maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Fyysikkoenoni kertoi pari tragikoomista anekdoottia ydintekniikan pioneeriajoilta. Los Alamosin laboratoriossa 1940-luvulla käsiteltiin plutoniumia, joka on alikriittisenä ja kiinteässä muodossa jokseenkin täysin harmitonta: plutonium säteilee lähinnä alfa-hiukkasia, jotka eivät läpäise edes paperiarkkia. Kävi kuitenkin niin hassusti, että kaksi sopivan kokoista plutonium-mötikkää pääsi lipsahtamaan yhteen muodostaen näin kriittisen massan. Seurauksena oli voimakas gammasädepurkaus. Lipsauttaja otti palaset erilleen välittömästi mutta kuoli seuraavana päivänä säteilysairauteen. Muut huoneessa olleet jäivät henkiin nopean reagoinnin ansiosta.

Bulgariassa 50-luvulla oli laboratorio, jossa uraanisauvoja lojui ämpärissä. Laboratoriossa oli myös hana, josta sai raskasta vettä. Eräänä iltana siivooja työskenteli laboratoriossa ja tarvitsi vettä. Hän laski hanasta raskasta vettä ämpäriin, jossa oli uraanisauvoja. Seuraus: säteilyilmaisimet pärähtivät puolen kilometrin päässä.