torstaina, tammikuuta 22, 2009

Alkaneen taantuman laukaisevana tekijänä oli kansainvälinen finanssikriisi, joka alkaa onneksi olla ohi. Viikko sitten Euroopan keskuspankki laski ohjauskorkonsa kahteen prosenttiin. Yhden vuoden Euribor-korko eli pankkienvälinen lainamarkkinakorko on ollut laskussa viime kuukausina ja on nyt noin 2,5%, mikä merkitsee pankkien keskinäisen luottamuksen palautumista ainakin Euroopassa, koska Euribor näyttää seuraavan ohjauskorkoa ja pysyvän lähellä sitä. Myös osakemarkkinoiden syöksy näyttää ainakin Euroopassa päättyneen, joskaan mitään merkkejä noususta ei vielä ole.

Koska reaalitalous seuraa finanssitaloutta viiveellä, lomautus- ja irtisanomisaalto on nyt tulossa pahimpaan vaiheeseensa. Toivon tietenkin, että nousu alkaisi mahdollisimman pian, vaikkei minulla olekaan omia sijoituksia eikä töiden loppumisesta välitöntä vaaraa. Eri tahot ovat ennustaneet nousun alkamista vuoden 2009 lopulle.

Kiinalaisen merkantilistisen kauppapolitiikan ja amerikkalaisen hillittömän velaksituonnin on nyt pakko loppua. Muuten on taas edessä velkarahalla rakennettuja kuplia. Yksi pahimmistahan oli USA:n asuntojen hintakupla, jonka aikana kuluttajat ottivat asuntojensa hintojen nousua vastaan kulutusluottoja. Koko ajatus kulutusluoton ottamisesta asunnon arvonnousua vastaan on itselleni täysin sietämätön. Asuntojen arvonnousu ei nimittäin ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Asuntojen hinnoissa on vain suurta heiluntaa, mikä on erittäin onnetonta, koska asuminen on välttämätön perustarve jokaiselle. Yhden näkemäni tilaston mukaan asuntohinnoilla spekuloinnin vuotuinen tuotto pitkällä aikavälillä USA:ssa on alle puoli prosenttia.

1 kommenttia:

3:11 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Asuntojen hinnat ovat erittäin herkästi riippuvaisia korkotasosta. Tämän voi johtaa teoreettisesti monestakin oletuksesta, mutta yksi mahdollinen tapa on mallintaa asunnonostajien aikapreferenssi ja diskonttaus hyperbolisina keskipitkällä aikavälillä.

Vinoutunut aikapreferenssi saa aikaan sen, että "asumiskustannuksiksi" koetaan lainanhoitokulut, käytännössä kuukausierän suuruus. Näinollen korkojen ollessa matalat, asunnosta ollaan valmiita maksamaan paljon enemmän kuin niiden ollessa korkeat.

Tavallaan ihmiset ovat siis täysin rationaalisia, jos korot laskevat ja asuntojen hinnat nousevat.

Lisäksi asuntojen hinnannousu koetaan (virheellisesti tässä tapauksessa) jonkinlaisena varallisuuden kasvuna. Jos hinnannousuun uskotaan, ei asunnon kalleus huoleta.

USA:ssa tilanne on erityisen onneton jos, kuten olen ymmärtänyt, siellä ovat yleisiä sellaiset lainasopimukset, joissa asunto on ainoa vakuus ja asukas voi halutessaan vain luovuttaa asunnon pankille. Jos asunnon arvonnoususta onnistutaan "ulosmittaamaan" kulutusluottona enemmän kuin oma pääoma, niin asukkaan kannattaa hintojen laskiessa vain luovuttaa asunto pankille ja odotella vähän aikaa hintojen putoamista.

On selvää, ettei tällainen järjestely ole kestävä.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu