tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Steve Sailerin loistava essee How to Help the Left Half of the Bell Curve esittää realiteetteihin pohjautuvia ehdotuksia kogniitiivisesti vähempiosaisten ihmisten aseman parantamiseksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Kaiken maailman bylbörgagelundit ja muut vaahtosuiset älykkyyserojen kiistäjät pelaavat suoraan kognitiivisen eliitin, jonka jäseniä he ovat, pussiin, ja estävät avoimen keskustelun toimivista ratkaisuista. Tuo essee on tietysti myös erinomainen muistutus Humen giljotiinista ja sen käytännön moraalifilosofisesta merkityksestä.

1 kommenttia:

6:30 ip. , Blogger Jukka kirjoitti...

Tärkeä pointti. Se, että eliitti kieltäytyy myöntämästä, että maailmassa on ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka kohtaavat elämässään jatkuvasti ongelmia koska ovat älyllisesti alemmalla tasolla kuin eliitti, on välinpitämättömyyttä.

Samanlaista välinpitämättömyyttä kuin jos sanoisi, että köyhyttä ei ole olemassa eikä sille tarvitse tehdä siksi mitään.

Sailerin tekstissä tulee köyhyyden ja tyhmyden ohella kolmas ongelma: moraalittomuus. Kun eliitti mainostaa joka paikassa että moraali on naurettavaa ja vanhanaikaista ja että täydellinen vapaus on elämän autuus, alaluokka uskoo tämän ja luulee että elämä on sekoilua, huoraamista ja ryyppäämistä.

Eliitti vie alaluokan lapsilta turvan, syöksee alaluokan naiset yksinhuoltajuuteen ja hyväksikäytön kohteeksi.

Eliitti nauraa köyhille.

Joku Krohnin eliittisuvun tyttönen (Irina) kirjoitti kirjan "Tottelematta paras". Kuvastaa juuri eliitin asennetta. Älkää noudattako mitään moraalia, että saamme nauraa alennuksellenne !

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu