perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Tänään A-talkissa puhuttiin asuntojen hinnoista. Haastateltavina oli kaksi ekonomistia, kumpikin pankista. Käsiteltiin jo vuosikymmenen jatkuneen asuntojen hintojen yhtäjaksoisen nousun taustatekijöitä. Korostettiin kysynnän kasvua ihmisten reaalitulojen noustua edellisen huipun eli vuoden 1989 jälkeen kolmanneksella, kasvanutta vaatimustasoa (epäselvää minulle on miten kasvanut vaatimustaso voi vaikuttaa vanhojen asuntojen hintoihin) ja tietenkin alhaista korkotasoa. Näytettiin käyrä, josta ilmeni asuntojen hintojen eläneen aivan omaa elämäänsä verrattuna yleiseen kustannustasoon.

Tietenkään tarjontapuolesta ei lausuttu halaistua sanaa. Ilmiselvää on, että pankeilla on omat syynsä pelätä tarjonnan kasvua kysyntää vastaamaan ja hintojen putoamista kohtuulliselle tasolle. Sen sijaan minusta on oireellista, että toimittaja laiminlöi työnsä jättämättä puuttumatta asuntojen tarjontaan.

Tunnettu taloustieteilijä Paul Krugman kirjoitti vuosi tai pari vuotta sitten analyysin USA:n asuntomarkkinoista, jossa hän totesi hintojen karanneen käsistä ainoastaan tiheään asutuilla rannikkoseuduilla etenkin Kaliforniassa ja Uudessa Englannissa. Niinpä tietysti voi olettaa oikeasti toimivien asuntomarkkinoiden toimivankin: tontit jossain San Franciscon lahdella on aidosti niukka resurssi. Sen sijaan maan keskiosissa, jossa tilaa riittää ja markkinat toimivat, asuntomarkkinoilla liikkuvan rahamäärän kasvu voi johtaa ainoastaan tarjonnan kasvuun kysyntää vastaavasti.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että suomalaiset ensiasunnonostajat suostuvat mukisematta nostamaan 20-60 vuoden takaisinmaksuajoilla juuri ja juuri maksukykynsä rajoilla olevia asuntolainoja ostaakseen luukkuja, joita saa puolet halvemmalla maissa, joissa asuntomarkkinat toimivat. Miksi tässä maassa ei ole ainuttakaan poliitiikkoa, joka olisi ottanut asian ajaakseen?

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Tänään on kevätpäiväntasaus. Päivä ja yö ovat täsmälleen yhtä pitkät ja seuraavan puolen vuoden ajan päivät ovat öitä pidempiä. Päivän pidentymisnopeus saavuttaa maksiminsa tänään. Vastaavasti päivä lyhentyy nopeimmin syyspäiväntasauksena puolen vuoden kuluttua. Auringon maksimikulmakorkeus tänään on harvinaisen helppoa laskea. Se on yksinkertaisesti 90 - leveysaste. Tampereella aurinko käy tänään 90 - 61.4 = 28.6 asteen korkeudella. Kesäpäivänseisauksen aikana aurinko käy Tampereella korkeimmillaan eli 28.6 + 23.7 = 52.3 asteen korkeudella. Talvipäivänseisauksen aikana auringon maksimikorkeus päivän aikana on vain 28.6 - 23.7 = 4.9 astetta.

Auringon korkeuden vaikutus säteilytehoon on leveusasteen kosini. Vuodenajat voidaan ottaa huomioon laskemalla virtuaalinen leveysaste, joka vastaisi auringon säteilytehon vaikutusta kyseisellä leveysasteella, jos maapallon pyörimisakseli ei olisi kallistunut ratatasoonsa nähden eikä siis vuodenaikoja olisi. Kesäpäivänseisauksen aikana Tampereen tällä tavoin määritelty näennäinen leveysaste 37.7, mikä vastaa Etelä-Espanjaa syys- ja kevätpäiväntasauksen aikana. Auringon viistosta kulmasta johtuen auringon säteily on silloin vaimentunut kertoimella cos(37.7) = 0.79 eli aika voimakasta se on. Talvipäivänseisauksen aikana Tampereen virtuaalinen leveysaste on 61.4 + 23.7 = 85.1 astetta, mikä vastaa Etelänapamantereen sisäosia. Vaimennuskerroin verrattuna kohtisuoraan on silloin cos(85.1) = 0.085 eli aurinko ei juuri lämmitä. Koko päivän ajan lämmitystehoa ei tällaisesta virtuaalileveysasteesta kuitenkaan voida laskea vaan ainoastaan huipputeho, koska päivän pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.

Kuten Tiede&Mies totesikin terminen kevät antaa odotella itseään. Terminen kevät alkaa määritelmän mukaan silloin, kun vuorokauden keskilämpötila on ollut vähintään viikon yhtäjaksoisesti (=pysyvästi) vähintään nolla astetta. Ilmatieteen laitoksen kartoista ilmenee, että Tampereella terminen kevät alkaa keskimäärin huhtikuun alkupäivinä. Varhaimmillaan terminen kevät tulee Suomessa Ahvenanmaalla maaliskuun viimeisinä päivinä. Termisesti kevät on lyhin vuodenaika. Terminen kesä näet alkaa Tampereen seudulla keskimäärin 20.-23.5. Termisen kesän määritelmä on muutoin sama kuin muidenkin termisten vuodenaikojen paitsi, että lämpötilan raja-arvona on +10 C.

Siinä, että pysyvän lumen tulo ja lähteminen korreloivat melko tarkasti termisen talven alkamisen ja päättymisen kanssa, ei varmaan yllätä ketään. Mutta harvempi on tullut ajatelleeksi, että lehtien kasvaminen täysikokoisiksi ja kellastuminen korreloivat termisen kesän alkamiseen ja päättymiseen. Vihreiden täysikokoisten lehtien puussaolo kattaa keskimäärin Tampereella ajan toukokuun viimeisestä viikosta syyskuuhun viimeistä viikkoa lukuun ottamatta. Merkittävin poikkeus noista ajoista, jonka muistan, oli kevät 2004, jolloin koivunlehdet olivat täysikokoiset jo 10.5. mennessä. Mutta silloinpa olikin toukokuun alussa viisi päivää kestänyt poikkeuksellinen helleaalto.