tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Jääkiekkossa muuten tappelut eivät ole mitenkään erityisen vaarallisia verrattuna kyynärpää-, laita- ja polvitaklauksiin tai jatkuvaan mailalla hakkaamiseen. Luistimet jalassa on paljon vaikeampaa saada lyönteihin kunnolla voimaa kuin jalat tukevalla maaperällä. Erityisesti nilkkoihin hakkaaminen jää helposti pelin tuoksinassa tuomarilta näkemättä, joten sitä käytetään taktisena aseena. Tappeluilla on jääkiekkossa erityinen kurinpidollinen funktio: sikailijalle kostetaan vetämällä turpaan. Usein joukkuessa on muutama kovanaama, jolle tappelutehtävät on erityisesti delegoitu. Paradoksi on, että ilman tappeluita jääkiekossa olisi enemmän sikamaisia otteita ja loukkaantumisia. Pillin viheltämisen jälkeen nähdyt torikokoukset, läpsimiset ja nyrkiniskut ovat osa sisäistä kontrollia.

Yläasteella omalla luokallani ja rinnakkaisluokalla oli puolisen tusinaa jääkiekkoilijaa. He eivät olleet mitenkään erityisen huonosti käyttäytyviä. Otoskoko on tosin pieni. Yksi kaverini sen sijaan suoritti varusmiespalveluksensa Satakunnan lennostossa, joka on tamperelaisten jääkiekkoilijoiden tavanomainen palveluspaikka sijaintinsa takia. Hän kuvasi jääkiekkoilijanuorten käyttäytymistä "koltiaismaiseksi", mikä tarkoitti jonossa etuilua, tönimistä ja muuta erilaista huonotapaisuutta.

Minusta vaikuttaa, että nyrkkeily on harvemmin kukkahattuosaston hampaissa kuin jääkiekko, vaikka nyrkkeilyssä tajun kankaalle lyöminen vastustajalta on yksi sallituista keinoista voittaa. En paheksu nyrkkeilyä millään tavalla, koska se on rehti kamppailulaji eikä kenenkään ole pakko nousta kehään. Jääkiekossa kenties häiritsee se, että jääkiekko ei ole virallisesti kamppailulaji mutta se ei ole varsinkaan harrastajiensa mielestä mikään tavallinen palloilulajikaan. Nyrkkeilyssä sen sijaan lajin eetokseen kuuluu kurinalaisuus, eksplisiittiset säännöt ja paheksunta kehän ulkopuolella tappelemista kohtaan.

Minun puolestani jääkiekko saa olla juuri sellaista kuin se on, kunhan huonot puolet pysyvät kaukalossa. Näin ei valitettavasti aina ole varsinkaan alkoholin ollessa mukana kuvassa. Johannes Knektman kertoi taannoin blogissaan tapauksesta pubin vessassa, jossa voimakkaassa humalatilassa olleet (kolmekymppiset) jääkiekkoilijat saivat nerokkaan idean alkaa kuseskella muiden vessassa olijoiden päälle. Tyypit odottivat varmasti pääsevänsä tappelemaan provokaation seurauksena. Kerran puolitusinaa TTKK:n kiekkoseura Hiki Hockeyn tyyppiä änkesi päissään kuokkimaan TTgoK:n saunailtaan Konetalon saunassa. He olivat selvästi pettyneen oloisia, kun emme ryhtyneet voimakeinoin heittämään heitä ulos, mistä olisi tietenkin saatu tappelu aikaan. Pari heistä jäi sisälle saamaan oppia meiltä, muut poistuivat vähän aikaa ölistyään käytävään.

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Alkoholi ja joukkueurheilu tiivistävät sitä entisestään. Jääkiekkoilijoiden huono käytös siviilissä ei ole mikään valtakunnan ongelma numero yksi mutta jos jääkiekko todella halutaan laskea osaksi kamppailulajeja, niin jääkiekkojoukkueeseen kuulumista olisi varmaan syytä pitää samalla tavoin rangaistuksen koventamisperusteena pahoinpitelyjutuissa kuin muidenkin kamppailulajien harrastamista.

2 kommenttia:

4:30 ap. , Blogger IDA kirjoitti...

Oikeastaan hyvä idea. Pallopelithän ovat oikeastaan joukkueiden välisiä kamppailulajeja.

Nykyäänkin on kai vielä sellaista eetosta, että törkeä käytös kentän ulkopuolella johtaa joukkueesta sulkemiseen, mutta se taitaa olla vähenemään päin. Eli lajin sisäinen "v-koodi" ei välttämättä toimi siinä mielessä missä urheilun pitäisi olla kasvattavaa.

Tuossa yhdessä tapauksessa olisi voinut soveltaa vilkkuvan, tamperelaisen kiekkolegendan lausahdusta: "Vetskarit kiinni ja nimet lehtiin." Ja sanktiot päälle.

 
2:43 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

On sellainen olemassa - siis että törkeästä käytöksestä rangaistaan. On kuitenkin myös niin, että se, mikä on sopii Jupiterille, ei sovi härille. Eli kiekkoilijalta "törkeää" ei ole ihan sama kuin mitä ihmiset yleensä mieltävät.

Puhuin tönimisestä, "hevosenleikeistä", yleisestä pojankoltiaisuudesta ilmiöinä, joissa rikotaan niitä normaalin hyvätapaisuuden sääntöjä, jotka koskevat "meitä kaikkia", mutta joiden vähäiset rikkomiset voidaan satunnaisesti pistää 'pojat on poikia'-juttujen piikkiin. Tämä ei ole mikään maailman suurin ongelma, mutta ei se ole myöskään reilua niitä kohtaan, jotka eivät pelaa.

Tämä on jonkinlainen universaali ilmiö. Amerikkalaisessa populaarikulttuurissa nuorisokuvaukset sanotaan 1960-luvulta eteenpäin ovat lähes poikkeuksetta sisältäneet "jock"-tyypin, nuoren urheilevan miehen, jolla on lupa käyttäytyä huonosti. Tämä stereotyyppi on todennäköisesti vaikuttanut myös siihen, miten meillä nuorten joukkueurheilijoiden ja etenkin jääkiekkoilijoiden ryhmäidentiteetti muodostuu. Tavallaan sellaista käytöstä odotetaan.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu