torstaina, helmikuuta 21, 2008

Sosiologi Henry Laasanen on julkaissut kirjansa Naisen seksuaalinen valta. Henry pitää kirjan tiimoilta samannimistä blogia. Se olin muuten minä (M. Jantunen), joka popularisoin seksuaalisen markkina-arvon käsitteen Suomessa. Tämä tapahtui 1990-luvun jälkipuolella sfnetin uutisryhmissä. Sitä ennen en ollut koskaan kuullut eksplisiittistä puhetta "seksuaalisesta markkina-arvosta" suomalaisessa keskustelussa. Käsitteen alkuperä on Usenetin soc.singles -uutisryhmässä pitkään vaikuttaneen Daniel Mocsnyn (käytti myös nimimerkkiä The Danimal) uutisryhmäpostauksissa.

On hauska nähdä, että "seksuaalinen markkina-arvo" alkaa nyt viimeinkin, yli vuosikymmenen viiveellä löytää tiensä valtavirtajulkisuudessa käytyihin keskusteluihin.

P.S. Popularisoin hieman muunnellen myös suomenkielisessä blogimaailmassa suositun sanan "öyhöttää". Sanan keksijä on Ilkka Kokkarinen, joka käytti 1990-luvun puolivälissä Tampereen Teekkarien go-Kerhon korttiringissä - pelasimme paljon tuppea - usein ilmaisua "alaluokka öyhöttää ja möyhöttää".

TTgoK:n silloiset aktiivit kokoontuivat go-peli -iltojensa jälkeen usein Hervannan Hesburgeriin syömään. Näitä kokouksia alettiin kutsua nimellä Habsburger Kreis. Nimen etymologia on tietenkin se, että Habsburger tai Habs kuulostavat paremmalta kuin Hesburger tai Hese (*). "Kreis" viittaa 1900-luvun alkupuolen "Wiener Kreisiin" eli Wienin piiriin, joksi kutsuttiin ajan johtavien positivistien keskustelukerhoa. Meitä naminami-positivisteja ja erityisesti Kokkarista huvitti kovasti noihin aikoihin Hesburgerin tarjottimien päällä oleville mainospapereille printattu kerroshampurilaisen mainos "Kansaa on jaettu kerroksiin jo ammoisista ajoista".

*) Jos joku perustaisi Habsburger-teemahampurilaisravintolan, niin tyyliin mielestäni sopisi, että valomainoksen H-kirjainten päällä olisi kruunut ja sisään tultaessa olisi vastassa punainen matto ja sukkahousuihin pukeutuneet kumartavat lakeijat. Kaiuttimista soisi vaikkapa Händelin Arrival of the Queen of Sheba.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Monikultturistisen ideologian mukaan on sitä tavoiteltavampaa mitä erilaisempia kulttuureita ja identiteetistään kiinnipitäviä etnisiä ryhmiä samassa valtiossa asuu. Viralliseen monikultturismiin kuuluu myös maahanmuuttajaryhmien kulttuurin ja identiteetin keinotekoinen verorahoilla tapahtuva pönkittäminen. Assimilaatiota, joka on kullakin isäntä-tulijakulttuuri -yhdistelmällä tietyllä tulijoiden suhteellisen määrän vuosittaisella lisäyksellä luontainen ja väistämätön prosessi, pidetään monikultturismissa ei-toivottavana ja sitä pyritään vastustamaan. Monikultturistiseen ideologiaan uskovia ilmeisesti elähdyttää ajatus utopiasta, jossa hyvinkin erilaiset kulttuurit elävät toistensa rinnalla harmoniassa ja vailla riitoja mutta silti erilliset identiteettinsä ja pohjimmaiset eronsa täysin säilyttäen.

Monikultturismia ei edes pelasta usein kuultu "laillisuusperiaate" eli, että radikaalisti toisistaan eroavatkin kulttuurit voivat elää samassa valtiossa rinnakkain, kunhan kaikki vain noudattavat lakeja. Tämä näkemys nimittäin jättää täysin huomiotta, että lait ovat ihmisten luomia ja ne luodaan poliittisen prosessin kautta. Ne eivät synny tyhjästä. Lakien pohjana ovat kulttuurit ja niiden arvopohjat - siis se mitä kussakin kulttuurissa ns. moraalinen enemmistö haluaa lailla kieltää tai olla kieltämättä. Myös itse poliittisen prosessin perusluonne on kulttuurisidonnainen. Fundamentalistisissa kulttuureissa voi olla paljonkin asioita, joista ei neuvotella.

Ongelma monikultturismissa on, että perusarvoiltaan jyrkästi toisistaan poikkeaviin kulttuureihin kuuluville 1) on säädettävä eri lait, vaikka niihin kuuluvat asuisivat samassa valtiossa, tai 2) eri kulttuureihin kuuluvat joutuvat tyytymään itselleen syvästi epätyydyttäviin kompromisseihin. Ykköskohdan ongelma on, että eri lait eri kansanosille - periaate on jyrkässä ristiriidassa länsimaisen kansalaisten tasa-arvon periaatteen kanssa. Kakkoskohdan ongelma on, että se vaarantaa yhteiskunnan vakauden. Esimerkiksi länsimaalaiset tuskin hyväksyisivät elämän sharia-lain alaisuudessa, koska sharia kokonaisuudessaan asettaa ei-muslimit syrjittyyn ja alisteiseen asemaan ja toisaalta vanhoilliset muslimit tuskin kannattavat halal-teurastuksen kieltäviä eläinsuojelulakeja tai sallisivat homoseksuaalisuuden laissa.

Sitä varten, että kaikki voivat kulttuurissa, jonka perusarvoja kannattavat, on olemassa eri valtiot, joiden lainsäädännöt perustuvat erilaisiin perusarvoihin.