tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Kurzeil AI:n kautta löytyi pari mielenkiintoista teknologia-aiheista artikkelia:

Nanoscale computer memory retrieves data 1,000 times faster

Scientists unlock secrets of protein folding

maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Kävin vaimon kanssa lauantai-iltana katsomassa elokuvan 28 Weeks Later, joka on jatko-osa elokuvalle 28 Days Later.

Erinomainen kauhu/jännitys/zombi-elokuva. Taustatarinahan oli, että nopeasti ruumiinnesteiden välityksellä tarttuva Rage-virus, joka tekee ihmisestä raivohullun ja järjettömän tappajan, pääsee laboratoriosta karkuun ja tuhoaa Britannian koko väestön lukuun ottamatta pientä määrää selviytyjiä siellä täällä. Jatko-osan tapahtumat jatkuvat siitä mihin ykkösosa jäi. Sitten siirrytään ajassa eteenpäin. 28 viikon kuluttua epidemian puhkeamisesta Lontoon jälleenasutus alkaa amerikkalaisten NATO-joukkojen taatessa turvallisuuden. Docklandsin luksuskerrostaloissa Isle of Dogsilla asuu ensimmäiset 15 000 siviiliä. En paljasta juonta vaan totean, että virus pääsee kuin pääseekin leviämään asuttajien joukkoon ja pian helvetti repeää valloilleen.

Vera I. ei varmaan arvostaisi kameran heilumista zombien jahdatessa. Minua se ei häirinnyt. Mielestäni kameratyö on kuitenkin ihan hyvää ja lisää vauhdin- ja paniikintunnetta. Päähenkilöt ovat aivan tavallisia ihmisiä ja hyvin näyteltyjä vaikka kyseessä onkin B- elokuva. Robert Carlyle tekee erityisen hyvää työtä. Canary Wharfin palopommitukset ovat hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Tulen loimussa punaisena hohtava amiraali Nelsonin pää on hieno näky. Kameratyö ja visuaalinen ilme yleensäkin muistuttavat soveltuvin osin uutiskuvaa sotatoimialueelta. Että asiat menevät päin helvettiä USA:n armeijan vastatessa turvallisuudesta on varmaan jonkinlainen kannanotto ajankohtaisiin asioihin tai sitten ei. Juonessa on tietenkin aukkoja, mutta se ei paljon haittaa. 28 WL on zombieleffa eikä mikään Sherlock Holmes -pätkä. Musiikki on brittiläistä instrumentaalista ahdistusrokkia, joka toimii yhdessä autioituneen Lontoon katumaisemien kanssa ja muutenkin koko elokuvassa aivan erinomaisesti.

Minä ja yksi kaverini keskustelimme kerran Larry Summersin tapauksesta ja sananvapaudesta. Summers oli Harvardin rehtori, jota vastaan käynnistettiin vuonna 2005 ajojahti, jonka päätteeksi hänet erotettiin, koska Summers oli sanonut julkisessa puheessaan, että vaikka naisten ja miesten lahjakkuuskeskiarvo onkin sama, miesten hajonta on suurempi kuin naisten, jolloin sekä huipulla että pohjalla on enemmän miehiä. Yksi ajojahdin tulos oli, että Harvard päätti sijoittaa 50 miljoonaa dollaria "diversiteetin edistämiseen". Lähde.

Kaverini totesi, että sanan- ja liikkumisen vapaus ovat työväenluokkaisia arvoja, eivät keskiluokkaisia. Toteamuksesta tuli heti mieleeni Orwellin romaani 1984, jossa yhteiskunnan kolmijako oli seuraava: Puolueen sisä- ja ulkorengas sekä prolet. Prolet elivät materiaalisessa kurjuudessa mutta kukaan ei paljon piitannut heidän sanomisistaan ja heillä oli lupa normaaleihin rakkaus- ja perhesuhteisiin. Puolueen sisärengas eli luksuselämää ja käytti totaalista valtaa yhteiskunnassa. Puolueen ulkorengas eli keskiluokka eli materiaalisesti siedettävää elämää mutta joutui alistumaan mitä ankarimpaan poliittiseen korrektiuteen ja ajatuskontrolliin.

Siinä missä yläluokka on aristokraattista ja kannattaa perinteitä ja vakautta - ja prolet kykenevät korkeintaan lynkkausjoukkojen muodostamiseen ja muuhun lyhytjänteiseen öyhöttämiseen, koulutetun keskiluokan arvot, asenteet ja organisointitaito ovat kaiken vallankumouksellisen totalitarismin alkujuuri. Nimenomaan yliopistointellektuellit ovat osoittautuneet kaikkein vaarallisimmaksi ihmisluokaksi. Kommunismin nimissä heidän joukostaan nousseet ovat masinoineet sadan miljoonan ihmisen murhan, hyvä asian puolesta tietysti. Vuosisadan alussa intellektuellit kannattivat rotuhygieenistä Darwinin väärintulkintaa ja edesauttoivat natsismin nousua. Samasta lähteestä ovat peräisin myös radikaalivihreä ja feministinen totalitarismi (ks. Ruotsin ROKS-järjestö).

Keskiluokka on välittömästi yläluokan alapuolella ja keskiluokkasta noustaan yläluokkaan jos noustaan. Perinteinen keskiluokan vallankumouksellisten menetelmä on proletariaatin hyväksikäyttäminen muurinmurtajana yläluokkaa vastaan. 1900-luvulla keskiluokkaiset vallankumoukselliset käyttivät aseenaan työväenluokkaa. 2000-luvun proletariaattia rakennetaan ongelmamaahanmuuttajajistosta. Kovan linjan monikulttuurisuusideologiassa assimilaatio on kirosana. Euroopan ulkopuolelta saapuvalle maahanmuuttajalle on varattu toiseusfetissin rooli. Muuttajan erilaisuutta ja erityistarpeita ylikorostetaan. Kantaeurooppalaista kulttuuria ja elämäntapaa halveksitaan ja sen tukipilareihin kohdistuu jatkuva negatiivinen propaganda. Valkoinen lihaa syövä heteromies on kaiken pahuuden alku ja juuri mutta tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kulttuurien barbaarisia puolia vähätellään ja käsitellään silkkihansikkain. Konkreettisena esimerkkinä voisi mainita saksalaisen tuomarin käyttäneen Koraania oikeuslähteenä perustellessaan tuomiota, jonka mukaan nopeutettua avioeroa ei voitu myöntää saksanmarokkolaiselle nuorelle naiselle, jota saksanmarokkolainen aviomies pahoipitely ja uhkaili. Tuomarin mukaan Koraani sallii vaimon pahoinpitelyn (Koraani sallii sen viimeisenä keinona vaimon tottelemattomuuden suitsimiseen), joten pahoinpitelyä ei voida pitää pikaeron perusteena. Kantaväestön rasismia vastaan käydään julkisilla varoilla jatkuvaa kamppailua mutta ongelmamaahanmuuttajaryhmien muuhun väestöön suhteutetusti moninkertaisia rikoslukuja hyssytellään mediassa, vaikka tiedot ovat kyllä saatavissa viranomaisten ylläpitämistä tilastoista(Suomessa oikeuspoliittinen tutkimuslaitos).