perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Tasa-arvoasiaa

Sanoin kerran kahvipöydässä kannattavani naisten syrjintää työelämässä niin kauan kuin naiset ovat parisuhdemarkkinoilla hypergaamisia eli kelpuuttavat parisuhteisiin yleensä vain vähintään itsensä kanssa sosiaalisesti samanarvoisia tai mieluiten korkeampiarvoisia miehiä. Naisten hypergamia yhdistettynä naisten miehiin nähden tasa-arvoiseen tai jopa keskimäärin ylempiarvoiseen asemaan työmarkkinoilla johtaa joko siihen, että perheitä jää perustamatta ja lapsia syntymättä, koska huomattavan monet naiset eivät löydä "riittävän hyvää" miestä aviomiehekseen, tai siihen, että naiset kääntävät hypergaamisen arviointinsa johonkin muuhun kuin sosioekonomiseen asemaan. Kysymys kuuluukin, että mihin. Jos huomattava osa miehistä ei kykene koskaan saavuttamaan parisuhdekelpoisuutta olemalla sosioekonomisesti naisia ylempiarvoisia, he joko luovuttavat kokonaan (nykyinen huolestuttavan korkea työelämän ja opintojen ulkopuolella oleva nuorison osuus saattaa olla merkki tästä - Japanissa kunnianhimottomia ja pariutumismarkkinoilta pudottautuneita nuoria miehiä on ilmiöksi asti, heitä sanotaan "ruohonsyöjiksi") ja/tai alkavat kilpailla naisten suosiosta destruktiivisilla tavoilla. Rikollisuus ja erityisesti väkivaltarikollisuus alaluokan parissa on esimerkki tuollaisesta epäsuotavasta kilpailusta. Erityisen silmiinpistävää tällainen rappio on ollut Yhdysvaltain afrikkalaisperäisen väestön keskuudessa, jossa vielä 50 vuotta sitten perheet olivat huomattavasti nykyistä ehjempiä ja miesten osallistuminen työelämään nykyistä paljon yleisempää.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu