikkelin mukaan rakenteellisesti erikoislaatuinen, joten saattaa olla, että siihen pätee erityisen hyvin teoria, että parempi tuotantotekniikka ei lisää nostettavissa olevien reservien määrää vaan pelkästään nopeuttaa niiden tuottamista loppuun. Niin sanotuilla Enhanced Oil Recovery (EOR) tekniikoilla on muualla lisätty hyödynnettäessä olevien reservien määrää merkittävästi. Tällainen tekniikka on esimerkiksi hiilidioksidin pumppaaminen korkealla paineella lähteisiin hankalasti pumpattavan öljyn pakottamiseksi ulos.

Kuitenkin puolentoista miljoonan päivittäistynnyrin poistuminen markkinoilta nopeasti, siis parin vuoden aikana, varmasti vaikuttaisi öljyn maailmanmarkkinahintaan merkittävästi. Puolitoista miljoonaa tynnyriä on hieman alle kaksi prosenttia maailman koko päivittäistuotannosta.

Jonkun pitäisi muuten kertoa Bushin hallinnolle, että ylivertaisesti tehokkain taloudellinen ase globaalia jihadia sekä terrorismia- ja tietysti sitä Bushin itsensä tapetille nostamaa öljyaddiktiota - vastaan olisi polttoaineveron korottaminen Yhdysvalloissa ja miksei samalla kaikissa OECD-maissa. USA kuluttaa yksin neljänneksen maailman raakaöljyntuotannosta, joten pelkästään USA:n yksipuolinen päätös polttoaineveron korottamisesta hillitsisi merkittävästi raakaöljyn kysyntää maailmanmarkkinoilla, jolloin myös maailmanmarkkinahinta laskisi. Polttoaineveron - tietenkin puhun nyt maaöljypohjaisista polttoaineista - korotus siis itse asiassa sattuisi eniten tuottajien eikä kuluttajien lompakkoon. Samalla USA:n vaihtotaseen vajekin pienenisi. Kyseessä olisi tulonsiirto tuottajilta kuluttajamaiden valtionkassoihin, koska öljyntuottajien olisi pakko myydä öljynsä halvemmalla. Juuri tuohon seikkaan vedoten EU esimerkillisesti kieltäytyi yhtenä rintamana alentamasta polttoaineverotusta viime syksyn hintapiikin aikoihin. Jos kerran USA:ssa on nyt poliittisena tavoitteena öljyaddiktiosta parantuminen, niin öljyjalosteiden hintojen nousua parempaa kannustetta vaihtoehtojen kehittämiselle ja säästämiselle ei varmaankaan ole. Suuriin hinnanalennuksiin on monilla tuottajilla helposti varaa, koska yli 60 dollarin maailmanmarkkinabarrelihinnan ja keskimääräisen 18 dollarin tuotantokustannusten barrelia kohti välillä on yli 40 dollarin kuilu.

Ennustettavaa tietenkin on, että amerikkalaiset halpaan päristelyyn tottuneet katumaasturikuskit protestoisivat ankarasti veronkorotuksia. Kuitenkin amerikkalaiset olisivat luultavasti riittävän vastaanottavaisia isänmaallisuusretoriikalle, että veronkorotuskin voitaisiin saada läpi.

Sainpas pelattua Fagor-tunnukseni IGS:ssä 3d:ksi!