maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Jääkiekon MM-kisojen välisarjan Suomi-USA pelin meni eilen tappeluksi pelin jo päätyttyä. Suomalaiset murskasivat USA:n kolmannessa erässä halliten peliä ja nousten 0-2 tappioasemasta voittolukemiin 3-2. Amerikkalaiset menettivät täysin hermonsa.

Suomalaistenkin suhtautuminen tappeluun valmennusjohtoa myöten synnyttää myötähäpeää. Käsittävätköhän jääkiekkolijat kuinka naurettavalta tappeleminen jääkiekkovarusteissa luistimet jalassa näyttää? Toisaalta yksipuolinen aseistariisunta ei oikein taida olla mahdollista. Teemu Selänteen rangaistus tuli lopussa siitä, kun hän meni repimään häiriintyttä min..jenkkiä pois joukkuekaverinsa kimpusta.

Näkisin mielelläni nyrkkeilyn ja jääkiekon pidettävän erillään. Jääkiekkoilijoiden tappelunnujakat jäällä näyttävät pelkästään nololta. Ovat olevinaan kovia tappelijoita vaikka tosiasia on, että kuka tahansa oikea nyrkkeilijä pystyisi iskemään nopeasti tajun kankaalta itseään monta sarjaa isompikokoiselta jääkiekkoilijalta. Ainoa keino estää mitään joukkuetta hyötymästä likaisista tempuista jääkiekon kaltaisessa kontaktilajissa on ankara tuomarilinja ja ahkera ottelurangaistusten jakaminen. Tappelut loppuvat, jos pahimmat pukarit heitetään ulos turnauksista.

Yleensä eurooppalaisten joukkueiden toiminta on asiallisempaa kuin pohjoisamerikkalaisten. Ehkä perussyynä on pienempi pohjoisamerikkalainen kaukalo ja NHL:n väkivaltaperinteet. Joka tapauksessa pohjoisamerikkalainen ja varsinkin yhdysvaltalainen jääkiekkoilu on syvältä ja poikittain suhteessa jääkiekon valtavaan harrastajamäärään ja lajissa liikkuviin rahoihin maanosassa. Kanadassa on 550 000 jääkiekkoilijaa IIHF:n tilastojen mukaan ja USA:ssa 450 000. Suomessa on 62 500 ja Ruotsissa tuhat enemmän. Euroopan suurimmassa jääkiekkomaassa Venäjällä on toistasataatuhatta. Tsekissä on hieman alle 100 000. Koko Euroopassa on tuskin puolta miljoonaa jääkiekkoilijaa. Silti eurooppalaiset ovat hallinneet jo vuosikymmeniä kansainvälistä jääkiekkoilua - siitäkin huolimatta, että Euroopan parhaimmisto on hajautunut eri pitkin Euroopan kansallisia sarjoja NHL:ää.

3 kommenttia:

11:09 ap. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Olen kirjoittanut ennenkin asiasta toisaalla. Kysehän on siitä, että tappelu jne. ei oikeasti ole jääkiekon säännöissä kiellettyä. Jos se olisi oikeasti kiellettyä, väkivaltaisesti käyttäytyvän pelaajan joukkue tuomittaisiin välittömästi hävinneeksi ja tappelusta seuraisi aina rikosoikeudellinen vastuu molemmille osapuolille.

Koska näin ei ole, on asia nähtävä niin, että tappeleminen on olennainen osa jääkiekkoa. Jos jääkiekkopomot tosissaan haluaisivat kitkeä tappelut, he ryhtyisivät tarvittaviin toimenpiteisiin. Näin ei ole tapahtunut, koska tappeluista ei tosissaan haluta eroon. Syykin on selvä: ne tuovat katsojia.

Jääkiekossa tavallaan hyväksytään se, että pelin aikana tunteet käyvät kuumina. Kalervo Kummola sanoi ihan pokkana televisiossa, että jääkiekko on fyysinen laji ja että välillä vähän kuohahtaa. Ja että tavallaan se kuuluu asiaan, vaikka tapppeluita ei (muka) kukaan halua.

Mutta jos ei halua, niin niihin suhtauduttaisiin kuten tappeluihin missä tahansa nakkikioskilla.

Kuvittelepa esimerkiksi, että vaikka golfkentällä joku Tiger Woods alkaisi töniä kilpakumppaniaan kun tämä saa paremman tuloksen. Kaveri diskattaisiin välittömästi. Sama pätee tennikseen tai oikeastaan melkein mihin tahansa yksilölajiin. Jostain syystä joukkuelajeissa - ja erityisesti jääkiekossa - väkivaltaa kuitenkin siedetään.

Tällä on seurauksia mm. nuorten kiekkoilijoiden sielunmaisemaan. Formatiivisina vuosinaan heille opetetaan, kuinka "sääntöjen" puitteissa on ihan OK käyttäytyä väkivaltaisesti ja vaikka siitä "rangaistaan", se on usein täysin rationaalista toimintaa pelin sisällä. Ei ole ihme, että nuoret jääkiekkoilijat usein kuvittelevat oikeudekseen käyttäytyä väkivaltaisesti ja ylimielisesti myös kentän ulkopuolella.

 
12:53 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Väkivaltaisuuden sietäminen jääkiekossa on suuri sääli, koska jääkiekko-ottelut ovat televisioviihdettä parhaasta päästä. Vastustan jääkiekon väkivaltaisuutta siksi, että jääkiekkoilijoiden tappelunnujakat ovat surkeaa, avutonta nyrkkeilyä. Jos haluaa katsoa hyvää nyrkkeilyä, voi katsoa aina oikeaa nyrkkeilyä.

Ilmeisesti jääkiekkopomojen haluttomuus tosissaan kitkeä väkivaltaisuus perustuu siihen, että yleisömassat pitävät sitä jossain määrin jopa toivottavana, kuten sanoit. Tämä tarkoittaa, että jääkiekon katsojissa on aivan liikaa typeryksiä, jotka eivät osaa pitää asioita toisistaan erillään.

Sinähän olit Satakunnan lennostossa, jossa palveli monia tamperelaisia jääkiekkoilijoita. Oliko siellä myös muita urheilijoita? Mahtaako pitää paikkansa, että nyrkkeilijät ovat siviilissä siivommin käyttäytyviä kuin jääkiekkoilijat?

En muista yläasteella jääkiekon harrastajien olleen mitenkään erityisen väkivaltaisia tai kurittomia. Heitä oli omalla ja rinnakkaisilla luokillani noin puolisenkymmentä.

 
1:31 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Jääkiekkoilijat eivät ole pahimpia roistoja nuorten joukossa. Enkä usko, että he varsinaisesti tappelevat tai pahoinpitelevät toisia ihmisiä kovin yleisesti. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että jos älykkyys vakioidaan, niin heillä on keskimääräistä enemmän sellaista häiriökäyttäytymistä, johon liittyy väkivallalla uhkailemista. Jääkiekkoilijoiden - ja yleensä joukkuelajien - ryhmädynamiikka ei ole yksinomaan negatiivinen ilmiö, koska ryhmäpaine pitää usein impulsiivisimmat erossa kaikkein pahimmista hölmöilyistä.

Kokemukseni on rajoittunut, koska SatLstossa oli hyvin paljon jääkiekkoilijoita ja kovin vähän muita urheilijoita. Ne muut urheilijat olivat usein hieman vanhempia (> 22), kun taas jääkiekkoilijat olivat siinä juuri 18-19v. Yksi nyrkkeilijä siellä oli, hän ei ollut mitenkään kauhean älykäs, mutta ei myöskään käyttäytynyt ollenkaan niin aggressiivisesti kuin jääkiekkoilijat keskimäärin.

Pahimmat ja arvaamattomimmat tyypit olivat kyllä yleensä ihan muita. Sanoisin, että nuorten jääkiekkoilijoiden kohdalla varsinaista "puolirikollista" toimintaa - sellaista kuin joku Panu Höglund kuvaa - yleisempää on sellainen yleinen pojankoltiaisuus ja machoasenne. Tämä asennen näkyy kaikessa sellaisessa, että ei noudateta niitä mikrotason sääntöjä, jotka tekevät elämästä helpomman: etuillaan jonoissa, ei kunnioiteta sovittua työnjakoa, jne, kaikkea sellaista hieman antisosiaalista käytöstä, jota peliteoria antaa odottaakin rationaalisilta yksilöiltä.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu