perjantaina, lokakuuta 09, 2009

The Baseballsin 50-luvun rock-versio Rihannan Umrella-biisistä on aivan tolkuttoman paljon parempi kuin Rihannan alkuperäisversio, joka on aivan karmeaa paskaa. Aivan samalla tavalla Lady Gagan oma akustinen versio kappaleestaan Poker Face hakkaa listaversion mennen tullen. Nykyajan listapopin tuotantokoneisto onnistuu tuhoamaan ja latistamaan keskimäärin lahjakkaiden artistiensa tuotoksista kaiken musiikillisuuden.

5 kommenttia:

10:36 ip. , Blogger Juho kirjoitti...

No olisihan se pitänyt arvata, että tuo Rhiannan kappale on uusintaversio.

Molemmissa tapauksissa pidän enemmän "poppiversiosta".

 
11:21 ap. , Blogger Markku kirjoitti...

Kyllä Rihannan kappale on alkuperäinen. Mutta tuo The Baseballsin kappale on tehty Rihannan kappaleesta vuonna 2009.

 
11:54 ap. , Blogger Juho kirjoitti...

Kas, niinpäs kirjoititkin, ja vanhan näköinen videokin hämäsi.

 
1:12 ip. , Blogger Tiedemies kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Minä en olisi kylläkään erehtynyt luulemaan Baseballsin kappaletta 50-lukulaiseksi, siinä käytetään (hienovaraisesti) paljon myöhäisempiä musiikillisia kikkoja, olisin arvellut sen olevan 2000-luvulta. Itse rhiannan tai mikä se nyt onkaan, kappaletta en ole edes tietääkseni kuullut.

Syynä tähän tuotantovaiheen kammottavaan kuorrutukseen en oikein ymmärrä. Periaatteessa ns. marginaalimusiikissa noudatetaan paljon pelkistetympää tuotantoa, niissä käytetään kyllä noita kikkoja, mutta niitä käytetään "hienostuneemmin", so. tyylilajille uskollisella tavalla ja siten, että teemoja ei jyrätä kokonaan erilaisten äänimaailman "glitterien" alle.

Elektronisessa musiikissa sen huomaa usein selvimmin. Tai ehkä minä vain huomaan sen, koska olen sitä joskus harrastanut. Nykyään en tiedä siitä mitään, koska käsitykseni ovat jo liki kymmenen vuotta vanhoja.

 
4:41 ip. , Blogger Markku kirjoitti...

Tommihan esitti, että nykyajan listapop tehdään autostereoita varten. Saundien pitää kuulostaa hyviltä myös maantienopeuksissa eikä pelkästään kalliimman hintaluokan autoissa.

Tuossa Rihannan alkuperäisessä mättää erittäin pahasti, että siinä on laahaava ja raskassoutuinen rytmi. Laulajan fraseeraus on optimoitu tylsistymistuntemusten tuottamiseen.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu