keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Luin Jokelan kouluammuskelijan ajatuksia netistä. Joku oli napannut talteen nuorukaisen viimeaikaisia kirjoituksia. Ampuja oli klassinen angstinen teiniälykkö, joka oli ilmeisesti Nietsczhensä lukenut. Narsistisella tavalla erittäin häiriintynyt miehenalku.

Narsististen oireiden melko tavanomainen syntytapa on koettu syvä turvattomuudentunne kasvuiässä, joka vaikutuksiltaan sitä pahempi mitä varhaisemmasta iästä lähtien sitä on koettu. Siitä johtuen narsisti ei luota keneenkään eikä mihinkään, ei pohjimmiltaan edes itseensä. Kompensaatioksi kehitellään fantasioita omasta ylivertaisuudesta. Ampujahan nimitti itseään suorastaan jumalaksi verrattuna aivottomiin massoihin.

En muista, että tällaista silmitöntä joukkomurhatapausta olisi tapahtunut koskaan Suomessa ennen tämänpäiväistä. Oppilaat ovat kyllä tappaneet toisia oppilaita tai opettajia muutamia kertoja viimeisten parikymmenen vuoden aikana. Nämä tapaukset ovat liittyneet usein jollain tavalla rankkoihin koulukiusaamistilanteisiin ja niissä on ollut kyse kostamisesta. Luulen, että tällaisten tapauksien yleistyminen länsimaissa on yksi oire monien joukossa narsististen persoonallisuushäiriöiden yleistymisestä. Mielenterveysongelmat painottuvat nykyään eri tavalla kuin vielä puoli vuosisataa sitten.

1960-luvulta alkaen länsimaisessa ihmistieteissä on vallinnut hyvin voimakas tendenssi purkaa länsimaisen sivilisaation rakenteita. Tiedän vaikkapa tänä vuonna käytössä olevista Tampereen yliopiston kasvatustieteen oppikirjoista, että tuon ajattelun hedelmät eivät ole hävinneet yhtään minnekään. Tarkoitan tässä nyt sellaisia perustavaa laatua olevia asioita kuin auktoriteetin käsite, joka on täysin välttämätön lasten ja nuorten kasvatuksessa. Brittiläinen vankilapsykiatri Anthony Daniels on kirjoittanut näistä asioista paljon ja todella terävästi. Kasvatustieteilijöiden ja muiden alojen dekonstruktioon viehtyneiden länsimaisten ihmistieteilijöiden ajatukset vähitellen löytävät tiensä yhteiskunnan pohjalle, jossa ne tekevät erityisen paljon vahinkoa.

Toisaalta on muistettava, että mitkä tahansa ajatukset voivat vääristyä katutasolla vahingollisiin muotoihin. Olihan 1960-luvun kulttuurivallankumouksenkin taustalla kaunis ajatus ihmisten tasa-arvosta ja uskosta ihmisen hyvyyteen. (Jopa Kiinan kulttuurivallankumouksen taustalta voidaan mutkan kautta löytää sama juuri, koska Kiinan kommunistivallankumous kanavoi Kiinan alimpien yhteiskuntaluokkien syvää tyytymättömyyttä osaansa ja koska voidaan hyvällä syyllä väittää vallankumousten ajautuvan suurella todennäköisyydellä syömään lapsensa Leninin, Stalinin, Maon ja Robespierren mallin mukaisesti.) Ehkä Kokkarisen kannattamassa ajatuksessa eri kansankerroksille sopivista totuuksista on sittenkin jotain perää.

Narsistisiin persoonallisuushäiriöihin ja lievempiin narsismin muotoihin tämä kaikki liittyy siten, että rakenteiden purkaminen, kuten vanhempien auktoriteetin lastensa yli tai opettajan auktoriteetin oppilaidensa yli, luo turvattomuudentunnetta. Ihmisen mieli tarvitsee kasvaessaan vakautta, sääntöjä ja rajoja edes kunnolla hahmottaakseen mitään. Liian hahmoton maailma synnyttää primitiivistä kauhua, jonka hallitakseen ihmisen on kehitettävä rauhoittuakseen kuvitelma itsestään riittävän voimakkaana ja älykkäänä selvitääkseen. Tuollaiset kuvitelmat ovat pienen lapsen tapauksessa tietenkin täysin epärealistisia. Kun ihminen tottuu tuohon selviytymiskeinoon, se häiritsee normaalia tunne-elämän kehittymistä pahimmassa tapauksessa estäen sen kokonaan.

13 kommenttia:

8:43 ap. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Ehkä Kokkarisen kannattamassa ajatuksessa eri kansankerroksille sopivista totuuksista on sittenkin jotain perää.

Olen itse ollut jo pitkään sitä mieltä, että eri ihmisille pitäisi olla vähän erilainen totuus siitä, millainen yhteiskunta on. Joillekin sen on syytä olla jopa selvästi vähän väärä.

 
10:00 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Hienoa. Nyt voimmekin pohtia teoreettisesti miten sellainen yhteiskunta järjestetään. Keskeinen kysymys on miten pääsy eri totuustasoille on säädetty ja miten sitä valvotaan.

 
10:49 ap. , Blogger jari kirjoitti...

Mallia voisi hakea keskiaikaisesta katolisesta kirkosta.

 
11:38 ap. , Blogger Timo kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

 
11:40 ap. , Blogger Timo kirjoitti...

Koululaitoksenhan tehtäväksi tuo on jäänyt, eikä se näemmä kykene hoitamaan leiviskäänsä... Ymmärtääkseni alaikäisille on perinteisesti koetettu luoda kuva yhteiskunnasta harmonisempana ja turvallisempana kuin mitä se on - aikuisiällä olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että koulu on ainakin osittain vastuussa maailmankuvani lapsellisuudesta, mutta vaikka piilo-opetussuunnitelma olisi tapauksessani tuottanutkin suurin piirtein toivotun lopputuloksen, on selvää, että nykynuoriso elää toisenlaisessa informaatioympäristössä, jossa kyyninen elitismikin on yhä enemmän kansanhuvia. (Tasapuolisuuden nimissä, ketään aiheettomasti syyttelemättä, olisi nimittäin syytä uhrata pari ajatusta sille, että ampuja oli omissa kirjoituksissaan radikaalisti enemmän Kokkarisen ja Danielsin tapaisten auktoriteettien kuin 60-lukulaisten kasvatustieteilijöiden linjoilla!)

[korj. kir. virh.]

 
11:46 ap. , Blogger Joku tyyppi kirjoitti...

Kuulostaa vähän Leo Straussilta...

http://en.wikipedia.org/wiki/Leo_Strauss#Noble_lies_and_deadly_truths

Oli miten oli,Timolla on pointtia. Kyllä se koululaitoksen kannattama "sopiva totuus" on juuri sitä ideologista polttoainetta "tekopyhyyttä" vihaavalle teiniangstaajalle.

 
11:52 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Tuota noin, en tarkoittanut sitä, että ampuja olisi omaksunut ideologiansa 60-luvun kasvatustieteilijöiltä. Tekstini kannatta varmaan lukea uudestaan, jos siitä tuollainen kuva jäi.

 
1:34 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Ei kai sitä totuutta tarvitse ulkopuolelta säätää. Jos yhteiskunnallisilla totuuksilla on vapaat markkinat, ihmiset gravitoituvat sellaisten totuuksien ääreen, jotka heitä eniten miellyttävät.

Näinhän kävi tässäkin tapauksessa, sosiaalidarwinistis-linkolalaisen maailmankuvan ääreen gravitoitui nuori mies, jonka perusturvallisuus ja todennäköisesti mielenterveys laajemminkin oli rikki.

Täytyy muistaa, että elämme kunakin hetkenä parhaassa mahdollisessa maailmassa.

 
1:34 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Mallia voisi hakea keskiaikaisesta katolisesta kirkosta.

Muita malleja ovat mm. skientologia ja antroposofia. Tai vaikkapa kiinalaistyyppinen byrokratia.

 
1:41 ip. , Blogger Timo kirjoitti...

Markku, et niin, mutta tahdoit tämän tapauksen valossa osoittaa jotkin ajatukset vaarallisiksi, ja mielestäni päädyit selvästi merta edemmäksi kalaan.

 
2:28 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Markku, et niin, mutta tahdoit tämän tapauksen valossa osoittaa jotkin ajatukset vaarallisiksi,

Haluaisin tässä tarkentaa sen verran, että ajatukset eivät sinänsä olleet haitallisia vaan se, että niitä alettiin toteuttaa liian perusteellisesti ja liian suuressa mitassa ennen kuin niiden vaikutuksista oli tarpeeksi tietoa.

ja mielestäni päädyit selvästi merta edemmäksi kalaan

Sitten me olemme eri mieltä. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kasvatuksessa ei olla nykyään tarpeeksi autoritäärisiä. Toisaalta pelkkä autoritäärisyyskään ei riitä.

Lapsen tai nuoren mieli on jäsentymätön. Se tarvitsee rakennusaineekseen jotain vakaata vaikka vain hylätäkseen tai ylittääkseen sen myöhemmässä kehitysvaihesssa.

Tiedollisen kehityksen osalta voisin mainita esimerkkinä, ettei ala-aste -ikäisten esimerkiksi tarvitse tietää aksioomista, joukosta ja todistamisesta yhtään mitään. Sellaiset asiat eivät kerta kaikkiaan hahmotu normaaleille sen ikäisille millään tavoin.

Nykyisessä opettajakoulutuksessa painotetaan aivan liikaa ryhmätyötä, kritiikkiä ja keskustelua aivan liian varhaisessa vaiheessa. Opetuksen tehtävänä on konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti ohjata oppija itse kokeilemalla ja tutkimalla oppimaan asiat. Tällainen vaatimus on aivan mahdoton, jos siinä mennään liian pitkälle tai jos sitä sovelletaan liian varhain. Koulujen ja ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmien sisältämien asioiden keksimiseen meni sivilisaatiolta satoja tai jopa tuhansia vuosia. Tarvitaan riittävästi silkkaa mallioppimista ennen kuin ihmisellä alkaa olla riitävästi pureksittavaa asioiden syvällistä oppimista varten.

Tunne-elämän kehityksen kannalta on tärkeää, että vanhempia oikeasti kiinnostaa luoda kontakti lapsiinsa. Liian itsekeskeinen vanhempi ei siihen pysty. Vanhemmat ja lapset eivät ole tasa-arvoisia. Vanhemmat ovat hierarkiassa ylempänä ja viime kädessä päättävät asioista, koska he vastaavat kaikesta. Kliseitähän nämä ovat, mutta olen valitettavasti joutunut seuraamaan sivusta mitä ensimmäinen kohta tarkoittaa käytännössä.

Koulussa opettajilla pitää olla tehokkaat kurinpitotyökalut. Jos opettaja on kerran vastuussa oppilaidensa turvallisuudesta ja työrauhasta, hänellä täytyy olla niiden noudattamiseen keinot. Koulussa pitää noudattaa New Yorkin nollatoleranssin kaltaista kuria. Kurin pitää olla koko järjestelmää kuten armeijassa eikä yksittäisten opettajien henkilökohtaisen auktoriteetin varassa.

 
3:16 ip. , Blogger tommi kirjoitti...

Minua tällaisena kaappilibertaarina kyllä aina hirvittää kun asioita aletaan kieltää, pimittää tai vääristää siksi, etteivät ne sovi jollekulle.

Lapset ovat tietenkin siihen tehokkain tekosyy. Siksi olen joskus ajatellut, että ne pitäisi eristää aikuisista että edes aikuiset saisivat elää objektiivisessa, tabuttomassa ja arvovapaassa ympäristössä.

Näitä "suojelua tarvitsevia" syypäitä on tietenkin paljon muitakin. Milloin jotain kuolevia primitiivisiä taikauskoja, milloin erilaisia "sairauksia" ja "riippuvuuksia" joita nimetään kiihtyvällä vauhdilla.

Yksi ajatus voisi olla, että aikuisten objektiivinen kommunikaatio ja kulttuuri on tärkeintä. Sen eteen voi joskus uhrata jopa lasten turvallisuuden.

Ja niin jossain määrin tietenkin tehdäänkin, eivät nämä ole mitään mustavalkoisia valintoja. Eivät innokkaimmatkaan lasten"suojelijat" lopulta käytä aikaansa minimoidakseen kaikki olemattomimmatkin riskit (näinhän pitäisi tietenkin tehdä jos olisi absoluuttisia arvoja koska sellaisen arvo on ääretön vaikka todennäköisyys olisi kuinka pieni, kunhan se vain on nollaa suurempi.)

Opettajakoulutuksesta: koulut saavat rahaa oppilasmäärän mukaan. Ongelmaoppilaista jopa enemmän. Tietenkin osa opettajista haluaisi pahimmat häiriköt pois, mutta järjestelmän "suvaitsevaisuus" ja "moniarvoisuus" tulevat tulojen maksimoinnista eivätkä niinkään ideologioista.

Siitä, ettei kurin pidä perustua mihinkään opettajan auktoriteettiin vaan koulun sääntöihin olen mahdollisimman paljon samaa mieltä.

 
4:00 ip. , Blogger http://helanes.blogit.kauppalehti.fi kirjoitti...

Ainoa kyseiseen tapaukseen hiomani kommentti:
http://helanes.kauppalehti.fi/2007/11/08/ei-pilkahda-enaa
Mutta noita muita pohdintoja liipaten:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/09/19/insinoorin-sielu
ja
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/11/16/facebook

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu