perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Länsimaisen korukulttuurin (ks. Tommin Korut ja koneet -kirjoitus) kulta-aikaa olivat renessanssi ja barokki (gotiikka renessanssia edeltävältä ajalta voitaneen laskea mukaan). Mitä pidemmälle teollistuminen on edennyt, sitä enemmän korukulttuuri on rappeutunut. 1900-luvun pelkistetty ja vulgääri modernismi edusti hyvin väkivaltaista irtiottoa vanhan ajan korukulttuurista.

Nykyajan suhdetta korukulttuuriin luonnehtii välinpitämättömyys. Entisajoista monikymmenkertaistuneista taloudellisista resursseista huolimatta enää ei pröystäillä suurenmoisilla koruilla. Korukulttuurin suhteellinen taloudellinen painoarvo on romahtanut äärimmäisen pieneksi. Uskon, että pohjimmiltaan syy on juuri Tommin mainitsema: kopioinnin kustannusten romahtaminen.

Tulevaisuudessa kopiointi helpottuu kiihtyvästi. Nanotehtaissa voidaan kopioida helposti kaikenlaisia esineitä mitättömään hintaan. Statuksen osoittamisessa koruilla ei silloin ole mitään mieltä. Tekijänoikeudetkaan eivät luultavasti pysty vaikuttamaan asiaan, koska tekijänoikeuksien tiukassa tulkinnassa on viime kädessä kysymys informaation hallussapidon kieltämisestä. Talousjärjestelmä, joka käyttää merkittävän osan resursseistaan informaation kulun rajoittamiseen ja hallussapidon valvomiseen, häviää kilpailussa vapaaseen informaationkulkuun perustuvalle.