tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Olisi mielenkiintoisempaa, jos aurinkokuntamme olisi kaksoistähtijärjestelmä. Kolmen kappaleen järjestelmät eivät ole stabiileja, elleivät kaksi kolmesta tähdestä muodosta paria, jonka gravitaatiokeskipistettä kolmas kiertää. Samalla tietysti tähtiä voisi olla enemmänkin. Yhden tähden järjestelmät ovat itse asiassa muistaakseni niukasti vähemmistössä universumissa. Yli kahdeksan tähden järjestelmiäkin kai tunnetaan.

Mukavaa olisi, jos aurinkomme olisivat eri spektriluokissa, joita riittää kirkkaista sinertävistä punaisiin. Ne voisivat kiertää myös eri ratatasoissa, jolloin saataisiin mukavaa lisävaihtelua vuorokausi- ja vuodenaikarytmeihin. Ei myöskään haittaisi, jos niistä osa tai kaikki olisivat kirkkausmuuttujia - joko pimennys- tai fyysisiä muuttujia. Sykkivät muuttujat, joiden koko ja samalla kirkkaus muuttuvat jaksollisesti, ovat usein stabiileja ja myös pitkäikäisiä. Kaivattuja mielenkiintoisia ennustamattomia tapahtumia toisivat purkausmuuttujien purkaukset. Ja jotta kaikki auringot eivät olisi tylsän muotoisia kiekkoja, joidenkin parina voisi olla lähellä kiertävä musta aukko, joka imee pariltaan materiaa muodostaen kirkkaana hohtavan kaaren kuumaa kaasua.