maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Kävin vaimon kanssa lauantai-iltana katsomassa elokuvan 28 Weeks Later, joka on jatko-osa elokuvalle 28 Days Later.

Erinomainen kauhu/jännitys/zombi-elokuva. Taustatarinahan oli, että nopeasti ruumiinnesteiden välityksellä tarttuva Rage-virus, joka tekee ihmisestä raivohullun ja järjettömän tappajan, pääsee laboratoriosta karkuun ja tuhoaa Britannian koko väestön lukuun ottamatta pientä määrää selviytyjiä siellä täällä. Jatko-osan tapahtumat jatkuvat siitä mihin ykkösosa jäi. Sitten siirrytään ajassa eteenpäin. 28 viikon kuluttua epidemian puhkeamisesta Lontoon jälleenasutus alkaa amerikkalaisten NATO-joukkojen taatessa turvallisuuden. Docklandsin luksuskerrostaloissa Isle of Dogsilla asuu ensimmäiset 15 000 siviiliä. En paljasta juonta vaan totean, että virus pääsee kuin pääseekin leviämään asuttajien joukkoon ja pian helvetti repeää valloilleen.

Vera I. ei varmaan arvostaisi kameran heilumista zombien jahdatessa. Minua se ei häirinnyt. Mielestäni kameratyö on kuitenkin ihan hyvää ja lisää vauhdin- ja paniikintunnetta. Päähenkilöt ovat aivan tavallisia ihmisiä ja hyvin näyteltyjä vaikka kyseessä onkin B- elokuva. Robert Carlyle tekee erityisen hyvää työtä. Canary Wharfin palopommitukset ovat hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Tulen loimussa punaisena hohtava amiraali Nelsonin pää on hieno näky. Kameratyö ja visuaalinen ilme yleensäkin muistuttavat soveltuvin osin uutiskuvaa sotatoimialueelta. Että asiat menevät päin helvettiä USA:n armeijan vastatessa turvallisuudesta on varmaan jonkinlainen kannanotto ajankohtaisiin asioihin tai sitten ei. Juonessa on tietenkin aukkoja, mutta se ei paljon haittaa. 28 WL on zombieleffa eikä mikään Sherlock Holmes -pätkä. Musiikki on brittiläistä instrumentaalista ahdistusrokkia, joka toimii yhdessä autioituneen Lontoon katumaisemien kanssa ja muutenkin koko elokuvassa aivan erinomaisesti.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu