torstaina, lokakuuta 26, 2006

Mikko Ellilä kirjoitti fi-lib -blogissa ansiokkaasti anarkokommunismin sisäisestä ristiriitaisuudesta mutta kehui anarkokapitalismia. Minä vastasin kommenttiosastolla seuraavasti:
Paras käytännön esimerkki anarkoindividualismista eli valtiottomasta kapitalismista tähän asti oli Jeltsinin Venäjä. Venäjällä ei efektiivisesti 1990-luvun alussa ollut edes yövartijavaltiota. Niinpä turvallisuus olikin suurimmaksi osaksi yksityisten väkivaltayrittäjien eli mafian tai valtion turvallisuuselinten resurssit laittomasti omaan käyttöönsä anastaneiden käsissä.

Ongelmana käytännön anarkokapitalismissa (joka siis on täysin valtioton) on, että transaktiokustannukset ovat todella korkeita. "Yksityiset turvallisuuspalvelut" käytännössä ottivat yritykset haltuunsa (Uralmash paraatiesimerkkinä) tai vetivät yhtä paljon välistä kuin sosiaalidemokraattinen valtio. Erona valtioon toki oli, että mafiosot käyttivät rahat huoriin ja loistoautoihin eivätkä julkishyödykkeisiin, joita valtio olisi tuottanut eli maanpuolustukseen, poliisiin kohtuupalkkoineen, oikeuslaitokseen ja kaikkeen muuhun yleishyödylliseen.

Venäjän anarkokapitalismi lakkasi olemasta anarkokapitalismia ihan omalla painollaan. Väkivaltayrittäjien keskinäinen kilpailu johti vähitellen keskittymiseen, kun voimasuhteet alkoivat selvitä. Ja hyvä niin, koska väkivaltayrittäjien kilpailu merkitsi ankarimmassa vaiheessaan jatkuvaa ammuskelua ja tuhopolttelua. Oli varsinkin väkivaltayrittäjien oma etu konsolidoitua. Syntyi Uralmashin kaltaisia suuria konglomeraatteja, joiden omistajina oli valtion vahvistuttua onnistuneesti lailliselle puolelle siirtyneitä entisiä suurrikollisia. Venäjällä nähtiin siis 1990-luvun alusta nykyaikaan tultaessa pikakelauksena samanlainen keskittymiskehitys kuin Euroopassa keskiajan kartanotaloudesta nykyaikaan, jossa aatelisto (yksityiset väkivaltayrittäjät) joutuivat alistumaan enenevässä määrin kruunun ja valtiollisen koneiston alaisuuteen. 1700-luvulta alkaen eurooppalaisesta sota-aatelista tuli voittopuolisesti virka-aatelia. Nykyään valtion virkoihin haetaan henkilöstä avoimella haulla ja kuka tahansa vaaditun koulutuksen ja pätevyyden hankkinut voi päästä niihin.

Jotenkin minä voin ymmärtää minarkismia, jossa valtion rooli on rajattu väkivaltamonopolin ja oikeuslaitoksen pyörittämiseen. Anarkokapitalismi sen sijaan on yhtä kaukana reaalimaailmasta kuin anarkokommunismi.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia - kampanjan sivut ovat ylivertaiset! Huomatkaa kruunupäinen irvistävä simpanssi logossa vasemmassa yläkulmassa.