perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Luulin, ettei Saudi-Arabiassa ole rautatieverkostoa . Mutta onpa hyvinkin. Nykyisin rautatie yhdistää sisämaassa sijaitsevan pääkaupunki Riyadhin Persianlahden rannikolla sijaitsevaan Dammamin satamakaupunkiin kahden reitin kautta, jotka yhdistyvät vähän ennen Dammamia. Linkin takaa avautuvaan ratakarttaan on merkitty myös rataverkon laajennussuunnitelmat. Uutta rataa on tulossa tuhansia kilometrejä ja tarkoitus on ilmeisesti yhdistää kuningaskunnan kaikki suurimmat asutuskeskukset. Ymmärrettävistä syistä rataa ei ole sähköistetty. Saudit luottavat diesel-kalustoon. Yksi keskeisistä syistä Riyadhin ja Ammamin välisen radan olemassaoloon on luultavimmin Riyadhissa sijaitseva kuivasatama, joka helpottaa Dammamin sataman kapasiteettipulaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Yhden aiemman merkinnän kommenttiketjussa oli puhetta Malesian vääräuskoisten asemasta. Eräs kommentoija oli sitä mieltä, että heidän asemansa on hyvä, koska heillä "on taloudellinen valta". En tiedä oliko tuo kommentoija kuullut Bumiputra-järjestelmästä, johon kuuluu esimerkiksi määräys, että Kuala Lumpurin pörssiin rekisteröityjen yritysten omistuksesta 30 prosenttia täytyy olla Bumiputrien eli islaminuskoisten malaijien käsissä. Huomattavia etuisuuksia on paljon muitakin mm. julkisrahoitteiseen yliopistokoulutukseen pääsyssä, autojen tuonnissa ja julkisen sektorin tarjouskilpailuihin osallistumisessa. Bumiputra-systeemi suosii enemmistöksi ajat sitten kasvanutta islaminuskoista malaijiväestöä, jota alunperin haluttiin auttaa parempaan asemaan, kun se oli vähemmistöasemassa ja muuta väestöä paljon köyhempi. Käytännössä lukuisat muslimimalaijit nykyään repivät elantonsa yritteliäiden kiinalaisten selkänahasta esimerkiksi olemalla julkisyhteisöjen tarjouskilpailuun osallistuvien firmojen kiintiöomistajina.

tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Esitän alempana tarkempia perusteluita pessimismille Irakin demokratian suhteen. Joku väitti, että pitäisin irakilaisia "ali-ihmisinä".

Ei kannata väheksyä perustuslaillisen ja yksilön oikeuksia kunnioittavan demokratian edellytyksiä. On harhaa ajatella, että olisi olemassa jonkinlainen demokratialle luonnostaan altis "ihmisyys," joka voidaan vapauttaa sorrosta ja sorron poistamisen jälkeen omalla painollaan johtaa oikeudemukaiseen yhteiskuntaan. Ei kannata väheksyä modernin yksilönvapautta kunnioittavan, laillisuusperiaatteeseen ja yksilöiden väliseen tasa-arvoon nojaavan demokratian kulttuurihistoriallista erityislaatuisuutta, siis sitä, että sen syntyminen edellyttää erityisiä historiallisia kehityskulkuja ja olosuhteita. Jalon villin myytti on vain myytti.

Irakin kaltaiset yhteiskunnat perustuvat kokonaan sukulaisuussuhteisiin, eikä pelkästään sisaruksiin ja serkkuihin vaan myös astetta etäisempiinkin suhteisiin, siis heimoon. Se selittää osaltaan noiden maiden korkea syntyvyyttäkin: tuollaisessa yhteiskunnassa vaikutusvaltaa kun saa sukulaisuussuhteilla, on edullista, jos suhteita on paljon. Ne ovat länsimaisen mittapuun mukaan tyystin läpikorruptoituneita, ja niissä kukaan ei hetkeäkään odota saavansa tasavertaista (lue: suhteista riippumatonta) kohtelua lain edessä tai byrokratian rattaissa. Sukulaisten suosiminen on noissa kulttuureissa itsestäänselvä normi eikä paheksunnan aihe kuten meillä. Kusetus ventovieraiden välillä on odotusarvoista.

Venäjä on siinä mielessä arabimaailmaa edistyneempi, että vaikka Venäjäkin on täysin läpikorruptoitunut, hyväveliverkostot Venäjällä eivät sentään perustu verisiteisiin. Venäjän kaltainen maa, jossa luottamus instituutioihin on (syystäkin) heikko, on voimissaan vain, jos keskusvalta on vahva. Venäjä onkin perinteisesti vaappunut kaaoksen ja tyrannian välillä. Samoin Kiina. Arabimaat taas ovat valtioina niin heikkoja juuri siksi, että keskusvalta on niissä niin kyvytön ja laho.

Länsimainen demokratia on vuosisatoja pitkän ja tuskallisen historiallisen kehityksen tulos. Moderni demokraattinen valtio, jonka sisäistä yhtenäisyyttä ja instituutioiden uskottavuutta nepotistiset intressit eivät horjuta, vaatii ensinnäkin individualismin. Länsimaisen individualismin juuret löytyvät muun muoassa myös jo satoja vuosia vanhasta rakkausavioliittoinstituutiosta, joka hävittää selkeät, toisistaan erottuvat sukulinjat ja hämärtää heimositeet. Sukulinjojen sekoittuminen johti pakkoon rakentaa laillisuusperiaatteeseen nojaavaa yhteiskuntaa. Tarvittiin myös nationalismin kaltaisia poliittisia fiktioita "sukulaisuudesta" miljoonapäisten toisilleen ventovieraiden ihmisten muodostamien ryhmien sitomiseksi yhteen emotionaalisin sitein.

Eurooppalaiset kansallisvaltiot alkoivat vähin erin rakentua 1500-luvulta lähtien, kunnes aika oli kypsä kansallisuusaateen nousuun 1800-luvulla. Eurooppalaisen keskusvallan vahvistuttua jouduttiin käymään läpi napoleonit, hitlerit ja stalinit ja muut modernit tyrannit ennen kuin eurooppalainen valtio kypsyi laillisuusperiaatteen sisäistäneiden ihmisten muodostamiksi neuvotteluun kompromisseihin perustuviksi demokratioiksi.

Nyt jotkut sitten luulevat, että Irakiin voidaan tunkeutua, miehittää se ja järjestää pari äänestystä, ja demokratia on valmis. Vakaa nykyaikainen demokratia vaatii valtavan määrän sosiaalista luottamuspääomaa, jollaista ei Irakissa kerta kaikkiaan ole.

Irakissa ei muuten ehkä Saddaminkaan aikana ollut modernia totalitarismia samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa tai Natsi-Saksassa Siellä oli Al-Tikritin klaani, joka hallitsi koko maata. Irakin yhteiskunta perustui Saddaminkin aikana heimositeisiin.

Nyt lukijat saavat arvata kommenttiosastolla minkä kuudestatoista mahdollisesta tuloksesta meikäläinen on saanut Myers-Briggsissä. Niiltä, jotka tietävät, on osallistuminen tietenkin kielletty.